Daddalien tuulikaappi

2012-01-28T18:52:00.002+02:00

Oh my, a vintage lauantain miäs.

Check out the hotnesssss of Ruben Stiller. Lenita Airisto juontaa keskusteluohjelmaa joskus pimeällä keskiajalla, ja aiheena on oh my, god, city-kulttuuri. Niin pitkälle ei kuitenkaan ole vielä päästy etteikö ensimmäisen viiden minuutin sisällä olisi mainittu "marxistia" ja "porvaria". No anyway. Lenita or nou, Ruben hallitsee keskustelua täysin. And is totally hot doing it!

http://www.lenita.airisto.fi/fi_webtv.html#julkisuus

2012-01-24T23:00:00.004+02:00

Salakuunneltua

Tiedättekö sellaisen isohkon ruokaosaston Oulun keskustassa jossa viikonloppuisin on ihmisillä tapana tehdä ostoksiaan ja siinä sivussa vaihtaa kuulumisia muiden muonahankintojaan tekevien oululaisten kanssa? He parkkeeraavat ostoskärrynsä siihen leipä- ja juusto-osastojen väliin ja näin blokkaavat efektiivisesti Daddalien pääsyn pecorino-juuston luo. Joo, rassaa minuakin, varsinkin kun ne juttelut on aina tasoa "heihei....bablabla...joo, Marjatta on nykyään töissä siellä Ruskossa, blablabla".

No eipä viimeviikonloppuna! Satuinpa kuulemaan pätkän jotenkin aika pelottavaa keskustelua:
-...Itäsuomalaisen sielunmaisema, tai siis itäsuomalainen viihtyy parhaiten sellaisessa synkässä metsässä, niinku piilossa, kun taas indoeuroppalaiset kansat, ne kaipaa ympärilleen avarutta, että ne silleen heti näkee kun vihollinen tulee...
-Joo, ton huomaa kun saksalaisen vie metsään!

WTF? Kuka puhuu tällaisia ruokaostosten lomassa ja mitä niille metsään viedyille saksalaisille on tapahtunut?

2012-01-08T21:39:00.000+02:00

Bloody awesome. Meanwhile, mulla ei oo mitään käsitystä, missä mun The Buccaneers-dvdboxi on.

2012-01-01T22:18:00.001+02:00

Unohdin parhaimman!
Arvatkaa kenet näin Stockan One Wayssä lauantaina?! Trotskin! Sen tukka oli kasvanut ja se oli kammannut sen silleen ihanasti laineelle ja sillä on nykyään sellaset Malcom X-rillit, mutta se on edelleen I-HA-NA. Meidän katseet kohtasi niiden liukuportaiden edessä olevien ale-laarien yli ja mua alkoi tietenkin punastuttaa ja hymyilyttää ja se kurvasi hetken emmittyään mun selän takaa liukuportaille. Oh, please god, fingers crossed että se meni Akateemiseen ostamaan niteellisen Baudelairea tai Kafkaa tms.

2012-01-01T14:49:00.000+02:00

En koe itseäni suomenruotsalaiseksi, mutta eräällä tavalla olen kyllä TO-DELLA suomenruotsalainen. En nimittäin tajua miksi Suomen kevyennviihteen musiikissa ollaan aina niin perkeleen onnettomia. Kaikki nämä Mambat ja pauli hanhiniemet ja Anssi kelat ja mitä niitä nyt onkaan, kauhea nillitys päällä koko ajan. Sluta joma! Töissä on soinut viikon Radio Suomipop ja voi elämä, tässähän tekee mieli viiltää ranteet auki linjaalilla, mutta sen sijaan olekin kirjoittanut suomipop-pastissin:

Ikkunan takana aseman valoja sammutetaan
muilla on hauskaa
minä katson jenkkikassiani, kyyneleiden kostuttamaa
Otit mukaasi tietosanakirjasarjan
oot ehkä lesbo

Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia
Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia

Kylmä viima rankaisee puuta
alastonta
Samoin sieluuni ilmestyy
haava

Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia
Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia

Hyvä uutta vuotta, ahdistus.

2011-12-31T21:21:00.000+02:00

Jos ihmettelit että kuka oli se vihertakkinen tyyppi joka lauluoi Eurythmicsiä tänään Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa, se olin minä! Puolustukseni on sanottava että Suomalaisessa oikeesti soi Eurythmics. Ja tämähän on ihan loistavaa musaa:

2011-12-31T19:00:00.003+02:00

Sometimes it feels like the very foundation of my existance is slowly chipping away

Kuten esim. eilen kun raskaan työpäivän jälkeen raahasin itseni mäkkärille. Olin liian väsynyt kiinnittääkseni huomiota kamppistuotteisiin ja ajattelin vain syödä nopeasti ranskikset dipillä ja omenapiirakan. No mitä helvettiä, koska tämä on tapahtunut? Pekurinkulman Mäkkäri on vahtanut dippinsä klassikkodippeihin eli sympaattisten pyöreiden dippipurtiloiden sijaan on palautettu vanhat neliönmalliset dipit. Joten mikä pahinta, Omenacurrydipin, tunnetaan myös nimellä NECTAR OF GODS, tilalla on se karmea vanha currydippi jota kukaan normaali-ihminen ei voi syödä. Miksi, oi miksi?! Myönnän, vanha, klassikko-sweetandsour on ihan hyvää, mutta ei se tarkoita että Omenacurryn saa tuosta vaan heivata pois? Mäkin nettisivujen mukaan dippivalikoima saattaa vaihdella ravintoloittain, eli jos Limingantullin mäkistäkin on poistettu omenacurry, niin on pakko alkaa harkita kansalaistottelemattomuutta.

2011-12-06T14:06:00.001+02:00

This needs to happen

Minulla on paha tapa tarjota tuotantoyhtiöille ilmaiseksi loistavia ohjelmaideoita täällä blogissani ja ilmeisesti siitä syytä en edelleenkään ole jonkun fancyn etelä-helsinkiläisen tv-firman palkkalistoilla, hobnobbailemassa Marian ja Tuomas Enbusken kanssa kokkareilla ja elämässä sitä wonderfulia lifea jonka mää niin rightly deservaan.

No teen taas tämän virheen, vain koska tämä telkkusarja righly deservaa tulla tehdyksi.

BATTLE OF THE DANCE TROUPES!

Suomi on täynnä ö-luokan julkkisneitokaisten perustamia tanssiryhmiä, on tietysti Tukiaisten Dolls Dancers, Martinan Dazzling Ladies eli tässlärit, Tuuri-sarjasta tutun ylitiöpositiivariäidin Lamourettes, eli lamut, Scandinavian Babes (joka may or may not olla Hunksien kosto Martinalle Eskon jättämisestä), Lola's Pussycats, Tauskin omituisia varjostuksia naamalleen maalaavan vaimon NiceKone, ja Saana Parviaisen Danza Girlz (oikeesti sen nimi on Danza Girlz, I'm not making this up).

Mutta kuka heistä on paras?! Kuka oikeasti on tanssiryhmistä se kaunein ja taidokkain, kellä on parhaat muuvit ja hoteimmat misut?! KANSALLA ON OIKEUS TIETÄÄ!

Vuokrataan Espoosta joku reilunkokoinen omakotitalo, isketään tanssitytsät sinne ja katsotaan kun drama unfoldaa. Joka viikko järjestetään jonkinlaisia tanssiin liittyviä tehtäviä (väistele tuoppeja, suunnitele seksikäs koreografia Circle of Dead Childrenin Earth and Lye-biisiin) joiden perusteella ryhmiä (ja joskus yksittäisiä tanssijoita, oh teh drama!) tiputetaan jatkosta kunnes vain yksi ryhmä jää jäljelle ja voittaa pääpalkinnon eli esiintymispaikan Seiskan kesäkiertueelle. Tuomaristossa voi olla Seiskan Jari Peltomäki, Aira Samulin ja vierailevina tuomareina SS-voittaja Mare Oravainen (julkkismaailman asiantuntijana), Kouvolan Gigglin Marlinin vuoropäälikkö Jonna (edustamassa tulevia työnantajia) ja laulajatähti Berit (artistielämän coachina ja koska mää on oikeesti ihmetellyt minne Berit on kadonnut)

Kaikki me toisaalta tiedetään että kilpailu sinänsä on sivuseikka, kansa tunaa in nähdäkseen catfighteja ja oh, oh, oh, suuria draaman kaaria, tässä mahdollisia juonikuvioita:

Avausjakso: Tanssiryhmän B tanssija R ei välttämättä halua osallistua koko ohjelmaan koska tanssiryhmä B:n vetäjä julkkistytsä-F ei ole muka maksanut R:lle entisiä keikkaliksoja. Itkuisia puheluita.

jakso 2: Tanssija H lainaa rakennekynsiliimaa tanssija T:ltä kysymättä lupaa ja tilanne kehittyy tappeluksi jonka tuoksinnassa H nostaa hiuslisäketupon kohti kameraa ja kiljuu: Kattokaa, mitä se muija teki!!! Lopulta selviää että tappelun aihe ei ole oikeastaan rakennekynsiliima vaan se että T on kutsunt H:n kaveria Q:ta facebookissa ämmäksi.

Jakso 3: Tanssijat saavat pitää poolpartyt ja lesbosuutelua tapahtuu.

Jakso 4: HESBURGERBOYFRIEND-jakso! Tämä on pakollinen.

Jakson 5 tehtävä on todella vaativa joten ryhmä O:n vetäjä Y haukkuu oman ryhmänsä tanssijan P:n tämän selan takana josta kuultuaan P loikkaa ryhmään Ä ja mielenosoituksellisesti saksii ryhmä O:n logolla varustetun T-paidan.

Jakso 6: Jollakulla on ehkä syömisongelma. Ainakin joku on liian läski ollakseen tanssija.

Myöntäkää pois, pahinta moraalitonta ryönäviihdettä, mutta kuitenkin katsoisitte.

2011-11-30T19:18:00.001+02:00

Tässä se lupaamani parempi saksofonisoolobiisi.
Duran Duranin Rio-video vie sinut takaisin aikaan jolloin Hjallis Harkimo oli purjehtiva Belmont-mies eikä jääkiekkojäärä ja veden molekyylirakenne oli erityisesti soveltuva puolialastomien naaraiden päälle spläshäilyyn. Video on potpuri hassunhauskaa idiotismia (check out 2:40-2:42) ja Miami Vice-estetiikkaa.

Varmana jää "Her name is Rio" soimaan päähän. Ainakin jäi Douglas Couplandin Micro-orjat-kirjan Susanille joka halusi kys. lauseen tittelikseen käyntikorttiinsa.

2011-11-29T22:50:00.001+02:00

Tää on mun blogi joten ihan varmana postaan 80-luvun musiikkivideoita!

Ei voi mitään, töistä päästyäni lauloin Anttilan K-supermarketissa David Bowien Absolute beginnersiä ja se on ollut kasariyoutube-festaria siitä lähtien, kattokaa nyt esim tämä:

Many complicated words, a story to tell, you have to pay attenton, there's a Donald Draper lookalike with a briefcase-GOLD!-blablablabla-GOLD!

Daddalie says: tanssii tähtien kanssa-schmanssa, coolin miespuolisen henkilön ainoat sallitut tanssilikeet demotaan tässä videossa kohdassa 2:06-2:13.

Saksofonisoolo (pakollinen lisävaruste 80-luvun biiseissä) on tässä aika surkea, postaan huomenna videon josta löytyy paljon parempi.

2011-11-19T23:05:00.001+02:00

All I want for Christmas

is a markkinapallolta näyttävä orgoniittimötkäle.
http://orgonisaatio.fi/index.php/orgoniitit

2011-11-15T21:16:00.001+02:00

Nyt sitten epäillään että Martsu Aitolehti ja Henna Kalinainen ja kaikenmoiset vähempiarvoiset julkut ovat kadoneet johonkin tosi-tv-sarjaan. Paskat. Huomattavasti loogisempi selitys on että YLÖSTEMPAUKSET OVAT ALKANEET! Ovat näköjään aloittaneet naisista, koska Antti Kurhinen on edelleen tänään päässyt floodimaan omaan blogiinsa.
Nyt te kaikki jotka tulette jostain "daddalie on päivittänyt blogiaan"-palvelusta olette ihan pettyneitä kun mun päivitys olikin sitten näin paska. No, kompensaationa aiheeseen sopiva ja aivan loistava Ibi Love-biisi:

2011-11-06T20:57:00.001+02:00

I heart Chicago

Joskus on ikävä paikkoihin joissa on ollut vain päivän tai pari. En ollut Chicagossakaan kuin 4-5 päivää, mutta tänään iski vemodig olo ja kaipasin siihen Chicago-joen yli kulkevalle sillalle. Ensimmäisenä päivänäni Chicagossa paukautin itseni Gino's Eastille (se oli ihan round the corner hotelliltani) ja tilasin Superemen ja Stellan jonka jälkeen oli aika eksoottista shoppailla ähkyisenä ja pienessä nousuhumalassa Nieman Marcuksella. Aah, mutta pizza oli hyvää, joten lieventääkseni kaipuutani rakentelin pizzan itse and I have pictures!

Pohjan tein täältä löytyvällä Tortanon ohjeella. Netistä löytyy vaikka kuinka paljon deep dish pizzaohjeita, mutta tuolla ohjeella tein tuota fetatortanoa tällä männäviikolla ja oli kyllä aivan loistava leipäohje. Samaa ei voi sanoa täyteohjeesta, eli jos teette tuon niin älkää nyt perkeleessä laittako siihen kahta ruokalusikallista fenkolinsiemeniä! Itse laitoin puolikkaan ruokalusikallisen ja täyte haisi siinä vaiheessa niin hemmetisti jo fenkolille että en rohjennut laittaa lisää ja valmiinakin fenkoli peitti ainakin oliivinmaun täysin alleen. Mutta eihän tässä ollut kyse fetatortanosta, vaan minun kaipaavan sieluni deep dish-pizzasta.

Taikinan noustessa paistoin täytteeksi sipulia ja herkkusieniviipaleita.

Tuo taikina on niin jouhevaa että siitä saa sormilla muotoiltua levyn jonka voi leivinpaperin avulla siirtää vuokaan, tuohon olisi riittänyt vain puolikas tortanon taikinamäärästä, mutta tein toisesta puolesta juustopatongin. Kuten kuvasta näkyy, olen ehkä maailman sotkuisin kokki.

Pohjalle provolone-juustoa (jota ei Oulussa näköjään saa mistään muualta kuin Stockalta, olisin luullut että Raksilan sittarissa olisi ollut, mutta eeeeiii...) ja paistetut täytteet ja vihreää paprikaa (koska vihreä paprika== USA!) ja hiukan halvinta pepperonia (kiitos, Abe Froman!)

Tomattikastikeeksi olin sekoittanut Muttin Polpa-tomaattimurskaan vähän oliiviöljyä, valkosipulia ja kuivattuja yrttejä ja lämmittänyt ja hauduttanut sitä kokoon hiukan.

Päälle parmesania ja sitä paakkuuntumatonta mozzarellaa, joo tiedän ettei sillä ole mitään tekemistä oikean mozzarellan kanssa, mutta hitto vie se on hyvän makuista. It must be the paakkuuntumisenestoaine. Reunat käpristelin täytteen päälle ja sitten uuniin:

200-asteisessa uunissa 20 minuutin paiston jälkeen, aika ällöltä näyttää:

Tuntui että eihän tuo jähmety ikinä (vaika uuninluukku on sameana kosteudesta!) joten olin saatanamoinen urpo ja nostin asteita 250:een. Jonka jälkeen 10 min ja PANIIKKI!

