I do not love shoes.

Jotkut naiset saavat orgasmin nähdessään jotkut, yleensä todella uglot, Jimmy Choot tai Louboutinit. Ne kaikissa muotiblogeissa eniten ihastellut kengät ja klönttimäiset saapikkaat ovat mielestäni yleensä aika karmeita ja Dr Martinsitkin ovat tulossa takaisin muotiin, god forbid, yhdessä kaikkien 80- ja 90-luvun hirvittävimpien muotivirtausten kanssa.

Mutta onneksi aina välillä löytää todellisen helmen, kuten nämä nettialesta pelastetut avokkaat! Katsokaahan, eivätkö he olekin veikeät?


Kuva: Coggles.com

For Paukku. Dieetintappajani ole oikein minkään näköisiä. Mutta katsokaa, samassa kuvassa on suola- ja sokerisirottimeni, joita kutsun Tyltyliksi ja Mytyliksi. Eivätkö he olekin herttaisia? Ja kaikki aurausongelmat sikseen, eikö ikkunaa vasten pakkautunut lumi ole hurrrrjan romanttista?!

Jahas, joskus viittasin Emma Thompson/Kenneth Branagh-draamaan jonka englanninkielinen nimi oli Fortunes of War. Toosa informoi meitä että sen nimi suomeksi oli "Leimuava taivas, kumiseva maa". Kuinka romanttista. Mutta kuka kertoisi mikä Return of the antelope-sarjan nimi oli suomeksi? Sarjassa kerrottiin 1800-luvulla Englantiin haaksirikkoutuneista lilliputeista, jotka asuivat erään perheen lasten nukkekodissa. Ihana lasten oma pukudraama.

Toosa

Return of the antelope

Daddalien dieetintappajat

Santa Maria minitortilloja (määrästä tulee noin 4 kpl)
puoli pyramidipurkkia Chavroux-vuohenjuustoa
Rajah Bengal Hot Mango Chutneyä
10 kpl saksanpähkinää
mustaapippuria
öljyä paistamiseen

Palastele pähkinät reiluiksi paloiksi ja sekoita juustoon. Lisää mustaapippuria. Voitele toinen puoli tortillalätystä tällä tahnalla ja toinen puoli chutneyllä. Taita lätty ja paina litteäksi. Paista paistinpannulla (melkein täydellä lämmöllä, mutta ei niin että lätty palaa) minuutin verran per puoli, pidä välillä kantta päällä niin täytekin lämpiää. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa, kuten aina sanotaan. Chutneyn sijasta voit käyttää päärynähilloa, sipulirelissiä tai kirsikkahilloa. Tai sekoita sen lisäksi hieman inkivääriä juustosotkuun.

Viikonloppuhan on aikaa jolloin kuuluu ladata akkuja ja oppia uutta. No minä opin tänä viikonloppuna että Martina Aitolehdellä on rakennekynnet. Varpaissa. Respect!

Daddalie <3 Oulu

Vasta tänään tajusin että Merijal, jonka tehdas oli Oulussa, oli se karkkifirma joka valmisti näitä hedelmämarmeladeja, joita ostettiin ruotsinlaivalta monipakkauksissa joissa oli kaksi laatikollista jokaista makua. Varsinkin juuri tuo päärynä ja mustaviinimarja olivat suosikkejani. Voi miksi näitä ei saa enää? Koska joku Halva-Leaf osti koko roskan ja sulki tehtaan. Tosin jos noita olisi viel myynnissä, meidän ihana tiukkapipoinen sosiaali- ja terveysministeriö kieltäisi ne, koska pakettien muotoilu opettaisi pikkupilteille tupakka-askin käyttöä.

Kuva:The Candy Wrapper Museum

Kertooko tämä suomen pakonomaisesta puolueettomuudesta ja/vai suomettumisesta?

Suggs voisi hyvin olla lauantain miäs. Tosin Suggs oli ihastukseni jo kun olin jotain 10 v.

Minun oikea käsivarteni haisee englanninlakulle?!

Lisää painajaisia

Hektisen työviikon päätteeksi palkitsin itseni juuri ilmestyneellä Mikkosten maailma-DVD-extravaganzalla. En tiedä olenko ainoa joka tämän kulttuurituotteen on hankkinut, mutta sen verran hävetti tänään Oulun Anttilan (the saddest piece of retail space ever! Oulussa ei mitään hirveän luksoriöösejä kauppapaikkoja ole, mutta Oulun Anttilaan verrattuna jopa Kajaanin Anttila on kuin Barneys) levyosastolla että oli pakko sujauttaa DVD kahden muun väliin ja ostaa koko hoito silleen tosi casualisti. Ne kaksi muuta DVDtä oli The great debaters ja Dans Paris jonka olen halunnut nähdä jo pitkään. Sivuroolissa esiintyvä Louis Garrel kuulemma vetää roolinsa aika Antoine Doinel-tyyppisesti.

Mutta ensiksi Mikkosiin. Suomalaisille epätyypilliseen tapaan tässä DVDssä oli ihan oikeasti extroja (tai niin kuin valikko sen ilmaisee extroja ja bonuksia) ilmeisesti jotta saataisiin minunlaiseni säälittävät mikkosfanaatikot ostamaan koko läpyskä, vaikka itse sarja olikin aika pettymys. Extroissa on 10 minuuttia materiaalia joka ei päässyt jaksoihin eli sitä samaa lasten riehumista, Mikkosrouvan kenttäkertomusta kotiäidin juoksuhaudoista sen omituisesti asennetun tiskikoneensa ääreltä ja IsäMikkosen pörhistelyä. Perheen kisu on edelleen ylihellunen. Extrapätkässä nähdään tosin myös sellainen erikoisuus kuin Timo T. A. Mikkosen käsi keittiönkaapin rivassa, Mikkonenhan on tunnetusti ainoa Kokkisodan vieras joka ei suostunut kokkaamaan koska keittiö on naisten valtakuntaa tjsp. Onneksi Mikkosen miehisyys korjataan pian antamalla miniluento stetsonien ominaisuuksista. Lisäksi DVDllä on uusi, sarjan kahdeksas jakso (joka kyllä lopputeksteistä päätellen on tehty osittain eri porukalla) jossa IsäMikkonen vyöryttää kuvaruutuun tukholmalaisen taksikuskin kertomaan jotain häröä tarinaa Mossad-agenteista ja viinereistä. Tämä kuuluu osana Mikkosen kepeähköön luentoon salamurhista. Miten taksikuskin kertomus liittyy Olof Palmen murhaan, sitä Mikkonen ei selitä. Eikä se pentele vieläkään kerro kuka murhasi Kennedyn, vaikka se siellä kourassa oleassa Post-it-lehtiössä varmaan lukeekin! Sen sijaan näemme Mikkosen tepastelevan Beverly Oliverin (joka on julistanut itsensä kuuluisaksi "Babooshka Ladyksi") kanssa Grassy Knollilla. Useless. Sitten siirrytään terassille ruotimaan vielä hiukan lisää julkisuuden kiroja ja teilaamaan "media" seksuaalivähemmistöjen temmellyskentäksi, joka kokee Mikkoset "vaarallisiksi mielipidemuokkaajiksi". ÄitiMikkonen myös vastaa taas heille jotka ovat olleet huolissaan Mikkosten lasten joutumisesta mediamyllytykseen. Lasten elämässä ei kuulemma ole mikään muuttunut, koska he ovat leikkineet televisiotoimittajia jo pienestä pitäen (gee, wonder why?!) mutta toisaalta sama äiti kertoi hetkeä aikaisemmin kuinka vanhimman pojan kouluuntutustumispäivänä tytöt olivat kirkuen jonottamassa nimmareita. Äitimikkosen mukaan "heillä on syynsä" siihen miksi poikia on televisiossa näytetty. Itse en nyt ihan hirveästi usko että poikien kasvu jonkun kauhean kolauksen saa siitä että telkussa näytetään heidän puuhunkiipeämsiä ja laulunlurituksia mutta hiukan ihmetyttää että noin periaatteen miehenä Timo on sitten kuitenkin mennyt pyörtämään Seiska-Tvlle antaman lausuntonsa lapsensa yksityisyydestä.Tällä videolla Mikkonen kertoo vielä synnytyksen onnesta sekaisena kuinka lapsi saa aikanaan itse päättää julkisuudestaan, vaikka vanhemmat ovatkin Mikkosten kaltaisia megastaroja. No kaipa tämä kaikki jollain mikkoslogiikalla on yhteensovittavissa. Tosin jos kestää lopun (Nina lausuu runon ja sanoo rakastavansa Timoa johon Timo vastaa "Samoin". Joo, en kommentoi, on herkkä hetki se) ilman että pää räjähtää, on vuorossa diifaodiin easter-egg, kokoelma Illan päätteeksi Timo T.A-ohjelman parhaita paloja! 12 minuuttia koostettuna 150 ohjelmasta, eli suunnilleen kaikki ne pätkät joissa Timo T. A. Mikkosen vieras on ollut äänessä juontajan sijaan! Miksi oi miksi, Mikkonen on alentunut tekemään Mikkosten Maailma-tyyppistä soopaa kun tämän kertauskatsauksen mukaan osasi joskus saada vieraansa kertomaan ihan mielenkiintoisiakin juttuja ja Taru Valkeapään vilauttamaan vähän liikaa reisiään? Onhan sillä messuhallin kokoinen ego, mutta ihan oikeasti, olisiko se nyt niin hirveää jos Mikkonen saisi haastatella julkkiksia vaikka silloin kun kanavat yleensä näyttävät tekstiviestichattejä? Tuotantokustannukset olisivat aika mitättömät, kun Mikkonen itse voisi hoitaa suurimman osan ja julkisuudenkipeitä tästä maasta kyllä löytyy, bb-naamat ja politiikot etunenässä. Kuka ei haluaisi nähdä Timo T. A:ta haastattelemassa Antti Kurhista idänpolitiikasta ja alapääkarvoituksesta? SuomiTV, I'm counting on you.