Juustot on melkein palaneet ja koko paska kolmen nanosekunnin päässä tuhoutumisesta! Peitin tuon foliolla ja annoin olla vielä 10 min.
Finished product on aika massiivisen herkullisen näköinen, tuskin maltoin antaa jäätyä sen 5 min jta kaikissa ohjeissa toitotettiin:

Kato iso lautanen ja pieni kokis niin annos näyttää pieneltä:

Oli todella hyvää, (joo söin vaan puolet!) ainoa mitä kaipasi niin ehkä hiukan chiliä tai paprikaa tomaattikastikkeeseen, vaikka yrttejä olikin paljon. Mut kaipuuta tuo ei lääkinnyt, Chicago, I miss you.

2011-11-06T19:37:00.002+02:00

Saako rahat takaisin jos Valion mozzarella-raasteessa on paakkuja kun tuoteselostuksen mukaan se sisältää paakkuuntumisenestoainetta?

2011-11-06T16:16:00.000+02:00

Asioita joitsta en pidä josta ihmiset yleensä pitävät:

-Tuoreen vauvan tuoksu, en vaan tajua mikä siinä on niin ihanaa, haisee makealta maidolta. En ole koskaan ollut äiti joten ehkä se selittää. Tai se että meidän äiti kuulemma ruiskutti hajuvettä mun ja siskon päälle kun me oltiin vauvoja.

-Disney-piirretyt. Ei jumalauta, olen kärsinyt läpi jokun Leijonakuninkaan ja Mulanin ja helvetti meinas mennä hermot. Tarinat eivät sinällään ole niin kauheita, mitä nyt hetkittäin aina saarnaavia mutta en jaksa niitä pirtsakoita sivuhahmoja ja sitä piirrettyä ylinäyttelemistä ja niitä saatanan KULMAKARVALIIKKEITÄ! Aina kun joku Disney-hahmo yllättyy, tekisi mieli heittää jotain tylppiä esineitä ilmaan ja jäädä itse alle.

-Hotelliaamiaiset. Rauhoittukaa nyt ihmiset jo vähitellen näiden kanssa! "Vähäx ihanaa, siellä oli kaikkii leikkeleitä ja munakokkelii ja ihanii kurkkuviipaleit, vähäx ihanaa, hotelleissa parasta on ne aamiaiset!" Ihmiset aina loukkaantuu jos hotellin aamiaisella tai laivalla miekä ei vedä naamaansa täyteen jotain mysliä ja croisantteja. Niiku kuka ihminen haluaa kahdeksalta aamulla syödä prinssinakkeja jostain noutopöydästä?!

-Joulu. Mä en oo yhtään jouluihminen.

-Kuppikakut. Cupcakes. Tämä on taas sellainen triplahölmö ruokatrendi. Varsinkin sellaiset kuppikakut joiden on päällä on jotain omituisenväristä mönjää, myöntäkää pois, ne ei maistu hyvältä vaikka ne näyttäis kuinka sööteiltä ja trendikkäiltä. Sitäpaitsi ne haisee Anu Harkilta.

-Oikean mittaiset verhot. En muutenkaan oikein pidä verhoista, mutta varsinkaan en pidä niistä jos ne on sopivan mittaisia, eli puoli senttiä irti lattiasta. Vähänkö dorkan näköistä! Minun mielestäni verhojen kuuluu kasautua alapäästä lattialle sellaiseksi mykkyräksi.

2011-11-01T00:33:00.000+02:00

Fuckno
Kahden minuutin päästä on marraskuu, tuo kuukausista jyrkin. Jopa marraskuun numeraalinen arvo, 11 on kuin rautakalterit erottamassa minut elämästäni. Miksikö? Koska jossain hulluuden puuskassa tajusin haluavani osallistua NaNoWriMo:hon. Tod. näk. tyypilliseen tapaani annan periksi ensimmäisen päivän jälkeen. Tein jo pari viikkoa sitten henkilögallerian ja juonihahmotelman, mutta tänään pyöriessäni unettomana sängyssä, päätin pompata pystyyn ja päästä heti aloittamaan. Henkilögalleriaani laajentaessani tajusin että olen suunnitellut käyttäväni koko marraskuun kirjoittaakseni kusipäistä. Eikä vain kusipäitä, mutta kaikki henkilöhahmot vaikuttavat nyt mielestäni täysin urvoilta. This shall be fun. http://www.nanowrimo.org/

2011-10-30T19:47:00.003+02:00

Ihan turha mun on mitään blogata, Tarja Kulhoa on Yle areenassa ihan tarpeeks. The funniest woman in the streets of Korso has spoken, terse!

http://areena.yle.fi/haku//uusimmat/hakusana/tarja+kulho

Myös Miiiirrrrva ja se stiftihammasmummo!

2011-10-23T21:12:00.000+03:00

Muistatteko kuinka ennenvanhaan pystyi vaan katsomaan telkkuohjelman tai lukemaan kirjan ja sitten vaan, ehkä keskustelemaan aiheesta ystävän kanssa? Nykyään tälläinen on täysin mahdotonta. Jossakin vaiheessa lukukokemus ratkeaa fraktaalinomaiseksi netissä surffailuksi ja yht'äkkiä ei oikeastaan muista oliko:
Scully: Would you call the pizza guy, its speed dial 2.
Mulder: Whats 1?
Scully: You
oikeesti jossain jaksossa vai fanficissä.

Tällä hetkellä luen Jukka Seppisen Suomettumisen syövereissä-kirjaa, joka on oikein mielenkiintoinen, jos pystyy ignoroimaan Seppisen massiivisen koivistovihan (ja minä en ole päässyt vielä edes Koiviston kautta käsitteleviin lukuihin!) ja vähän vähemmän tulenkatkuiset vittuilut koska kellekin. No jokatapauksessa, suomettumislinkkejä netissä selatessani törmäsin tähän:

ja aloin miettiä että miten ihmeessä tuosta on voinut muodostua vasemmistolaisen musiikkiliikkeen tunnetuin tunnussävel? Tuohan on ihan täyttä pikkuporvarillista unelmointia, itserakennettu maja kukkulan päällä! Hiukan odotin että toinen säkeistä kuuluisi: Pentik-poron asetan ikkunalaudalle (naisäänet: poron laudalle, poron laudalle!) mutta kai ne poroporvarillisuuden (PUN INTENDED!) merkit oli 70-luvulla jotain ihan muuta, puhumattakaan jostain 1600-luvusta jolta tuo kansanrallatus kai alkujaan on. Ja taistolaiset hei, proletariaatin diktatuurissa, maja rakentaa sinut!

2011-10-20T20:35:00.001+03:00

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1414795/nyt-poseeraavat-opiskelijaurokset-nortit-tekivat-poikakalenterin

Mitä helvettiä, paljaita yläruumiita? Olenko muka ainoa jonka unelmanörteillä on läppäri sylissä, pullollinen väljähtynyttä kokista jalkojen juuressa ja yläkropan peitteenä virttynyt intel inside-tpaita?

2011-10-14T21:38:00.002+03:00

Henkinen tasapaino- IHAN SAMA!

MULLA ON FRÖDINGE SUKLAAMOUSSEKAKKU!

2011-10-02T12:53:00.001+03:00

This needs to happen

Mikä on yhdistelmä Uutishuonetta, Mad Meniä, West Wingiä ja 24:jää?
Uusi suomalainen suursarja SUPO!
Kylmän sodan syvimmissä juoksuhaudoissa, seitsenkymmentäluvun ikiroutaisen suomettuneessa maassamme, Suojelupoliisi tarkkailee ja toimii! Kotiryssiä, kaukokirjottimia, kolmikantaa ja kommunisteja! Mutta myös rakkautta ja fantastisia räjähdyksiä Merihaan rakennustyömailla!
Paavo Arhippainen, nuori märkäkorvainen pikkuvirkamies jonka uran etenemistä haittaa suuresti esimiesten epäluulo Paavon tyttöystävän, Tuulan radikaaliyhteyksistä.
Arvo Puuska, Paavon lähin esimies, vanhan kaartin miehiä, jota edelleen vainoaa sotamuistot.
Katja Mikander-Lehtonen, kääntäjä, jonka käsien kautta kulkee paljon arkaluontoista materiaalia.
Göran Tynell, SUPOn luottomies Helsingin poliisista, lempiharrastuksena Paavolle ilkkuminen, aseet ja naiset.
Toivo Rasi, alkoholisoitunut toimitaja ja Arvo Puuskan aseveli.
Mysteerinen Kumpu- kuvataan ainoastaan selkäpuolelta, iso nahkainen johtajantuoli ja kiiltävä kalju. Kyllä, tämä on Kekkonen. Kaikista dramaattisimmat jaksot päättyy siihen että Kummun ääni sanoo: "Hyvät herrat, tämä keskustelu on päättynyt" ja Kummun käsi laskee suuret Kekkoslasit tammipöydälle.
YMS! YMS!

Käsikirjoittajat kärkikastia, Tervo ja vaikka Raija Oranen for the ihmissuhdemössö.
Historian erikoisasijantuntijoina Jukka Tarkka, Seppo Hentilä ja Timo T.A. Mikkonen.
Ohjaajina Aleksi Bardy ja Dome Karukoski

It shall be glorious! Ja ihan hyvin voi Jack Bauer-hahmon nimi olla Göran!

2011-09-25T17:26:00.000+03:00

Voi elämä.
Meikäläisen on nyt pakko alkaa uskoa Jumalaan. Tosin ei ole määritelty mihin Jumalaan. Olin nimittäin tulossa kaupasta ja samaan hissiin tunki joku nainen ja koska INHOAN smalltalkata hississä jonkun tuntemattoman kanssa niin sanoin mielessäni: Jumala, js tuo nainen ei nyt ala juttelemaan jotain turhanpäiväistä, otan sen merkkinä Sinun olemassaolosta.

Ja eihän se alkanut puhua mitään! Joten mää oon nyt stuck. Pitää ilmeisesti kääntää Nokia Mission nettistriimiin.

No niin, laitoin päälle niin ekaks kuuluu että: KAIKKI OVAT SYNTIÄ TEHNEET JA OVAT JUMALAN KIRKAUTTA VAILLA! Tää alkaa olla aika scary. Pitäisköhän laittaa ScaryShit-bannerit.

2011-09-24T22:13:00.000+03:00

ScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShit

Arvatkaa vaan jäykistynkö joka lauantai kauhusta kun joku käy hilaamassa Oulu-lehden postilaatikosta. MELKEIN YÖLLÄ! Viime lauantai alkoi mysko rapina klo 21.04 ja tällä viikolla 22.05.

ScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShitScaryShit

2011-09-13T21:04:00.000+03:00

*~Kiitos Katariina~*
Ruskoparistoa ei ole, mutta ruskokiviparisto on! Sieluni saa nyt rauhan, mutten silti kuole. Katariinalle ja teille muille pari musiikkihelmeä youtubestä:

2011-09-03T16:38:00.002+03:00

Rakas suomalainen päivittäiskauppa
Olet minulle tärkeä. Tosin nyt olen jo pidemmän aikaa sietänyt erästä ongelmaa toiminnassanne. Ja nyt on mitta tullut täyteen. Jos ongelma koskisi vain yhtä kauppaa tai ketjua, suuntaisin tämän heille mutta tämä vitsaus näyttää vaivaavan koko alaa, joten lähestyn teitä näin en masse.

Daddalie rakastaa vaaleaa leipää, etenkin patonkia, tuota ravintoarvotonta höttöä jotka kenenkään ei pitäisi syödä. Jostain kumman syystä te silti niitä myytte kaupoissanne. Erityisesti isot yksiköt myyvät itse ranskalaisista raakapakasteesta paistamiaan patonkeja, ja vaikka ranskalaiset itse patongin pakastamista kammoksuvat, tämä on ehkä helpoin tapa saada suht aitoa tavaraa näillä leveysasteilla. Miksi, oi miksi te sitten torpedoitte makuelämyksen ihan viime metreillä, juuri ennen kuin leipä osuu Daddalien handuun?!

Armollisesti tässä kerron teille kaksi pääkohtaa missä menette vikaan:
-Paistaminen. Käsi ylös, lukijat, kuinka moni on ostanut "täällä tänään paistetun" patongin kaupasta ja tajunneet kotona että se patonki pitää laittaa vielä kotiuuniin? Rakas päivittäistavarakauppa, jos googletatte baguette-sanalla kuvia, huomaatte että patongin noin keskimäärin kuuluu olla kullanruskea, ehkä jopa tumma. Ainakin patongin sisälmyksen kuuluu olla eri värinen kuin kuoren! Miksi siis kaupat korkeintaan näyttää hiukan uunia patongille ja repii ne sieltä ulos aivan liian aikaisin? Tämä ei myöskään yhtään auta rapeusongelmaan, siitä alla.

-Pakkaaminen. Kun sitten ne patongit saapuu uunista, mitä tapahtuu? Pakkaatte ne heti kuumina paperipussihin joissa pahimmassa tapauksessa on vielä sellainen muovikaistale jotta asiakkaat voivat ihastella teidän olminvärisiä puoliraakoja patonki-irvikuvianne. Sitten iskette patongit tiukassa nipussa pystyyn myyntilaariin jossa kuumat patongit ja niiden paperi-muovikääreet levittävät ilmaan ihanaa leiväntuoksua joka kiihottaa ihmisten ruuanostohaluja kuulemma yleisesti ottaen aika paljon. Mutta mitä tapahtuu patongille. Siinä se seisoo, kosteankuumassa vesihöyryssä ja kaikki se pienikin rapeus jota sen pintaa on tarttunut pikaisella uunikäynnillään, häviää. Harmillista että osaatte täysin tuhota tämän ruoka-artikkelin jolla näin karppauksen aikakaudella olisi kaikki mahdollisuudet nousta kielletyksi luksus-herkuksi josta tietysti voisitte veloittaa törkeitä katteita.

Nyt tietenkin Etiopiassa ei edes ole leipää -argumentin jälkeen voitte sanoa että osta sellainen esipaistettu patonki, sen voi itse polttaa ihan niin karrelle kuin haluaa, mutta joskus ruoka vaatii patongin, jonka paistamisesta on kulunut useampi tunti.

Rakas päivittäistavarakauppa, korjatkaa tilanne.

Edit. Itse asiassa, minulla tuli niin huono omatunto että uskalsin tästä nillittää samaan aikaan kun afrikassa nähdään nälkää, että kävin lahjottamssa vuoden patonkirahat Punaiselle Ristille.

2011-09-02T20:39:00.004+03:00

Pakko se on uskoa, ei löydy Nykysuomen sanakirjasta eikä tule yhtään hittiä googlella: Sellaista sanaa kuin ruskoparisto ei ole. Minä olen aina luullut että on. Ja nyt ainakin tulee hittiä sitten nii!

2011-08-28T17:09:00.002+03:00

Flow-festariraportti.

No ei vaiskaan, en ollut Flow-festareilla, mutta koska kaikki coolit bloggaajat oli, niin halusin hetken aikaa tuntea miltä tuntuu kuulua cooliin sashimijengiin. Sen sijaan olin Tel Avivissa. Hiphei!

Tel Aviv oli uskomaton. Kaupunki on paikoin järkyttävän ränsistynyt, likainen ja ruma, kaoottinen ja väsynyt, mutta se on jostain syystä myös ehkä hurmaavin kaupunki jossa olen koskaan ollut. Kaupunki oli täynnä mukavia ihmisiä, tyylikkäitä pikku putiikkeja, ihania kahviloita, mahtavaa ruokaa (FALAFEL, I LOVE YOU!) ja rantakaupunkiin sopivaa rentoa meininkiä. Johtunee osittain Israelin ja Suomen väestöpyramidien eroista ettei koko Tel Avivissa tuntunut asuvan yhtään yli nelikymppistä (paitsi taksikuskit, ne olivat järjestäen vanhoja äijiä) tai ainakin heillä ei ollut lupaa käyskennellä kaupungin keskustassa. Sen sijaan kaupunki oli täynnä upeakroppaisia miehiä ja tuubitoppineitokaisia. Eikä mikään ihme että kaupungin epävirallinen pukukoodi oli tuubitoppi ja pikkuruiset farkkusortsit*, keskipäivällä lämpötila kohosi järjestäen yli 30 asteen (Vesalle siis tiedoksi että wearasin the shitin out of meikäläisen vihreet mikrosortsit) jolloin oli pakko painua pariksi tunniksi hotellille katsomaan intialaisia saippuaopperoita telkusta. Hotellini oli onnellisesti aivan Dizengoff-aukiolla, eli näin joka päivä kaupungille lähtiessäni sen suihkulähteen jonka takia alkujaan edes kaupunkiin olin päättänyt joku päivä tulla. Sellainen nähdä-ja-voi-kuolla-päähänpinttymä. Tosin, kuten niin moni asia Tel Avivissä, se oli tällähetkellä vähän huonossa hapessa.
Ei tietoa korjataanko tuo entiseen loistoonsa.

Kaupunki on laajalle levittäytynyt, mutta silti jotenkin säilyttänyt ihmismäisen perspektiivinsä, talot ovat pitkälti alle kymmenkerroksisia (pl. summamutikassa ympäri kaupunkia tiputetut pilvenpiirtäjät ja rannan hotellikolossit) ja vanhemmissa osissa kaupinkia on englantilaisen pikkukylän fiilis, pääkatuja on muutama joille ovat keskittyneet liikehuoneistot, sivukadut sen sijaan ovat täysin pihakatuja.

Toinen syy ikuiselle hingulleni Tel Aviviin oli sen Bauhaus-keskusta. Missään muualla maailmassa ei ole niin laajaa Bauhaus-tyylisuuntaa edustavaa rakennuskokoelmaa muutaman korttelin säteellä. Vaikka tämä on UNESCOn maailmanperintökohde, kaupunkin on laajentunut niin nopeasti ja ilmeisesti kämpistä on ollut kova pula, koska alue on paikoin hyvin huonossa kunnossa. Taloissa kuitenkin näkyy hurmaavat muodot:

mutta ymmärrettävistä syistä parvekkeista on tehty umpinaisia, seinille on ilmestynyt ilmanvaihtokojeita ja suojaisat pihat on muutettu autopaikoiksi. Ne talot jotka on restauroitu, ovatkin sitten niin kauniita että itku pääsee:

(Tosin nyt kun katon tätä, en voi olla täysin varma onko tämä restauroitu vai vanhan mallin mukaan tehty uusi talo, lollol)

Funkkistaivas.

Bauhas-keskustan eteläpuolella, lähellä Jaffaa on vielä vanhempaa arkkitehtuuria vuosisadan vaihteesta. Tälle alueelle, varsinkin Neve Tzedekiin, on vimeaikoina kasvanut quirkyjä taiteilijoiden ja käsityöläisten keskittymiä ja trendikkäitä pikkubistroja yms. Jaffan ja Neve Tzedekin välissä on myös vanhan rautatieaseman alue jonne on kunnostettu kauppa- ja ranvintolatilaa. Neve Zedekistä ostin jotain mitä vain hullu alkaa kantamaan kotiin ulkomailta, nimittäin päiväpeiton. Mutta katsokaa nyt, eikö tuo ole niin iloinen että siltä kohta katkeaa verisuoni päästä?

(Kyllä, tuo on makuuhuoneeni, reaching new lows in self-exposure)

En sentään koko lomaani maleskellut vain rannalla ja kahviloissa (ihan hyvin olisin voinut, tämä oli minun LOMA!), kävin myös Jerusalemissa jonka tenho hiukan vettyi turistimassoista, joten en kokenut mitään Jerusalemin syndroomaa. Yad Vashem on vaikuttava ja ahdistava muttei kuitenkaan ihan niin synkkä kuin odotin, jossain puiden takana kimmelsi kuitenkin aurinko ja lopulta paikasta ja mieleen toive aurinkoisemmasta tulevaisuudesta.

Tel Aviv ei ainakaan minun vierailuni aikana kärsinyt siitä vitsauksesta joka välillä vaivaa Lontoota ja Pariisia. Turisteja oli hillitysti joten esim. Tel Avivin loistavaan taidemuseoon ei tarvinnut jonottaa. Toisaalta oli aikamoinen shokki olla kaupungissa jossa ei ymmärtänyt 80% mistään kirjoitetusta. Vaikka en osaa vaikkapa italiaa tai espanjaa, Italiassa ja Espanjassa natiivikielisistäkin viesteistä yleensä pystyy tulkitsemaan jotain ihan yleisiä sivistyssanoja tuntemalla. Mutta heprea, no dice. Onneksi katukyltit oli englanniksi, siellä missä niitä nyt ylipäätään oli.

Jos koulussa opetettiin että sionismi käytännössä implementoi monia sosialismin, tai ainakin sosiaalidemokratian, perusperiaatteita Israelissa, niin 80-luvulla alkanut yksityistäminen ja I guess yleinen globalisaatio on aika tehokkaasti siivonnut pois turistille näkyvät esimerkit tästä. Poikkeuksena tässä oli tekstiiliteollisuus, joka aina ollut ollut Israelille aika tärkeä vientiala jota ilmeisesti suojellaan. (Tosin vaatteiden tuonti ainakin EUsta näyttää olevan tullivapaata) Henkkiksen ja Zaran hinnat oli järjestäen parikymmentä pinnaa kalliimmat kuin Suomessa. Toisaalta sitten paikallisten Seppälöiden vaatteet oli valmistettu Israelissa.

Mutta siis Tel Avivissa kannattaa ihmeessä käydä, täydellinen yhdistelmä ranta- ja kaupunkilomaa. Minä tiedän ainakin palaavani.

JOS SIIS MINUA ENÄÄ PÄÄSTETÄÄN MAAHAN! Sen verran epäilyttävä olin rajavartioijden mielestä lähtiessäni maasta. Terrorismivaaran takia turvallisuus on Ben Gurionin lentokentällä viritetty äärimmilleen, mikä on tietysti hyvä asia, kunnes viaton pikkuDaddalie (joka epäonnekseen on juuri ennen matkaa alkanut katsoa X-filejä DVDltä** ja siis hermostuu pienimmästäkin viitteestä maailmanlaajuisiin salaliittoihin yms.) joutuu sen rattaisiin. Check-in tiskelle ei pääse ilman että turvallisuusviranomainen (yleensä joku häiskä joka näyttää siltä että on juuri läpikäynyt äänenmurroksen, älä anna sen hämätä, todellisuudessa se on piinkova psykologinen profiloija) kysyy mikä on ollut matkan tarkoitus, kuka on pakannut laukut yms. normaalit jorinat. Meikä ilmeisesti sweattas bullitseja, tai sitten jokaisen yksinmatkustavan naisimmeisen automaattisesti oletetaan hurmaantuneen jonkun Hamas-terroristin pauloihin ja lupautuneen viemään "serkulle" "elektroniikkaosia" Kannelmäkeen, koska meikän laukut tietysti joutuivat erityistarkastelun kohteeksi. Kyllä, myös se ostamani päiväpeitto rullattiin auki ja tarkastettiin. No mitään ei löytynyt, kunnes pääsin check-inin jälkeen seuraavalle pisteelle jossa passiini lätkäisty viivakoodi aiheutti Windowsin fail-äänen (Oikeesti! Sen epävireisen pianoäänen!) ja ystävällisen käskyn käsimatkatavaroiden tarkistuspisteelle 2 kun kaikki muut saivat valita vapaasti tiskeiltä 4-10. No, ei siinä mitään, lyhyempi jono etc ajattelin. Siinä vaiheessa kun kengistäni sitten löytyi räjähdysainejäämiä alkoi positiivisuus karista. Paikalle saapui lisää tuiman näköistä virkamiestä (varppina Mossadin miehiä!), lisää kysymyksiä matkani tarkoituksesta, miksi halusin lentää juuri Lufthansalla, minkämaalainen kolmas etunimeni on jne. Ja tietysti pääsin siihen mitä he kutsuivat nimellä "full metal" eli kroppatarkistukseen jossa uusi ystäväni Shiri (varppina ei oikee nimi!) hipelöi vähän tarkemmin meikäläisen kropan läpi (shut up, jiiksteri). Kroppatarkistuskopista palatessani näin kuinka kaljupäinen äijä kiiti tyhjän käsilaukkuni kanssa vastapäiseen suuntaan. Ei siinä mitään jos joku haluaa hiplata housunlahkeitani ja rintaliivejäni, mutta käsilaukku vieraan ihmisen kourissa on kyllä hiukan pakokauhua aiheuttava näky. Lopputulema oli se että löysin kauan kadoksissa olleen s-bonuskorttini kun käsilaukkuni koko sisältö käytiin läpi ja miniläppärini ja sen muuntaja pakattiin erillisiin pahviboxeihin ja en saanut niitä matkustamoon vaan ne kuljetettiin ruumassa. Vasta lennon aikana tajusin etten ollut itse paikalla kun läppäri ja muuntaja pakattiin pahviboxeihin, joten helvettikö sitä nyt tiesin mitä koneen ruumassa matkusti meikäläisen nimissä. Ja oh, oh, Helsinki-Vantaalle saapuessani pahviboxeista todellakin löytyi vieraan maan huippusalaista vakoilutekniikkaa!

Tuo ei ole meikän sähköjohto, mutta se oli kiinnitettynä läppärin muuntajaan kun avasin boxin. Ilmeisesti joku takahuoneessa pyörinyt testijohto jolla testattiin toimiko muuntajani kuten piti. Tai salakuuntelulaite joka aktivoituu jos sen lyö kiinni sähköverkkoon. No nyt se on minulla. Black Ops, jos tulette hakemaan, se on makkarini tuolilla tällä hetkellä. Päälle on saatettu heittää pyyhe tai kylpytakki.

Tämän takia siis ei ollut yhteen liioiteltua tulla kolme tuntia ennen koneen lähtöä lentokentälle. Istuskelin aika hermostuneena pitkiä pätkiä käsilaukkuni sisällön kanssa tarkastuspisteellä 2 samaan aikaan kun tyypit testailivat puhelintani ja selasivat kuvia kamerastani. Loppuen lopuksi kaikki olivat kuitenkin todella ystävällisiä, vastauksiani ei kyseenalaistettu ja mitään todella henkilökohtaista ei kysytty (ei tarvinnut huutaa Suomen suurlähettilästä paikalle, tosin olisi ehkä pitänyt, sen toimisto oli samassa ostoskeskuksessa jonne jätin ale-rekkiin aika kivan French Connectionin paidan, olisi saanut tuoda sen samalla) ja jopa pahoittelivat että missasin Tax Free-shoppailut sen venailun takia. Joo, ja en tiedä millä miinakentällä olin käyskennellyt tai miksi mustista balleriinoistani löytyi räjähdysaineita. Tosin sitä ei edes kysytty.

*Paitsi tietysti heillä joiden uskonto kieltää liian ihon esittelyn, heillä oli yleensä vähän pidempi hame ja toppi jonka alle oli puettu pitkähihainen paita. Eli muistutti hiukan (mutta siis vain hiukan ja reilusti vähemmän urposti) Marjo Sjöroosin bondtyttömäistä lookia!Aaah, Ilta-Sanomat, älkää ikinä hukatko tuota sivua. Linkkaan siihen vielä useamman vuoden aina kun on vähänkin aihetta.

**Kyllä, kuulin Battlestar Galactica, kuulin Deep Space Nine, harkitsin jopa Babylon 5:ä mutta sitten päätin että what the hell, en minä tarvitse mitään uusia kokemuksia, mennään vaan suoraan legendaarisimmalle UST-lähteelle.

2011-07-31T20:02:00.005+03:00

Minä olen aina uskonut että olemme omien kohtaloidemme herroja. Ihmisen mieli on vapaa, mutta se ei estä korkeampien voimien olemassaoloa. Kutsuu sitä sitten jumalaksi tai miksi tahansa, minä olen aina uskonut eräänlaiseen korkeamman tason kirjanpitoon. En niin että joskus tulisi tuomiopäivä (vaikka siis YLÖSTEMPAUKSETHAN OVAT ALKANEET!) jolloin jokaisen ihmisen teot punnittaisiin, vaan niin että meidän päätöksemme ohjaa koko maailmanlaajuista systeemiä, meidän ajatukset ja teot vaikuttavat toisiinsa näkymättömässä verkostossa, sykkien ikuisesti, itseään ruokkinen, tiedättehän, perhosen siivenisku toisella puolella Atlanttia jne. Jottei koko järjestelmä tuhoutuisi, sitä täytyy jonkun kontrolloida, siirrellä palikoita, muuttaa järjestystä. Ja se joku joka tätä kontrolloi on ihan yhtä tehokkuuttaihannoiva, eli laiska, kuin kuka tahansa työläinen. Joten joka kerta kun teemme päätöksen, ihan pelkästään ajatuksen tasolla, näkymättömät kädet alkavat siirrellä palikoita niin että päätöksemme läpivieminen on mahdollista (koska oli se sitten jumala tai kuka tahansa, niin se tekee töitä meille, emme me sille). Jos sitten muutamme päätöstämme, palikoita pitää taas järjestellä uudestaan ja siitä ei paikoiden järjestelijä pidä. Kaikesta tästä pidetään kirjaa (älkää uskoko George Michaeliä, God did not stop keeping score) Lopuksi ihminen joka kokoajan muuttaa suunnitelmiaan on yläkerrassa niin vihattu ja työläs yksilö, ettei kukaan enää halua nähdä vaivaa tien helpottamiseksi hänen päätöksien kohdalla. Joka kerta pelkään että mitta alkaa minun kohdalla olla täysi, jos menen kauppaan ja ostankin pizzatarvikkiden sijasta quesadillatarvikkeet, vaikka olen päättnyt tehdä pizzaa. Tämän takia en ole muuttanut takaisin Helsinkiin, kun olen kerran päättänyt jäädä Ouluun. Hermostun aina kun joku siirtääkin tapaamista koska eivätkö he tajua ettei siitä hyvää seuraa? Olen joskus yrittänyt laskea oman tilini saldoa, punnita päätöksiäni siltä kantilta mikä on aiheuttanut eniten häiriöitä maailman suuressa verkostossa, mutta se oli aivan liian pelottavaa. Toisaalta onpahan ihana tekosyy vältellä päätöksentekoa tai muutoksiin soputumista.

No nyt ovat sitten penteleet menneet tekemään minun elämänfilosofiastani leffan! Mikä tosin osoittaa vain sen että elämänfilosofiani ei ole niin "luvalla sanoen, typerä" kuin yksi ystäväni kerran ilmaisi. Luulin että The Adjustment Bureau (suomeksi Kohtalon vartijat, miksei ihmeessä Säätöbyroo?) olisi aivoton actionleffa, mutta siinä oli sentään Matt Damon, joku balettitanssija (romanttisin ammatti ikinä! Naiselle siis, miehelle tietysti Symbian-koodari. OOOOOH, balettitanssija ja työtön Symbian-koodari kohtavat nelosen ratikassa ja...) ja John Slattery joten kai se viitsisi katsoa. Mutta se olikin visuaalisesti äärettömän kaunis mutta juoneltaan heikohko tarina ihmisen vapaasta tahdosta ja valinnoista joita teemme. Loppu oli uskomattoman korni (tosin en kyllä keksi siihen yhtään uskottavampaa loppuratkaisua) ja vaikka se todistikin päinvastaista, en silti luovu uskostani siihen että ikuinen jahkailu ja suunnitelmien muutos ei joku päivä kostaudu.

2011-07-26T22:54:00.002+03:00

Jonkun täytyy muistaa!
Tai edes osata googlettaa paremmin kuin minä. Missä tulevaisuuteen sijoittuvassa kirjassa kaikilla oli viivakoodit tai informaatiosirut ihon alla tms ja sitten jonkun tietokonehäiriön takia kirjan päähenkilön identiteetti vaihtui kaupan kassalla kanakeittopurkin identiteettiin? Tai pikanuudelien? En muista, mutta se oli loistava. Julkaistu ennen vuotta 1997. Google gives me nothing.

2011-07-13T20:12:00.015+03:00

Imzadi
Lupasin että palaisin vielä Star Trekiin. Ja minun on ihan pakko puhua siitä mikä alkujaan vetosi pieneen puolustuskyvyttömään Daddaliehin, oh all those years ago. Aikaloopit oli kivoja, avaruusmatkustaminen kiihotti mielikuvitusta, Enterprisen missio oli jotenkin ihana tulevaisuudennäkymä (more on that later), mielettömät harppaukset teknologiassa mielenkiintoista seurattavaa, Wesley Crusher oli huikean ärsyttävä (jos laittoi mutelle niin aika söpö, heeeh *paljastus*) mutta ollaanpa nyt rehellisiä; reilun kymmenvuotiaan pikku-Daddalien Star Trek-obsessioon oli kuitenkin yksi syy huikeasti ylitse muiden: Rikerin ja Troin suhde. Ensimmäisestä jaksosta lähtien, meikä eli niitä pieniä hetkiä varten kun katsojaa muistutettiin Rikerin ja Troin samuneesta, mutta jotensakin silti ikuisesti kestävästä siteestä. Mielestäni oli ihan äärettömän coolia että aina hädän hetkellä he pystyivät tukeutumaan toisiinsa vaikka normaalielämässä heidän täytyi kohdella toisiaan ammattimaisesti. Se oli deffo sellainen parisuhde jonka pikku-Daddaliekin halusi. Kylmän ammatillinen normaalioloissa, mutta kuin tukijaturva-ässä hihassa jonka pystyi whippaamaan out kun tilanne niin vaati.

Nyt sitten katsoessani sarjaa uudelleen, aloin vakavasti epäillä pikku-Daddalietä. Jos en olisi nähnyt tuota ennen, olisin tuskin edes huomannut koko Imzadi-hömppää. Ensimmäiselläkin kaudella, jossa kuitenkin tuota tukijaturva-ässää heilutellaan aika vinhasti, näyttelijöiden keskinäinen kemia ei toimi sitten ollenkaan. Imzadi-kohtaukset ovat piinaavan noloja. Sitten myöhemmillä kausilla, kun Riker on kasvattanut parran ja kaikki muutkin ovat hiukan apremmin mukautuneet rooleihinsa, Imzadi-hömppä rajottuu siihen että Riker yleensä käy vähän niin kuin kysymässä Troilta luvan nusasta jotain alukselle saapunutta ailienia. Tämä on hiukan outoa, jos ajatellaan että tulevaisuudessa lapset eivät edes sure vanhempiensa poismenoa ja Troi ja Riker ovat vain ystäviä jne. Samasta syystä on erittäin kummallista että Worf kokee tarvitsevansa Rikerin luvan deittailla Troita. Onko ne naiset nyt miesten omaisuutta vai nou kahdennellakymmenennelläneljännellä vuosisadalla, HÄH? Ja eikö ihmiset olleet "too fragile" klingoneille, HÄH? No nyt Troi/Worf-inhoni taas nostaa päätään, ja joudun sivuraitelle. Joka tapauksessa, Troin ja Rikerin välillä ei tapahdu juurikaan mitään koko sarjan aikana ja se mikä tapahtuu on yleensä aika naurettavaa ja noloa, joten en ihan tajua miksi pikku-Daddalie oli niin sekaisin tuosta. Ehkä iso-Daddalie on kasvanut henkisesti kun kyse on romansseista, but I HIGHLY DOUBT THAT!

Tässä pieni otos Imzadi-hetkistä sarjassa:
1x1 Encounter at Farpoint. Riker ja Troi tapaavat ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Riker lemppasi Troin eikä saapunut treffamaan Troita Risalla. Telepaattinen yhteys toimii yhä ja nyt ollaan sitten työkavereita, goddamnit. Mikä on aika hassua, luulisi että jos Starfleet kokoaa lippulaivansa miehistöä niin siinä käytäisiin aikamoisen henkilö- ja psykologiset profiilit läpi ja tarkistettaisiin tuollaiset yhteiset henkilöhistoriat. Mutta ei, Picard ilmeisesti saa valita number oneinsakin yksin ja pelkästään papereiden perusteella.

1x10 Haven. Ihastuttava Lwaxana Troi tulee alukselle mukanaan ilouutinen siitä että Deanna muuten menee naimisiin naapurinpojan kanssa jonkun ikivanhan, tod. näk. humalassa tehdyn diilin takia. Hurrah! Riker on hiukan käärmeissään, ja jonkinlainen vakavahko keskustelu käydään, mutta sitten kun saadaankin selville että naapuri lähteekin leprasairaan matkaan, on kaikki taas hyvin. Tosin Troin korvike ilmeisesti tekee sivutyökortilla myös Van Halenin musiikkivideoiden taustatanssijan työtä, katsokaa nyt tätä, aika hirveä kvarleva 80-luvulta:

1x23 Skin of evil. Tämä on se jakso jossa Tasha Yar kuolee ja jota kai yleisesti pidetään jonkinlaisena negatiivi-jump the shark-jaksona joka käänsi ST-TNG-kelkan yleisestä crappiydestä awesomenessille. Limaolio vangitsee Troin sukkulaan ja Troi epätoivossaan huutaa imzadinsa perään, joka sinänsä olisi ihan koskettavaa, jollei se näin uusintakierroksella olisi muistuttanut minua siitä kun Johanna Tukiainen kertoi blogissaan yrittäneensä rauhoitella itseään putkassa ajattelemalla seksiä Arto Länsmanin kanssa. Like why do I need to remember this?!

2x1 The Child. Troi tulee raskaaksi ja Riker kysyy hiukan ääntään korottaen että kuka helvetti on sen lapsen isä, häh? Haha, great scene. Isä on tietysti galakseja vaeltava valopiste (tottakai!) joka on defacto raiskannut Troin, its very disturbing. Vähän kuten se kun Riker hengailee ovenpielessä Troin synnyttäessä.

2x14 The Icarus Factor. Riker on saamassa oman aluksen ja Riker ja Troi päättäävät taaaaas olevansa ystäviä. Itseasiassa aika hyvä jakso ja aika romanttinen kohtaus.

3x4 Who watches the watchers. Parhaimpia ST:TNG-jaksoja, mutta ei siksi että Rikerin ja Troin täytyy näytellä pariskuntaa, vaan siksi että Picardin täytyy todistaa ettei hän ole jumala.

3x 24 Menage a Troi. Aika hirveä Lwaxana Troi-jakso jossa tosin on Rikerin ja Deannan huikeanromanttinen piknik (Deanna on pukeutunut vaaleanpunaiseen pilvenlailla kehoa halaavaan hattaraan, uskokaa tai älkää) jonka keskeyttää ensiksi äiti, sitten huonohampainen ferengi. Mutta toisaalta, onko hyvähampaisia ferengejä edes olemassa?

3x26 Best of Both worlds. Riker on taaaaaas saamassa oman aluksen ja vakavan keskustelun päätteeksi Deanna ja Riker päättävät taaaaas olla ystäviä.

4x10 The loss. Troi hukkaa empaattiset kykynsä ja Riker suuttuu Troin itkiessä niiden perään. Suuttuva Riker on aina hot. Urpo, mutta hot.

5x14 Conundrum. Ehkä romanttisin Imzadi-jakso ja se on aika paljon se, kun ottaa huomioon että tässä jaksossa Riker bangaa sitä ärsyttävää Ro Larenia. Mutta vain koska kaikki menettävät muistinsa! Ja Rikerin ja Troin telepaattinen yhteys toimii silti, awww.

6x3 Man of the people. Vaikka Rikerin maine oli mikä oli, niin Troi koki varmaankin ihan yhtä paljon romanttisia encountereita sarjan aikana. Heti kun alukselle beamas joku miespuolinen mediator tai diplomat tai joku muu jonka ammatti liippasi Troin toimenkuvaa (oh, dont get me started on that, mikä ihme sen Troin toimenkuva oikeastaan edes oli??!) niin jonkinlainen romanttinen kohtaus oli aika satavarma. Devenoni Rai, Aaron Connor ja tämän jakson tyyppi joka dowloadasi kaikki negatiiviset tunteesa Troin pääkoppaan jotta pystyi käymään diplomaattisia neuvotteluja. Negatiivisten tunteiden takia Troi muuttui lopulta vanhaksi kärttyisäksi mummeliksi, mutta ei ennenkuin oli läpikäynyt "the Changen" jolloin betazoid-naisista tulee hyperseksuaalisia, katsokaahan:

Deanna mittailee jonkin random ensignin "spongeworthynessiä":

Deanna postcoitus, kohtaa rikerin joka tulee tekemään crew evaluationia (nää tekee aina crew evaluationeita!):

Rikerin reaktio tuohon yöpaitaan:

Random ensignin reaktio Rikeriin:

6x24 Second chances. Rikerin transporteraccidentissä autiolle planeetalle jumiin jäänyt kopio ilmaantuu sekoittamaan Troin pään. Päinvastoin kuin "oikea" Riker, yksin autioplaneetalla vuosikaudet pyörinyt "kopio-Riker" on ihan intona Troihin. Second chances indeed. Lopulta Enterpriselle ei mahdu kahta Rikeriä kerralla ja viimeinen kohtaus on kauhean söötti Troin ja sen ihan sen oikean Rikerin välillä.

Naiskuvasta Star Trekissä on tehty varmaan aivan liian monta gradua, ja tuskin osaan aiheeseen mitään lisätä, mutta onhan se noin globaalin naiseuden kannalta pieni voitto ettei Troita esitetty Rikerin tyttöystävänä. Jo pelkästään se että Troin ammatti tuntui olevan "tunteminen" ja "intuitio", sillävälin kun miehet analysoi ja järkeili, oli aika karmaisevan stereotyyppistä:

Picard: Report!
Data: Our shields are down!
Worf: Captain, I suggest we ARM THE PHOTON TORPEDOES!
LaForge: I will need atleast another hour to get the shields back online!
Riker: We do not have another hour!
Worf: They are firing another disruptor pulse!
Picard:Troi?
Troi: I sense...hostility.

Siinä ei paljon auttanut Tasha Yarin lähteminen ja se että sarjan ainoa toinen vakituinen naishahmo oli sekin hoiva-ammatissa. Ja Ro Larenin piti ilmeisesti olla joku parannus, mutta miksi sekin oli niin ärsyttävä?

2011-07-09T19:19:00.005+03:00

Siivosin vaatehuoneen.
a) olen hukannut sen sinisen Lindex-topin jonka juuri ostin ja jota en ole kertaakaan pitänyt. Kuinka fuckissa tämäkin taas on mahdollista?

b)Olenko ostanut synkänvärisiä Gina Tricot-tunikoita unissani vai miksi niitä löytyy vaatekaapistani? En pelastanut kuin yhden.

c1)Mikä perkele siinä on että niitä rikkinäisiä sukkahousuja pitää hillota vuosikausia? Joku sieluun imeytynyt Pirkkaniksi-varotoimi? Ja kun ne vielä kietoutuu niin helvetin ärsyttävästi kaiken ympärille.

c2) Arvatkaa mikä myös kietoutuu hirvittävän ärsyttävästi kaiken ympärille? Niiden vitun wraparound-neuleiden solmimisnauhat! Minä olen ilmeisesti ollut joskus sitä mieltä että wraparound-neuleet ja -paidat on ihan mielettömän hyvä fashion choice, sen verran paljon olen hankkinut niitä kaappiini hyllyjä täyttämään ja ärsyttävästi muihin vaatteisiin sotkeutumaan. Heitin kaikki löytämäni (4) kierrätykseen. En halua että enää mikään wrappaytyy meikäläisen ruumiin around.

d) Mustat rintsikat. Minulla on joku ihme pähänpinttymä että minun pitäisi ostaa mustia rintsikoita, ihan kuin minulla ei niitä olisi. Parit minulla olikin ihan käyttömuistissa mutta löysin KUUDET joiden olemassaolosta ei ollut mitään muistikuvaa! KUUDET! AS IN KUUDET! Joista yhdet olivat ihan käyttämättömät ja älyttömän söpöt! Tosin kahdet heivasin menemään kun ne olivat silleen tiedättehän, vanhat ja väsyneet.

Lindexistä muuten vielä. Olen hieman pettynyt. Noita vetävänruskeista housuista on sauma alkanut ratketa ja tänään pidin ensimmäistä kertaa niitä mikrosortseja ja oikean lahkeen sisäsauma yritti kokoajan hmm, päästä kohti ladypartsejani. Vasen lahje ei tätä tehnyt. Saumoissa ei tosin ole mitään vetoa tms näkyvää vikaa joten syy on tod näk. kävelytyylissäni tai jotain.

2011-07-07T21:28:00.001+03:00

2011-07-04T21:34:00.003+03:00

Hooray for me!

Olen vihdoin päässyt tavoitteeseeni, olen katsonut kaikki Star Trek: The Next Generation-jaksot. (poislukien best of both worlds 2:sen ja kaikki samalla DVDllä olevat jaksot, koska ole ilmeisesti hukannut sen levyn, oh why?!) Alkujaan minun piti vain tarkistaa olenko kasvanut henkisesti eli pystynkö jo katsomaan Q-jaksoja ilman että alan heitellä tylppiä esineitä kuvaruutua kohti, mutta heti ensimmäisen jakson jälkeen olin liian laiska kaivaakseni tiedot seuraavasta Q-jaksosta, että päätin katsella koko roskan. Tämä kevät tullaan minun universumissani aina tuntemaan Star Trek-keväänä. Nyt on aika pysähtyä ja reflektoida kaikkea kokemaani ja oppimaani. Minulla on joitakin suurempia asiakokonaisuuksia joista haluan teille kertoa, mutta tässä alkuun pari pientä huomiota.

Q
Pystyn nyt katsomaan Q-jaksoja heittelemättä tylppiä esineitä kuvaruutua kohti. Onhan se Q ihan älyttömän ärsyttävä ja minun on vaikea oikeasti saada mitään järkevää kuvaa Qn suhteesta ihmisyyteen (se kai siinä hahmossa on tarkoitus, ihmisyyden kyseenalaistaminen) koska vaikka Q-jaksoissa aina kauheasti keskustellaan ja asetetaan ihmisiä vaikeiden valintojen eteen, niin ne on kuitenkin lopulta todella...yksinkertaisia fuudeerauksia.

Season 7
Mitä ihmettä oikein tapahtui? Jotenkin minulla oli sellainen muistikuva että viimeinen kausi on jo jäähdyttelyä ja aikamoista kuraa, mutta oliko se sitten Deep Space Ninen alkamisen takia vai miksi, vikalla kaudella oli ihan eri meno muihin kausiin verrattuna. (Uskokaa pois, kun on kaikki kevätiltansa omistanut edellisille kausille, sen eron huomaa!) Kaikki on paljon rosoisempaa ja ronskimpaa. Kukaan ei enää lue Shakespearen sonetteja vaan Picard huutaa Rikerille, Riker huutaa Deannalle (hoooooooot!), murhia sattuu, alaiset vittuilevat ylemmilleen ja kaikki puhuvat Starfleet Intelligencestä. Siis järjellä ajateltuna on aina ollut selvää että Starfleetillä täytyy olla oma vakoiluverkostonsa (Eikös Spockin ole jollain undercovermissionilla?) mutta vakoilu on ilmeisesti ennen ollut liian likaista puuhaa puhtoiseen Star Trekiin. Eipä enää! Jos tämä muutos johtuu Deep Space Ninestä, niin Amazon saa tilaukseni heti! Tosin on pakko myöntää että vikalla kaudella on myös sarjan hirveimpiä pohjanoteerauksia kuten Dr. Crusherin eroottiset seikkailut skottiteemaplaneetalla tai Wesley Crusherin seikkailut intiaaniteemaplaneetalla tai se ihme Indiana Jones-jakso, mutta kaiken kaikkiaan seiskakausi oli huomattavasti muistikuviani parempi.

2011-07-02T16:42:00.004+03:00

Lauantain miäs!
Paavo Arhinmäki

Onko Paavo Arhinmäki ihana, onko? Vasemmiston vastaveto Alex Stubbille. Vaalipaneeleissa se oli aina välillä vähän kuutamolla, mutta silti siinä on sellasta ihanaa vakosamettiälykköä joka saa minut aina hermostuneesti kikattelemaan kun näen Paavo Arhinmäen jossain. Kuten tänään iltiksessä ollessani Citytalon hesessä perinteisellä lauantain aamukahvillani. Olen liian laiska keittääkseni kahvia itse, ja olen jo ostanut vaatteita KappAhlista niin ajattelin että might as well ruveta Hesen vakkariasiakkaaksi. Mutta Crocseja en jalkaan pane! Joku raja junttiudellanikin.

Kirjoitin Hesessä kännykkääni rakkausrunon Paavo A:lle.

Paavo Arhinmäki, Paavo Arhinmäki,
jotkut sanoo että myit sielusi,
Minä en siitä välitä,
jos vain vierestäsi saisin herätä
Punaiseen aamuruskoon,
aatteesi uuteen koittoon.

Hei maailman ainoa soccer casual-kulttuuriministeri,
voisinko käyttää sua järkyttämään vanhempiani?
Kahvilla kristallikruunun alla
saisit niille kertoa
kuinka kannatat laillisia graffitimuureja
ja pääomaveron rankkaa korotusta.

2011-06-28T22:40:00.001+03:00

Olenko muka ainoa joka oikeasti haluisi sen EasyDipPro-perunalastudipperin joka näkyy niissä Saunalahden laama-mainoksissa?

2011-06-19T17:15:00.006+03:00

Kaikilla on kai niitä hetkiä lapsuudessa joista ei ehkä ymmärrä kaikkea, mutta silti tietää ettei mikään ole ihan kuten ennen enää koskaan. Putoaa kesämökin rappusilta ja tietää että pitäisi sattua, mutta käsi onkin vain hassusti mutkalla, tai isä vie jäätelölle ja jotenkin ei ihan ymmärrä miksi se Virpi joka isän toimistolla hoitaa puhelinvaihdetta on mukana, mutta silti käsittää että juuri tämän takia äiti on viimeaikoina itkenyt niin usein, tai käsilaukussa polttelee tuloste joka todistaa että äidinkieli on noussut kokonaisen arvosanan ylioppilaslautakunnassa ja kulman takan odottaa koko maailma.

MTV on julkaissut Vihreän kullan maan DVDnä, ja pakkohan se oli ostaa että pystyin uudestaan elämään sen hetken joka muutti koko minun pienen universumin:
Käärityt farkunlahkeet, havunvihreät ballerinat ja pinkit sukat. That which has been seen, cannot be unseen.

Vihreän kullan maa, suomen Dallas ja Dynastia samassa paketissa, oli muutenkin hurjan glamuröösi suomalaiseksi sarjaksi.

Pamelasta kehittyi myöhemmin se Blondi tuli taloon-sarjan kauhea kotka. Minä voisin koska tahansa pukeutua tähän pierrot-numberiin.

Sue Ellen juo. Ilmeisesti koska Irene Usvasalo-tyyppiset tasselivillapaidat aiheuttivat jo 80-luvulla traumoja.

YYA-Suomessa kolpakko = classy. Ja kyllä, tuo on Tapani Kansa Kliffaa hei-miehenä ja Terhi Panula imitoimassa Oprahia.

2011-06-11T13:54:00.004+03:00

OMG

Pursotuskermaa alkoholilla

2011-06-10T19:59:00.003+03:00

Kesä==Supergat

Fucken official, supergaiden elinikä on neljä kesää.

2011-06-04T15:05:00.007+03:00

OMG! WTF!

Arvatkaas missä minä olen tänään shoppaillut? No. No. Noooo. Joku ihme vimma iski ja meikä osti kasan vaatteita Lindexiltä! LINDEXILTÄ! And I like them too! I knows, its crazy! Niiku lähiöbaarissa karaokevuoroaan odottavat pubiruusut called, they want their store back! (Okei, toi oli ilkeetä, but I do ilkee well)

Sain järkyn kasan kesävaatteita alle sadallaviidelläkympillä, granted neuleista ja puseroista ei tavaran laadun perusteella jää ensimmäisen pesun jälkeen jäljelle kuin värjääntynyt vaahto, mitään ei voi vetää päälle silittämättä, housuissa on tuplaprässit (hämmensi kassaneidinkin joka taitteli housut kuin ne olisivat prässittömiä, LOL) ja kukaan ei tarjoutunut hakemaan toista kokoa tai kahvia, mutta ei kai sitä näillä hinnoilla voi olettaakaan.

This is what I got:

Jewel-toned hihattomat paidat tuossa värissä ja sinisenä to go with...

Herneenvihreät mikrosortsit! Tai no ei nyt niin kauhean mikrot, mutta silti; CRAY-ZEE! Niillä on joku inha tirkki kokeiluhuoneiden peileissä, nuo oikeasti näytti hyviltä minun jalassa. Mutta päättein että jos nuo nyt näyttää hyviltä ja kotipeilissä hirveiltä niin sitten huono itsetuntoni kompensoi ja ne näyttää muiden ihmisten silmissä ok:lta.

Poop is the new poop. Todella vetävänruskeat housut! Sopivat so well mustaruskearaidallisen leveän neuleen jota Famen Leroy olisi käyttänyt masentuneena ja sailorityyppisen sumeansinisen neuletakin kanssa jotka myös hankin mutta joista ei ollut kuvia Lindexin nettisivuilla.

Olin niin järkyttynyt tästä Lindexin valikoimasta että epäilin jo KappAhlinkin parantaneen valikoimaansa. No such luck. Edelleen järkkyä.

Lähde: Kuvat: Lindex Shop Online

2011-06-03T16:14:00.000+03:00

Bloody awesome!

90-luvulla oli sentään vielä Milkshake eikä mitään ****n smoothieita!

2011-05-31T22:20:00.003+03:00

Cecil Beaton

National Portrait galleryllä on nettisivuillaan aika muhkea otos kokoelmistaan jota voi jumittua selaamaan tuntikausiksi. Ihan uusimmat puuttuvat tekijänoikeudellisista syistä, mutta esim. Cecil Beatonia on laaja valikoima. Jos, kuten minä, luette kaiken mitä käsiinne saatte Bright Young thingeistä, tunnistanette nämä:

Tilly Losch

Baba d'Erlanger I want that hat!

Paula Gellibrand

Ja entäs nämä:
Harold Pinter as the epitome of cool

The best part of Wimbledon!

2011-05-22T21:48:00.002+03:00

ÄLÄ NÄE UNTA UNDULAATEISTA!

Tiedän, tiedän, että sen Nordean uuden asuntolainamainoksen tarkoitus on mainostaa jotain korkokattoa tms. mutta olenko muka ainoa jonka mielestä se freakyintä shittiä vähään aikaan?! Häkkiin on vangittu epämuodostunut undulaattiparka jonka siivet on ihme pöyrylät jo pään tilalla on vain omituinen torso. Ydinturmaundulaatti! Viime viikoina nukkumaan mennessä olen joutunut hokemaan itselleni: älä näe unta undulaateista, älä näe unta undulaateista vain jotta pääni ei kehittelisi lisää ahdistavia, epämuodostuneita lintuparkoja painajaisiini.

2011-05-22T20:17:00.001+03:00

Mad men-kopio, schmopio, kuinka awesome idea tämä on:

2011-05-16T21:59:00.003+03:00

Tänään mulla oli päällä se hame. Kaikilla meillä on sellanen vaatekappale. Joku paita tai mekko tai takki josta tietää että se aiheuttaa ihastuneita huokaisuja kanssasisarissa joka kerta kun sen vetää päälleen. Mutta itse ei oikein vieläkään tiedä mitä kys. vaatteesta on mieltä! Ostin kaksi vuotta sitten aleista tämän armyvihreän hameen joka ei ole yhtään minun tyyliäni mutta jota olen nyt aina välillä yhdistänyt mustiin sukkiksiin (hell, yhdistän kaiken mustiin sukkiksiin) ja mustaan villapaitaan. Ja helvetti soikoon, hame on mielestäni ihan ok, siinä on erikoisia vaakataitoksia ja rypytyksiä jotka saavat takapuoleni näyttämään humongousiltä, mutta toisaalta siinä on leveä helma joka saa sääreni näyttämään siroilta (tosin se saattaa myös johtua mustista sukkiksistani) Ympäristöstä sen sijaan löytyy aina joku jonka mielestä kyseessä on jotain ainutlaatuisen ihanaa. Siinä sitten hämillään kiittää komplimangeista, vaikka tuntuu että jeez, tää on oikeestaan aika karmee ja outo, haluutko tämän? Sitten sitä alkaa epäillä koko omaa vaatetyylikoodistoaan. Valitsenko itselleni aina ihan vääriä vaatteita ja näyttäisikö omituiset armynvihreät rypytyshameet ja muut hippivermeet päälläni jotenkin erityisen hyviltä?
Tässä vielä kuva tästä takuulla-alakroppani huomataan-mekosta:

Mikä teidän vastaava vaate on?

2011-05-10T20:48:00.003+03:00

Question 1: Jos Paula Abdulilla on biisi Rush, rush, miksi Rushilla ei ole biisiä Paula Abdul, Paula Abdul?

Question 2: Israel! Hiukan, tai oikeastaan aika paljonkin, hotsittais lähteä kesälomalla Tel Aviviin, mutta onko sinne lähteminen omin päin ihan kuolleena syntynyt idea? Pääseekö siihen maahan edes sisään jos ei ole turistiryhmässä tai ilman jotain järkevää syytä? Kyselläänkö maahan tullessa kaikkea henkilökohtaista? Jos jollakin on koekemusta Israeliin matkaamisesta ja siellä liikkumisesta omin päin, pliis jakakaa.

2011-05-07T21:13:00.005+03:00

Oh look a blast from the future!
Nico Rosberg-hologrammi on kutsuttu Starfleetin muotinäytökseen jossa esitellään uudet Deep Space Nine-ajan uniformut:

Okei, tuota voisi käyttää ehkä vain counsellorit tai jotkut muut joilla on lupa muokata uniformujaan mutta sori vaan, viimeisen parin kuukauden ajan olen keskittynyt TNG-jakosen järjestelmälliseen läpikatseluun, so there. Elämäni on koostunut töistä, ruokakaupasta ja rikeristä lähinnä, ja ihmiset töissä (ja ruokakaupassa) on jo aika väsyneitä ST-viittauksiini. Olen päässyt neloskauden loppupuolelle ja pelottaa jo vähän kun on vain kolme kautta jäljellä(josta viimeisessä Troi seukkaa Worfin kanssa, yööögh). Mitä sitten teen vapaa-ajallani? Jotain hyödyllistä?

Kuva: täältä

2011-05-06T12:01:00.003+03:00

Hurmaavaa!
Muistatteko Barbie-lehden fotonovellit? Yritittekö omalla kameralla tehdä samanlaisia? Epäilen syvästi että kaikki draamantaju joka minulta löytyy on kotoisin Barbie-lehden fotonovelleista ja tuosta loistavasta australialaissarjasta "Miljonääripeli" (Alex and Angela FTW!). Jos teille, kuten minulle on jäänyt fotonovellejen kiperiä juonenkäänteitä ikävä, oivana korvikkeena toimii Tuksun uusin bloggaus seiska-lehdessä:
Huimia seikkailuja täällä!

"Hotellin portaita ylös respaan asteli St.Maartien saarella tapaamani Marcus, joka tuli kysymään että oliko minulla joku hätä. Kun kerroin tilanteen, hän pyysi minua odottamaan hetken ja katosi johonkin. Luulin hänen huijaavan ja lähdin kävelemään hotellin edessä olevalle kadulle. Siinä oli suljettu koko liikenne, joten jouduin kävelemään seuraavalle kadulle! Aloin melkein itkemään, mutta sitten yhtäkkiä eteeni kurvasi upea valkoinen lexus jossa mies huusi minulle, että hyppää äkkiä kyytiin."

"Ei voi muuta sanoa, kuin vau!!!"

2011-05-04T18:57:00.003+03:00

Unettomuus on taas jokakeväiseen tapaansa vaivannut minua. Maanantain ja tiistain välisen yötä varten oikein väsytin itseäni vähän extrana, mutta silti pyörin levottomana peittojen välissä, väillä oli käsittämättömän kuuma, välillä kylmä, välillä joku luu painoi ja jalat vispasivat levottomina. Ihmisen ajatukset alkavat kulkea aika mielenkiintoisia polkuja keskiyöllä kun yrittää vimmatusti saada unta edes hetken ennen aamua. Tuona yönä olin lopulta siinä pisteessä että kehitin päässäni poppibiisiä jossa olisi kaikki 80-luvun poppibiisien kliseet. Kikattelin itsekseni ja kirjoitin sepustukseni ylöskin koska yöllä se tietysti vaikutti loistavalta:

Berliners are dancing tonight (with their arms stiffly by their sides)

I came from Tokyo
heard it on the radio (oh radio-radio-oh-oh-oh!)
A big red star exploding in the night sky
With no word from the comissar oh why?

Berliiiiineeeeers are dancing tonight
with their arms stiffly by their sides
A hall of mirrors
a lonely tear escaping the mannequin's eye

(saksofonisoolo)

So I drove all night
just to see yor face
serving cocktails in a state of disgrace

Berliiineeeers etc.

Aika onnekkaita olette kun jaan tälläisen mestariteoksen kanssanne.

2011-04-25T17:31:00.002+03:00

AWWW, mää haluun breakupata Kenneth Branaghin kanssa niiku just nyt.

Hurmaavaa!

2011-04-19T18:56:00.002+03:00

DEAR TRENDSETTERS!

Voisitteko vähän tarkemmin miettiä kun nostatte jotain ihan kauheaa trendikkääksi. Nyt on nimittäin hälyyttäviä raportteja liikkunut, että KÅNKEN-reput ovat taas muotia. Siis Kånken-reput! Muistatteko keillä oli KÅNKEN-reppu kun olit kakara? Niin, niillä tyypeillä jotka oli kotoisin sellaisista oikeista perheistä, joissa äidit keitti mehua ja oli kiinnostuneita lastensa kehityksestä, ja sitten ne meni jollekin perkeleen eväsretkelle ja kaivoi KÅNKEN-repusta sitä mehua ja voileipiä joilla oli jotain inhaa sipuliteeleikkelettä, ja oli niin perkeleen KUNNOLLISIA ja terveellisiä, että meillä Daddalie-tyyppisillä lapsilla (SALOMON-reppu) oli aina ihan hirveä SYYLLISYYDENTUNNE siitä kun oma perhe ei ollut sellainen kunnollinen ja oikea. Joo, trauma löytyy! Jos joku muotibloggari nyt aloittaa trendin jonka mukaan ne Suomen luontoliiton harmaameleeratut norppa-colleget on niinku tosi jees, niin meikä tarvitsee jotain Tommy Hellstenin emergency therapyä heti!

2011-03-29T19:41:00.002+03:00

Vanha lauantaiheilani esiintyy tänään ykkösen saksalaisessa pukudraamassa klo 21.00. Tositaphatumiin perustuva kolmiosainen draama Kruppin teollisuussuvun vaiheista ilmeisesti toinen maailmansodan aikana, eli päivän natsiannos tulee varmasti nautittua. En ole pitkään aikaan nähnyt saksalaista pukudraamaa (viimesin on varmaankin joku DVD-maratoni Heimatia) joten ei mitään tietoa mihin kyseinen maa sijoituu pukudraamojen loistavuus-paskuus-akselilla. Englantilaisethan ovat tässä ihan ässiä, amerikkalaisten koneisto on niin laaja ettei heistä ikinä tiedä, italialaiset harrastavat hiukan itselleni vierasta kerrontatapaa ja kuorruttavat hyvätkin tarinat imelillä seksikohtauksilla ranskalaisten tyyliin, kun taas pohjoimaalaiset yleensä tekevät sellaista pikkunättiä mutta arkipäiväistä. Venäläisestä pukudraamasta ei hullukaan ota selvää.

Edit: Vähänkö oon urpo! Viimeksi olen tietysti nähnyt sen saman häiskän Dresden-minisarjan, boy se oli kyl aika paska.

2011-03-27T22:34:00.009+03:00

Otin tästä kuvan kun toivoin että olisin tuntenut kotiinpaluun riemua, mutta sitä tunnetta ei tullut.

Ja btw, miksi olen joskus tehnyt Leimuava taivas, kumiseva maa-screenshotteja? Anyone?

Guy Pringle, minäkin sanoisin sinulle Yes tuossa tilanteessa.

2011-03-17T20:15:00.003+02:00

Daddalie wins! Finally!

Katsokaa! Katsokaa ihmiset! Olen saanut "The gorgeous blogger"-tunnustuspalkinnon! Länsi-Unkarista , kaikenlisäksi! Vähänkö räjähtää erinäiset ruumiinosat nyt! Siis positiivisessa mielessä! Kiitos Ferrugo!

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Pelin henki: jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka sen ansaitsevat.

Milloin aloitit blogisi?
Vuonna 2003 kun välttelin jonkun tärkeämmän asian tekemistä.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan tänne lähinnä aiheista joille ei ole muuta ulospääsytietä aivojeni synkiltä sivukujilta. Paljonhan tuolla sivukujilla tuntuu olevan ajatuksia telkkuohjelmista, ruuasta ja vaatteista. Lähinnä kai yritänkin kirjata tänne ajatuksia, en niinkään tekemisiäni tai menemisiäni. Joitakin aiheita olen tietoisesti halunnut rajata tämän blogin ulkopuolelle, kuten ajankohtaiset uutiset ja ystävät ja muut ihmiset, joihin liittyvät asiat yritän pitää tämän blogin ulkopuolella.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tuskin mikään. Jokainen blogi on erilainen jo by definition. Itse luen niin vähän muita blogeja etten toidellakaan tiedä onko samankaltaisia jossain hirveä kasa.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kuten sanoin, välttelin juuri silloin jonkun tähdellisemmän asian tekemistä. ISPni oli hukannut muistaakseni juuri niihin aikoihin kotisivuni ja blogi tuntui helpolta alustalta. Siihen aikaan mikään muu informaation muoto kuin teksti ei oikein vielä toiminut netissä. Vaikken koskaan olekaan kirjoittanut päiväkirjaa, on kirjoittaminen on minulle aina ollut paras tapa jäsennellä ajatuksiani, vaikka sitä tuskin huomaa kieliopillisista taidoistani. Sen lisäksi kirjoittainen on uskomattoman hauskaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Kirjoitusvirheistä olisi kiva päästä eroon ja toivoisin että minulla riittäisi kiinnostusta hioa näitä tekstejä. Ja pilkkusäännöt voisin opetella. Kultarakasihana korjasi tekstieni pilkutuksia joskus.

Vaikka ihan rehellisesti sanottuna, haluaisin olla sellainen supervaikutusvaltainen julkkisbloggaaja joka saa kutsuja Bestsellerin showroomeihin katsomaan VILAn kevätmuotia ja syömään cupcakeja! Sitten laittaisin blogiini siihen sellainen kivasti vinon kuvan siitä cupcakesta ja kertoisin kuinka olin katosmassa VILAn kevätmuotia ja cupcaket oli hyviä.

Nyt sitten pitäisi jakaa tämä palkinto eteenpäin viidelle muulle blogille. Harmi vain että luen hyvin harvoja blogeja ja niistäkin suurin osa tuntuu jo saaneen kyseisen tunnustuksen. Joten olen noukkinut blogilistalta viisi mielenkiintoista blogia johon en ole ennen tutustunut. Kyllä olen tietoinen siitä että ilmeisesti nyt vesitän koko tunnustuspalkinnon arvon:

Namihiiren naminurkka Ainoa blogi joka löytyy blogilistalta hakusanalla "sipsit". Karkki- ja snacktuotearvosteluja, eli ilmeisesti aivan asian ytimessä.

Sini's City No niin, alkaahan sitä löytyä blogeja jotka muistuttavat omaani! Sini on nyrjäyttänyt nilkkansa Pariisissa, meikä on full on katkonut luun.

Paska Neule Muistatteko kuinka neuleblogit oli ihan blogimaailman kunkkuja kunnes muotiblogit tuli ja hakkas ne tajuttomaksi "päivän asu"-kuvillaan? Jotkut jäi henkiin.

Laatikollinen avaruussuippokorvia Tämä päätyi tänne siksi että olen vakavasti harkinnut josko antutuisin Doctor Who-sarjan katselemiselle. Se on nimittäin vakava askel ja suuri päätös, minulla on vähän tapana seota jos telkkusarja on tarpeeksi mukaansatempaava. Plus tuolla blogissa on sööttejä kisuleita!

Appelsiinipuun alla ei ihme kyllä ole vielä saanut tätä tunnustusta, onia muita kylläkin. Tätä blogia ihan oikeasti luen, kuvia ja arkipäiväistä elämää Israelissa.

2011-03-15T19:57:00.001+02:00

Awesome

2011-03-09T23:15:00.000+02:00

Pukudraama

Jos nyt olisi 1998 ja meillä kaikilla olisi blogien sijasta kotisivut, minun kotisivuillani olisi pukudraama-osio jossa listaisin kaikki lempipukudraamani ja taustalla soisi midi-muodossa Menneen maailman tunnari. Ja sitten minulla olisi erillinen SHRINE uudelle Downton Abbey-sarjalle! Tai siis ei olisi, koska vuonna 1998 kukaan ei ollut vielä kuullutkaan Downton Abbeystä mutta nyt on!

Olin hiukan skeptinen tämän sarjan suhteen, koska sen on kirjoittanut Julian Fellowes, se sama tyyppi joka käsikirjoitti Gosford Parkin, leffan joka oli uskomattoma kaunis ja pukudraama-aktig, mutta jossa ei esiintynyt yhtä ainoaa miellyttävää hahmoa. Joten välttelin viimeiseen asti Downton Abbeyn DVD-setin ostoa mutta koska kuulin siitä puhuttavan niin paljon hyvää netin hämyisissä pukudraamanurkissa ja koska Amazonin recommendations ei vaan antanut periksi, tilasin Downton Abbeyn viimein kolmisen viikkoa sitten. Ensinnäkin koko DVD ei saapunut, mutta valitettuani Amazonille he lähettivät uuden ja voi sitä ilon päivää kun tulin töistä ja Downton Abbeyn maailma levittäytyi ensi kerran silmieni eteen.

Sarja kertoo sekä herrasväen että palveluskunnan elämstä englantilaisessa herraskartanossa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sarjaan kietoutuu vähän suurempia ja pienempiä juonikuvioita, mutta pääasiassa The Situation

sori, oli pakko, on se että Downton Abbeyn tulevaisuus, aivan kuten englantilaisen elämäntyylin noin ylipäätään, on uhattuna! Talon ja lordinarvon perijä kuolee Titanicin uppoessa ja Lord Grantham, joka epäonnekseen on saanut siitettyä vain tyttäriä, saa tietää että Downton Abbeyn perii joku kaukainen miessukulainen, joka kuuluu siihen hiukan halveksittavaan, mutta alati kasvavaan keskiluokkaan. Tosin vain parikymmentä vuotta aiemmin on Downtown Abbeyn tulevaisuus ollut myös uhattuna, mutta silloin on selvitty naimalla sukuun rikas amerikkalainen. Tarina kiertyy ei ehkä niin yllättäen uuden perijän ja perheen vanhimman tyttären monimutkaisen romanssin/businessdiilin ympärille ja vaikka itselläni noin yleisesti ottaen viiraa romanttisesti päässä 24/7, ei tämä romanssi minua hetkauta juuri suuntaan tai toiseen. Onneksi näin suuren produktion ollessa kyseessä voi aina keskittyä johonkin muuhun, kuten seuraamaan palvelusväen arkista aherrusta tai lordin leskiäitiä joka sylkee mainioita onelinereitä. Oma lukunsa on lordin nuorimman radikaali-tyttären ja autonkuljettajan romanttinen divertissement, (Palveluskuntaan kuuluvan henkilön ja herrasperheen nuorison edustajan välinen romanssi on OLTAVA, its the pukudraama-LAW!) joka on kirjoitettu täyteen ihania varastettuja vilkaisuja ja punastumisia ja USTia. Damn near perfect. Tosin ensimmäisen tuotantokauden päättyessä alkaa ensimmäinen maailmansota, joten odotettavissa on että radikaali tytär päätyy sairaanhoitajaksi ja pahimmassa tapauksessa autonkuljettaja tämän potilaaksi. Prayer circle että käsiksessä on luvassa jotain muuta.

Joten jos kaipaatte huikeita pukuja, upeita interiöörejä (Highclere Castle, joka näyttelee Downton Abbeytä, on se sama kartano joka toimi Totleigh Towersina Kyllä Jeeves hoitaa-sarjassa) ja yleistä eskapismiä, voin suositella tätä lämpimästi.

2011-02-26T20:32:00.004+02:00

Tajusin juuri että kaikki kuuleimmat naishahmot on aina nimeltään Penelope.
Nytkin telkusta tulee Penelope-leffa jonka päähenkilö "Penelope" on aika aces.

Muita loistavia Penelopeja:

Penelope Maddox- Muotitalo. Jackin yhteiskunnallisesti valveutuneempi sisko kickkasi aika paljon assiä, enkä tajua miksi hahmo piti poistaa.

Lady Penelope- Myrskylinnut. OMG, vähänkö halusin halusin olla aikuisena Lady Penelope! Ja minä sentään näin Myrskylintuja ensimäisen kerran joskus parikymppisenä!

Penny is now known as Queen Penelope-Rillit Huurussa. Oliko ehkä paras jakso kun Penny koukuttui nettiroolipeliin?

Ja aika paljosta vetoo että se alkuperäinen Odysseuksenkin Penelope oli aika cool.

2011-02-21T21:17:00.003+02:00

Jag anar kolibrier i mossen

Mitä helvettiä kaikki lehdet on nyt täynnä juttuja tästä vakoilukameralla varustetusta kolibrista? Miksi ihmeessä tämä tietoa halutaan julkiseksi? Mitä hyötyä on vakoiluvälineestä joka on joka ikisessä lehdessä julistettu vakoiluvälineeksi?! Mitä tässä oikeesti yritetään peitellä?

2011-02-20T12:08:00.003+02:00

Olen etsiskellyt jalkalamppua viimeaikoina, koska nykyinen Ikean Samtidin jousi on nuupahtanut, ja lamppu saattaa kesken mysigin lukuhetken rämähtää päähän. Ongelma jalkalampuissa on se että ne ovat järjestäen liian matalia ja pienikupuisia. Minun lukunurmkkaukseni vaatiin jonkun massiivisen ison katseenvangitsijan. Joten googlegooglegoogle ja löysin syntymäpäivälahjani! Tsin se ei ole jalkalamppu, tai edes lattiavalaisin vaan pöytälamppu, enkä oikeastaan edes tiedä mihin sen laitan, mutta I need this like the desert need the rain!

Oh my lord! 385 puntaa enkkujen conran shopissa ja toimituskulut päälle, vietävä soikoon. Ja Usan Conran shopissa on sama JALKALAMPPUNA! I die!

Ja by the way, meikä ei matkusta enää mihinkään ilman tätä:

2011-02-19T19:09:00.002+02:00

Pistäkää mut vankilaan
en ole vihersmoothieta juonut koskaan
ja raakasuklaakin on pahaa
ja gojimarjoja en suostu edes maistamaan

2011-02-17T00:10:00.000+02:00

2011-02-12T17:04:00.002+02:00

Lauantain miäs!

Tämän lauantain mies on sellainen joka on aina häilynyt jossain miesradarillani haaleana valopilkkuna mutta vasta viimeaikoina on täysillä räjähtänyt päähän kuinka ihq kyseinen mies on.

DUM DUM DUM! Marimekon Mika Ihamuotila on lauantain mies! Katsokaa nyt itse, voiko olla mitään noin kunnollisen näköistä? Ja komeaa?! Onko mitään seksikkäämpää kuin kunnollinen ja komea? Ja ilmeisesti brainsejä ja rahaakin on ihan omiksi tarpeiksi, ja vielä vanhaa rahaa kaiken lisäksi, joka on aina silleen kunnollisempaa kuin uusi nousukas-raha.

Voin kuvitella kuinka järjettömän ihanaa olisi spatseerata Aleksanterinkadulla Mika Ihamuotilan käsipuolessa. Me olisimme molemmat sivistyneitä ja kunnollisia ja hakisimme Stockan herkusta vähän iltapalaa ja minua ei yhtään haittaisi vaikka joku vanha tuttu sattuisi näkemään meidät. Joo, meikä on saanut kampitettua tälläisen kunnollisen, komean ja ihanan miehen, niin, ette varmaan uskoneet että se olisi mahdollista crazyassdaddalta?

Ainoa miinuspuoli olisi tietty sitten se että Linnan juhliin pitäisi pukeutua johonkin Marimekkoon, mutta kaipa tuo olisi aika pieni ongelma sen rinnalla että töistä saisi tulla kotiin tuollaisen komistuksen luokse.

2011-01-24T18:00:00.004+02:00

16.1

Kulttuuria!

Sunnutaisin on kaupat Wienissä visusti kiinni, joten päivä oli oiva museoiden tarkasteluun.

Syötyäni aamiaisen huoneessa (aprikoosihillolla täytettyjä lättyjä, njam) suunnistin kohti Secession-taloa, jonka halusin nähdä jo ihan vain arkkitehtuurinkin takia. Sen sisällä on näytillä Gustave Klimtin Beethoven-friisi, mutta se mikä meikäläisen tajunnan räjäytti olivat vierailijanäyttelyt! Jossain kellarin uumenissa oli Trevor Paglenin valokuvia Yhdysvaltojen salaisista vakoilusatelliteista ja koko siihen liittyvästä "näkymättömästä" maailmasta joka oli näin tehty näkyväksi. Luulin että näyttely olisi vain jännä, mutta se sai ihan oikeasti ajattelemaan. Toisaalta koko näyttelyn voisi kokea vainoharhaisten salaliittoteoreetikkojen, noiden netin friikeistä meikäläisenkin suosikkien, työn nostamiseksi taiteeksi. Toisaalta yötaivailla kiitävät robotit, kaiken näkevät silmät, veivät ajatukset ihmisten käsitykseen jumalallisuudesta ja sen voittamisesta. Ja tietysti siihen mikä halu ihmisellä on vahtia ja kontrolloida kaikkea. Seuraavan kerran kun katsot yötaivaalle ja niin edespäin. Liittäisin tähän sen 24:n viimeisen scenen jos Youtubesta löytyisi joku jota ei olisi pilattu softrockballadilla. Toinen vierailijanäyttely oli Maria Bussmanin telexpaperille piirtämä melkeinpä päättymätön lyijykynäpiirros Long Islandin rantaviivaa. Näin lomailijalle oikein sopiva tuijotettava muistutus siitä kuinka loma on vähän kuin aikaa eri aikajanassa, jota ei kuitenkaan ole olemassa ilman omaa vastakohtaansa, eli työaikaa. Ja bonuspiste näyttelyn kuraattorille ettei taustalle oltu laitettu humisemaan jotain ranta-ääniä! Sen lisäksi suurimmassa näyttelysaleista oli Manfred Pernicen installatiotyö joka oli kai laskettava jonkinlaiseksi kulutusyhteiskunnan vastaiseksi kritiikiksi, minun on pakko myöntää ettei se oikein auennut minulle. Tai jos aukesi, niin jäi aika pinnalliseksi vaikutelma.

Secession-talon jälkeen söin lounaaksi päärynäkakkua, koska siihen oli mahdollisuus. Wienin kahviloita ei voi kehua liikaa, joka paikassa kakkupalojen valikoimat ovat lyömättömät ja kaikkialla on pöytiintarjoilu ja herttaisia hattupäisiä mummeleita nurkkapöydässä. Lounaan jälkeen suunnistin kohti taideteollisuusmuseota, jossa skippasin keskiajan ja renesanssin yms (hyi minua!) ja suuntasin kohti biedermeieria ja sitä nuorempaa esineistöä. Erityisesti wiener werkstätte-osasto kiehtoi minua, siellä oli ihania herkkupaloja, kuten tämä. Eihän tuollaista mööpeliä voi nähdä ilman että aivoissa alkaa raksuttaa joku huikea tarina.
Palasin hotellille ja kiljahdin ilosta kun huomsin että laukkuni oli sittenkin löytänyt perille! Pääsin siis pujahtamaan omaan mustaan kotelomekkooni ja kävin Sacherilla Sachertortulla ennen illan konserttia. Kuinka dekadenttiä syödä koko päivä pelkkää makeaa! Konsertti koostui kahdesta teoksesta, Messiaenin kolmesta liturgiasta jumaluuden läsnäolosta (tjsp.) ja Shostakovichin 13:ta sinfoniasta. Minulla, joka on siis maailman ehkä epämusikaalisin ihminen, ei ollut mitään käsitystä Messiaenin musiikista (tuskin olin edes koko tyypistä kuullut), Shostakovitchin tuotannosta tiesin lähinnä sen poliittisen ja historiallisen merkityksen takia. Messiaenin musiikissa olikin jotain epätodellista ja häilyvää ja toisaalta rajua, teos oli kuin sellainen if they mated-kuva Waterhousen ja Jackson Pollockin töiden jälkikasvusta. Shostakovich oli sitten hyvin slaavilaista, mahtipontista ja kärsivää. Kaiken kaikkiaan hyvin vastakohtaiset elämykset, mutta hyvin, hyvin vaikuttavat. Lyhyttä kotimatkaani takaisin hotellille siivittikin toive että jokainen päivä voisi olla tälläinen, kakunpaloja ja taidetta.

2011-01-23T22:29:00.003+02:00

Wien!

Vietin juuri 5 ihanaa päivää Wienissä. Jos Amerikasta tai ulkoavaruudesta tulisi vieraita jotka kysyisivät mitä on Eurooppa, veisin heidät Wieniin.

15.1 Oulu-Helsinki-errr-Pariisi-Wien

Tosin loma ei alkanut niin ruusuisasti, koska menolentoni Oulusta Helsinkiin oli peruttu! Taas! Epätoivo meinasi iskeä mutta onneksi sain reroutattua lippuni Pariisin kautta. Korvaava Rovaniemi-Helsinki-lento pysähtyi Oulussa ja myöhästyi melkein tunnin tämän takia joten sain juosta Helsingissä portille ja Pariisissa ehdin juuri ja juuri jatkolennolle (CDG on maailman paskin lentokenttä! En ole ollut tyyliin Baghdadin lentokentällä, mutta CDG on HIRVEÄ!). Matkalaukkuni ei tietenkään pysynyt mukana tässä menossa, joten saavuttuani Wieniin 5 tuntia myöhemmin kun alkujaan piti otin taksin suoraan Henkkikselle ja hankin hätävaraston vaatteita. En ole tajunnut kuinka paljon Henkkikseltä saa kamaa muutamalla kympillä! Muuten olisin pärjännyt parilla t-paidalla, freesillä neuleella ja alusvaatteilla mutta minulla oli seuraavaksi illaksi liput Musikvereiniin ja en todellakaan tiennyt mikä pukukoodi kyseisessä paikakassa oli, joten ostin myös harmaan aika hideousin ja vähän liian suuren kotelomekon jonka mukana tuli erittäin ruma patellavyö. Jos minulla olisi ollut yhtään enemmän aikaa, olisin kierrellyt muitakin kauppoja, mutta henkkis oli paras veto paniikkitilanteessa. Joten onneksi olkoon Daddalie, tunti sen jälkeen kun astuin lentokentän ovista ulos, olin jo Henkkisen kassalla. En halunnut muuta kuin hotellihuoneeseen jotta saisin repiä inhat sukkahousut päältäni ja päästä suihkuun.

Hotelli oli totally ridic. Gorgeously ridic. Antiikkihuonekaluja, tyynyminttuja ja turn-down-service ja respahenkilöstö suoraan jostain pukudraamasta. Päätin etten enää ikinä bookkaa itseäni mihinkään huippumoderneihin lasihärvelihotelleihin, vaan näihin joiden baarin nurkkaan voisi kuvitella Guy Pringlen lukemaan sanomalehteä. Hetken aikaa harkitsin tilaavani jotain huonepalvelusta, mutta olin matkalla henkkikseltä hotellille nähnyt ravintolan jonka listalla oli täytettyjä paprikoita, joten suihkun ja uusien vetimien päällepukemisen jälkeen painuin sinne. Alkuruuaksi söin jumalallisia fasaanitäytteisiä ravioleja, tosin syömistä vaikeutti hieman se että repeilin tajutessani että "fasaaniraviolit" on juurikin sellainen ruokalaji jota Jiiksteri käyttää esimerkkinä Daddalien hinuri-ruokia haukkessaan. Mutta ne olivat hyviä, huomattavasti mielenkiitoisempia ja monivivaheisempia kuin jättikokoisen pääruuan jauhelihatäytteiset paprikat paprikakastikkeessa. Niissä oli tasan jauhelihaa ja jauhelihaa ja sitten vielä jauhelihaa. Söin enemmän lihaa kerralla kuin varmaan koskaan. Röyhtäisin ja kiitin. Sitten pieni kierros näyteikkunaostoksia Kärtnerstrassella ja Grabenilla ja takasin hotellille nukkumaan. Ensimmäinen päivä siis valui hieman hukkaan, mutta eipä tämä loma ollutkaan tarkoitus olla turboahdettu aktiiviloma vaan hengähdystauko vuodenvaihteen työkiireistä.

Huomenna kulttuuria!

2011-01-22T18:51:00.002+02:00

Now here's a question.

Osaako jou antaa esimerkkiä suomalaisesta new jack swing-tyylisuuntaa edustaneesta artistista/bändistä? Aikakoneen biitit oli vähän sinnepäin? Dare I say XL5?

2011-01-20T22:04:00.000+02:00

Klassikko!

2011-01-13T23:33:00.003+02:00

Oletteko nähneet sen arkistoista kaivetun 70-luvun Jenkki-mainoksen? Bloody awesome. Tupla bloody awesome on se että 70-luvulla Itä-Pasila (of all places) oli niin hip and cool että se soveltui nuorisolle suunnatun mainoksen taustakuvastoksi. Petkaleet eivät ole pulauttaneet sitä nettiin tosin. Joten tässä teille Suedea.

2011-01-09T22:32:00.003+02:00

Hyvä minä, pystyin olemaan koko viikonlopun menemättä kertaakaan leffaan katsomaan Tronia. Kolmannen katselukerran jälkeen luulin että olin saanut sen vihdoin pois järjestelmästäni (ekan ja tokan kerran jälkeen olisin voinut heti istua uusinaesitykseen) mutta loppiaisena alkoi taas Tronkutka. Tosin sen näytännöt on nyt kutossalissa joka on aika paska. Pahoin pelkään että torstain jälkeen näytökset loppuvat kokonaan eli alkuviikkona on pakko käydä vielä kerran.

2011-01-08T22:16:00.004+02:00

Tarte Tatin salattisikurista

Eilisen röhröhmiesruuan vastapainoksi tein tänään tarte tatin-tyyppistä piirakkaa salaattisikurista. Tai endiivistä, en ole ihan varma. Piirakat olisivat ihan älyttömän käteviä ruokia, mutta yleensä niiden täyte tehdään siitä älyttömän inhottavasta äggstanningista johon sitten muodon vuoksi tungetaan jotain kinkkusuikaletta. Onneksi tässä ohjeessa ei harrasteta äggstanningia, vaan piirakka oli ihanan ohut ja munaton. Salaattisikureiden hauduttaminen 45 min miedolla lämmöllä rasva-sokeri-etikkaliemessä poisti siitä sen pahimman kitkeryyden ja comtejuusto teki piirakkapohjasta herkullista. Hiukan kyllä kannattaa miettiä pitäisikö endiivit pilkkoa pienemmäksi tai sitten ladota kauniiksi säteiksi piirakkavuokaan (mahdotonta, koska hauduttamisen jälkeen sikurit ovat slippery little bastards) koska sikuri on yllättävän sitkeää vielä uunin jälkeenkin ja nättejä paloja on vaikea saada leikattua, varsinkin jos ei anna piirakan jäähtyä. Ja varsinkin jos on idari ja haluaa ottaa teille kuvan jossa lisäkesalaattia on roiskastu keskelle piirakkaa Glorian ruoka ja viini-tyyppisesti. Vähänkö oon urpo.

Eikö ole juuri sellaista ruokaa jota voisi tarjota Lauralle ja Heidille joiden kanssa käydään spinnigtunneilla? Laura ottaisi vaan vähän kun se on taas laihdutuskuurilla ja Heidi söisi vaan täytteet kun se karppaa.
Saatte nyt äänestää kumpaa viimeisimmistä kokkauksistani söisitte mielummin. Ja joo, ajattelin kyllä laittaa "tämä on taas sukupuolisia stereotypioita vahvistavaa paskaa!", mutta kun te pikku murmelit olisitte kaikki taas kuitenkin vastanneet sen!

2011-01-07T22:47:00.004+02:00

Miesruokaa röh röh!

Joskus, varsinkin vuodenvaihteessa jos työskentelee talousosastolla, sitä tekee mieli oikeaa miesruokaa, sellaista lihaköntsää röhröh. Tosin sitten kaupassa katselee niitä lihaköntsiä ja ajattelee että mitä helvettiä, en kyllä ala mitään lihaa kärtsäämään. Mutta silti haluaa syödä jotain oikein miehekästä mättöä. Näitä päiviä varten minä stockaan Stockalta (hehe) Patak'sin Jalfrezi valmiskastikkeita. Kaikkihan valmiskastikkeita halveksii, mutta tämä on aika ihanaa, ilmeisesti ei ollenkaan orginaalin intialaista, mutta ei me miehet olla niin tarkkoja. Olen vähän perusohjetta kehittänyt miehekkäämpään muotoon:

2:delle kynäniskalle tai yhdelle röhröhMIÄHELLE:

1 purkki Patak'sin Jalfrezi ateriakastiketta
1/2 kukkakaalinpää
2 paprikaa
2 sipulia
2 porkkanaa
sitruunaa
mausteita
jugurttia
naan-leipää
riisiä

Palastele kaikki sopivan miehekkäiksi paloiksi. Paahda reilusti mausteita pannulla öljyssä. Tähän voi tunkea mitä tahansa mausteita joita voi kuvitella intiassa käytettävän, itse laitan chiliä, jotain garam masala-sekoitusta, korianteria, kurkumaa, valkosipulia ja viime aikoina varsinkin kuminan ja fenkolin siemeniä. Juuri kun mausteet meinaa palaa, lisää sipuli ja lisää öljyä. Röhröh. Sipuli imee itseensä mausteiden maun. Paista muut vihannekset samanlaisessa mausteöljyseoksessa, tämä on miehekästä, usko pois! Olen joskus yrittänyt tehdä samaa paistamatta vihanneksia mutta kauheaa nössöruokaahan siitä tuli. Laita vihannekset uunivuokaan ja kaada päälle ateriakastike. Peitä sitruunaviipaleilla. Rankaise uunissa 45 min tai kunnes kukkakaalit ja porkkanat on sopivan kovia, ei lössöjä vaan napakan miehekkäitä. Tarjoa jugurtin (voit vääntää siitä raitaa mausteilla, kurkulla jne, mut meikä ei jaksa) riisin ja leivän kanssa.

Katso, on kuvakin:

Kuvaan lisätty Montreal-minimaila koska se on miehekkäintä mitä kuvaushetkellä kekkasin kotoani. Joo, vähän naisellisesti koristeli tuoreella korianterilla.

Tämmöiset tirppaset ovat myös lennähtäneet kotiini. He ovat tietysti Hugin ja Munin.

2010-12-29T21:43:00.002+02:00

Joskus sitä herää keskellä yötä ja tajuaa olevansa epätäydellinen. Suru vyöryy ylitse kuin ylitsevyöryävä aalto ja nujertaa pienen ihmisen.

Vaatesanasto ei ole tuottanut minulle tähän asti minkäänlaisia vaikeuksia. Tunnistan lodentakin, leikkipuvun ja raglanhihan. Mutta onko rakkassa suomenkielessämme sanaa joka kuvaisi Kylien yläosaa videossa "I got to be certain"? Kohdassa 0.18 Kylie ilmestyy pahvikulissikahvilaan verhoutuneena johonkin joka todennäköisesti jättää yhteiskuntamme terävimmänkin älymystön raapimaan päätään. Mikä tuo on? Siinä on olkatoppausta, vähän niin kuin rintsikat, ja toisaalta solmu selässä ja aargh, se on kasari-mysteerio!

Jos kellään ei ole parempaa ehdotusta, kutsun tuota tästälähin vain "kyliöksi".

2010-12-19T12:45:00.004+02:00

Muistatteko kun star warseja tehtiin yhtäkkiä lisää ja ne sukkasivat täysin? Tai kun Star trek reloadattiin, ja siitä saatiin aikaan ihan kiva leffa joka tosin ei ollut mitenkään trekkimäinen? Minä muistan, ja olin siis aika skeptinen tämän uuden TRON:legacy-leffan suhteen. Alkuperäinen kun oli jotenkin ihastuttava 80-luvun aikakapseli johon olemme säilöneet sen ajan jolloin tietokoneet olivat vielä pelottava, uusi maailma täynnä uhkia ja mahdollisuuksia. Pelkäsin että TRONin uudelleenlämmitysestä on saatu aikaan jotain standardiefektimössöä, jota kukaan ei jaksa katsella. Huoli pois, ystäväiseni, TRON:Legacy on suunnilleen yhtä hyvä kuin Pirkan Ecuador-suklaamousse, puhtaat lakanat, Atelier Colognen Oolang Infini-tuoksu, Hermès-liinat ja Jukka Rislakin Paha sektori-kirja yhteensä, eli aika äärettömän hyvä. Myönnettäköön, vaikka tarinassa olisi potentiaalia vaikka mihin, on juoni aika heppoinen (tosin hiukan siristämällä siitä ehkä voi erottaa pienen kannanoton GNU-softan puolesta tai jonkun Jeesus-Jumala-jne-vertauksen) ja täynnä käsittämättömiä reikiä (mikä oli sinänsä ihmeellistä, koska leffassa käytettiin myös angstisen pitkiä kohtauksia siihen että joku vain kertoili aiemmista tapahtumista) mutta MITÄ VÄLIÄ! Kaikki se unohtuu kun leffaa KATSOO! Ja jos ei KATSO, niin riittää että KUUNTELEE! Elokuvan kuvakieli on äärettömän tyylikästä utopian piirtelyä ja oih, se musiikki! Daft Punk on tehnyt soundtrackin ja se on suloisinta 80-luvun syntikkafiilistelyä jota olen pitkään aikaan kuullut. Ja kaikki jotenkin sopii yhteen vanhan TRONin kanssa, ehkä pelkästään musiikki yksin kietoo tarinan kasarimystiikkaan. Joten vaikka 3D-lasit painoivat nenäni mustelmille ja päätäni alkoi särkeä kotimatkalla, it was well worth it.

2010-12-15T21:51:00.002+02:00

No niin Miljonääriäidit. Yleisöni on ihmetellyt miksi en ole kommentoinut teidän tekemisiänne. Ehkäpä siksi että koko ohjelmassa en ole nähnyt teidän tekevän mitään lähimainkaan kiinnostavaa. Vanha raha edes tuottaa sivistystä ja aina välillä muutaman hurmaavan eksentrikon, mutta tästä sarjasta huokuu vain halpahintainen nouveau riche-meininki, joka on katsojan silmään ehkä hetken hupaisaa, mutta viikosta toiseen toistuessaan puuduttavan tylsää. Kuvaavaa on se ettei Miljonääriäidit-sarjaan ole eksynyt yhtään niin mielenkiintoista kohtausta kuin se pätkä Tuuri-ohjelmaa jossa kirkkoaiheisia kanavatöitä myyvä kauppias puhuu sisäänostajan kanssa. Ja sekään ei ollut niin kauhean kiinnostava. Ja Miljonääriäidit-sarjan kaikki kohtaukset ovat sentään niin ilmiselvästi tuotantoyhtiön fiksaamia setuppeja. And oh, mulla on pari asiaa niille rouville:

Ensinnäkin, se blondi, pls:

ja sitten se tummakutri:

Thats all I'm going to say.

2010-12-11T20:38:00.002+02:00

Helmiä

Näin viime yötä unta helmistä. Minulla oli pitkä helminauha jonka halusin vielä pidemmäksi joten olin kutsunut kotiini kultasepän joka mittasi kuinka paljon pidemmäksi nauhaa piti jatkaa. Kun se oli päätetty, hän ojensi minulle pienen metallisen rasian mallihelmiä. Rasiassa oli vain muutama, joista yksi oli liian pieni, yksi oli pitkulainen ja muhkurainen ja vain yksi oli edes vähän sen näköinen kuin nauhani helmet, mutta sekin oli oudolla tapaa kulmikas. Huokaisin että näitä kai minun oli sitten pakko valita ja huomasin että nauhassani oli solmu, eli lisäämällä siihen vielä lisää helmiä, siitä tulisi vielä pidempi. En kuitenkaan kertonut kultasepälle.

Pearls: To see pearls in your dream, symbolize the human soul, inner beauty, perfection, purity and chastity. Alternatively, it represents tears and sadness.

To see a string of pearls in your dream, represents conformity and sameness.

Dream dictionary

2010-12-06T22:04:00.001+02:00

Poll!
Daddalien ensi kesän garderoobi tarvitsee
tämän Duck-egg-sävyisellä kankaalla. Aika hurmaava, eikö?

2010-12-06T17:50:00.002+02:00

Arvatkaa mitä ihmiset Daddalien mikrokosmoksessa saavat tänä vuonna joululahjaksi?

Schildtsin suomeksi (ja kaipa myös ruotsiksi) julkaiseman kirjan Mitfordin tytöt! Olen itse lukenut tuon englanniksi mutta nyt suomennoksen myötä ei kellään voi olla enään mitään tekosyytä olla tutustumatta Mitfordien huikeaan tarinaan! Mitfordit syntyivät vuosiadan vaihteen jälkeen englantilaiseen herrasperheeseen ja kokivat hurjapäiset seikkailunsa säkenöivillä 20- ja 30-luvuilla. Pari heistä eli suhteellisen normaalin elämän, kun taas neljä muuta aiheuttivat pahennusta ja skandaaleja joka askeleella. Toisaalta kaiken hupsun seikkailun lomassa heistä kehittyi poliittisesti aktiivisia ja yhteiskunnaliisesti tiedostavia, joissain tapauksissa melkeinpä intellektuelleja, vaikka heidän koulutuksensa olikin rajoittunut siithen mitä alati vaihtuvat kotiopettajattaret viitsivät heille opettaa(fakta josta varsinkin Nancy oli katkera), naisten kun ei odotettu tekevän muuta kuin menevän mahdollisimman hyviin naimisiin.

Nancy, sisarruksista vanhin, oli piikikäs ja ilkeä jo nuorena ja myöhemmällä iällä punoi sisarrustensa elämäntarinoita näiden harmiksi ratkiriemukkaisiin novelleihinsa. Sodan jälkeen Nancy muutti suuren rakkautensa perässä Pariisiin mutta otti sieltä aktiivisesti osaa englannissa 50-luvulla velloneeseen keskusteluun u ja ei-u -kielestä ja yläluokan muuttuvasta asemasta englantilaisessa yhteiskunnassa.

Pamela-The Woman- avioitui jo nuorena yliopistoprofessorinsa kanssa ja toimi usein välittäjänä ja järjen äänenä sisarristensa kiistoissa.

Diana- kaikki näytti hyvältä Dianan elämässä, hän meni naimisiin yltiörikkaan Brian Guinnessin (juu, sitä olutsukua) kanssa ja heistä tuli seurapiirien ykköspari jolle Evelyn Waugh omisti Vile Bodies-teoksensa. Biarritziä ja juhlia koko elämä, oh how splendid! Parin lapsen jälkeen Diana sitten löysi Oswald Mosleyn, englannin natsipuolueen johtajan (joka oli myös esikuvana Wodehousen hassulle Spode-hahmolle) ja skandaali oli valmis.

Unity- yksi 30-luvun johtavista Hitlerstalkkaajista jonka tarinalla oli hyvin traaginen loppu.

Jessica-Decca- suurin seikkailijatar heistä kaikista, oma suosikkini, jota Englannin laivastokin kävi välillä pelastamassa Espanjan sisällisodasta. Sodan jälkeen seikkaili itsensä Amerikkaan jossa välillä möi sukkia ovelta ovelle ja sitten kirjoitti tutkivalla otteella kirjan siitä kuinka kallista kuoleminen on USAssa.

Deborah-Debo-teki kuten heidän kaikkien olisi pitänyt, onnistui naimakaupoissaan ja rupesi herttuattareksi.

No niin, käsi ylös ketä ei suorastaan sormenpäissä kihelmöi päästä tämän opuksen kimppuun? Mutta ei se siihen lopu! Mitfordeista on kirjoitettu kauhea määrä kirjoja, joista riemukkaimpia ovat juuri heidän itsensä kirjoittamat, kuten Jessican omaelämänkertakirja "Hons and rebels". Eikä pidä unohtaa Nancyn romaaneja!

2010-12-04T20:26:00.004+02:00

Daddalie loves Del Monte grapefruit segments

Kaikki jotka tunteväta minut tietävät minun olevan suuri sitrushedelmäfanaatikko, mitä kirpeämpää, sitä parempaa. Olen syönyt sitruunalohkoja, en vain silleen kuvaannollisesti vaan Kim Floorin sanoin; kirjamellisesti. Torstaina oli sitten ihan hirveä purkkigreipin himo ja etsin tätä ympäri Oulua kuunnes vihdoin löytyi Raksilan Smarketista. Greippi on livenä aika vittumainen hedelmä, kuka sitä pystyy syömään edes sellaisella dedikoidulla greippilusikalla? Se strittaa sitä mehuaan ympäri syöjän rillejä jne. Mutta tämä purkkigreippi on aivän järkyttävän ihanaa! Kunnolla kylmennettynä se saa kropan kiemurtelemaan kirpeydellään.

2010-12-04T19:08:00.003+02:00

Amazing!

Kukaan ei osallistunut suureen konserttiarvontaani!

Täällä sitä edelleen ollaan kotona ja murjotetaan. Lohdutin itseäni ostamalla Targus Lap Chill Matin, läppärin usb-viilennyslaitteen Ouluun juuri avatulta Claes Ohlssonilta, eli gubbedagisesta. Olen nimittäin huomannut että minulle on vasempaan reiteen kehittynyt ns. toasted skin syndrome läppärin käytöstä. Aika paska vehje tämä on, lempiläppäilyasennossani chill matin viilennyspotkurit osuvat johonkin näytön alalaitaan tai akun kohdille ja akkua ei läppärissäni ole.

Pandan juhlapöydän konvehdit, nuo suklaamaailman Sirkka-Liisa Anttilat, ovat vyöryttäneet telkkuun nostalgialla mässäilevän kampanjan jossa esitetään vanhoja kasiraitafilmipätkiä jotka kaikki näyttää siltä että ne on kuvattu meikäläisen lapsuudessa. Tosin sillä erolla että en koskaan muista että meillä olisi ikinä ollut Pandan juhlapöydän konvehteja.

2010-11-30T21:04:00.005+02:00

Arvonta!

Tiedättehän kuinka muotibloggaajat aina arpovat jotain sponssi-irtoripsiä blogissaan? Its time for me to do it too! Tosin minulla ei ole sponssaajia, joten ihan omasta pussista menee tämä.

Meikäläisen oli tarkoitus lähtieä lauantaina hermolomalle Wieniin, tiedättehän Freudin kotikaupunki ja silleen, täydellinen kylä näin mielenterveydeltään heikohkolle yksilölle, mutta nyt näyttää lähtö lakon takia sen verran epävarmalta, että voi perse. Olen kuitenkin jo sijoittanut kallisarvoisia pennosia konserttilippuun Musikvereiniin. Hallussani on siis yksi lippu Schumann/Mendelssohn-konserttiin (Tonkünstler-Orchester Niederösterreich, dir. Heinz Holliger) 5.12.2010 klo 16.00. Lipun alkuperäinen hinta 37 eur, esteentön näkymä oikealta sivubalkongilta. Eli nyt kaikki tuhannet lukijani Itävallassa! Tämä lippu saattaa olla sinun jos:

a) kirjoitat roskapostihämymailiossasi kommentteihin (ne muotibloggaajat arpovat pelkkien nikkien perusteella, kuinka epäluotettavaa on se?)
ja
b) lentoni Wieniin perutaan

Pidän peukkuja! Tosin en teille vaan sille että pääsen itse tuohon konserttiin!

Lauantaina arvotaan ellei lakko lopu ennen sitä!
Ein Link!

2010-11-24T20:41:00.003+02:00

CRAP!

Kaikki me naiset tiedämme että joskus ei vaan hiuksemme näytä siltä miltä haluaisimme. Yleensä syytämme ruokavaliotamme, ilmansaasteita tai hormoneja, koska hormoneja nyt voi käyttää syynä mihin vaan. Harvemmin kuitenkaan osaamme syyttää URPOUTTAMME!

Tänään laskin itselleni rauhoittavan kylvyn koska töissä oli ollut vähän extraärsyä ja ppl think että on ihan ok paiskata luuria korvaan etc. (ja koska oli säännönmukaisen mikvan aika, if you catch my drift) ja luin rauhoittavaa Eeva-lehteä ja mietin olen jo ihan valmis eläkeelle kun koen että Eeva-lehdessä on paljon mielenkiintoisia artikkeleita. Sitten toisaalta tajusin että minussa vielä pyörii se juttu jonka takia tarvitsen säännönmukaisen mikvan, joten ehkä se nollaa.

Sitten nousin kylvystä ja pesin hiukseni. Or so I thought! Kastelin tukkani, pursotin kämmenelle shampoota ha hieroin sitä hiuksiini. Ei vaahdonnut ihan hirveesti mutta ajattelin että se johtuu vaan siitä että nämä vähän korkealaatuisemmat Paul Mitchell-shampoot eivät vaahdoudu kuten halveksittavat markettishampoot. You know where this is going. Seuraavaksi laitoin sitten hoitoainetta ja sehän vaahtosi vaikka kuinka! Tajusin että "Shampoo" tarkoittaa "shampoo" ja "daily rinse" on "ei-shampoo" eli ilmeisesti hoitoaine! Tajusin mys että olen parin viikon ajan ilmeisesti pessyt tukkani väärinpäin ja välillä pelkällä hoitoaineella! Ei ihme etät se on näyttänyt rasvaiselta ja takkuiselta, mutta olen yrittänyt uskotella itselleni että se on vain kiiltävä ja vahva. Milläkhän olen pessyt kroppani Doven suihkusaippuan sijasta? Vimillä?

2010-10-31T16:02:00.002+02:00

Rakkausruno Alf Rehnille

Hei Alf Rehn,
tiedän että sulla on se nainen Tanskassa
mutta eikö me silti voitais tavata?

Osaan henkeviä puhua,
vaikka mielummin vain kutittelisin sua
kylkiluiden kohdalta

Oon kerran ollut sun luennolla
ja vois sanoa
viestintästrategias on aika paska
koska en siitä muuta muista
kun että oot aika komea.

2010-10-22T20:58:00.011+03:00

Tajsuin juuri miksi kaikki intialaissafkat joita olen kokannut ovat olleet vimeaikoina niin hyviä. Olen paiskannut kaikkeen tamarindiä ja sehän maistuu ihan kokikselle! Mun riippuvuuteni elää vielä jossain. Kieli muistaa.

Muistelin viime lauantaina kuinka huikean kaunis kaupunki Chicago oli ja oli sitten pakko mennä tilaamaan julistekaupasta Chicagon skyline kehystettynä ja siitä tulikin oiva taulu vaikka itse sanonkin. Kannoin sen tänään kaupungin läpi ja kotona huomasin ettei talossamme ole yhtä naulan naulaa jolla sen saisi ripustettua! Ruuveja on ja kaiken maailman hilparetta ja mutteria ja kuusiokoloavainta ja jopa viila ja taltta, mutta ei yhtään naulaa. Damnit.

Oh lord, huomenna tulee Elle style awards-ihanaa!
Tähän perään pari kuvaa Chicagosta, its beautiful vaikkakin ihan pirun vaikea kuvattava:

Jollain kummalla tapaa Chicago muistutti minua Tampereesta vaikka Chicagossa ei sentään ihan koko keskustaa hallitse the ultimate pääkatu kuten Tampereella. Molempien läpi virtaa joki tai koski ja molemmat ovat jotenkin häpeilemättä omia itsejään.

Art institute of Chicago on aika helvetin hieno kasa taidetta. Varsinkin uuden siiven arkkitehtuuri joka yhdistää huikeat näkymät ulos pilvenpiirtäjäviidakkoon ilmaisuvoimaiseen moderniin taiteeseen on itsessään tilataideteos, jonkinlainen tyylikään tulevaisuuden utopia.

Tuossa revenneen näköisessä talossa on parvekkeita. Awesome.
Art Institute of Chicagon vieressä on myös klingonien suurlähetystö!

No ei vaiskaan, mutta tun esiintymislavan ja metallisten ylikulkusiltojen ansiosta ympäristö on kyllä todella futuristinen.
Upea kaupunki joten maailman kuuluisimman chicagoneesin, Ferris Buellerin sanoin: I highly recommend picking one up.

2010-10-20T21:17:00.003+03:00

Dear readers.

Meikällä on kuukauden verran ollut Google analytics käytössä tällä sivulla. Caught you, bitches! Joten tässä muutama randomhuomio:

-Oliko loistoveto silloin joskus kirjottaa niitä Mallikoulurecapejä? Saan päivittäin lukijoita jotka päätyvät sivulleni googletettuaan Keni Luhtasta, Marsa von Walzeliä tai suomen kirkkohistorian merkkupaaluja which I'm sure oli jonkun vaativan editorial-kuvauksen aihe sillä umpiopaskalla Pasi Loijattomalla kaudella.

-Kolmasosa tulee bookmarkeistaan tai välimuististaan, kolmasosa hakutuloksista ja hämmästyttävän moni (se viimeinen kolmasosa) käyttää bloggerin tai blogilistan päivityksenseurantaa, nostan hattua teille. Itse en jaksa tuollaista järjestelmällisyyttä, minun nettiselaamisessani ja elämässä tunnussana on KAAOS!

-Joku päätyi sivuilleni googlettamalla "peter nygard janina frostell rinnat". Ja se joku käytti kansainvälisen jääkiekkoliiton serveriä Zürichissä.

-Mikä sviddu on Safari-selain?!

2010-10-17T13:01:00.003+03:00

Netti on täynnä pikkupuljuja jotka tekevät retromuotia kaikille meille jotka mielummin eläisimme jossain muussa ajassa. Näissä puodessa on yleensä se vika että vaatteet ovat kuin karikatyyrejä tai kulissinomaisia naamiaispukuja, yksityiskohtia on liioiteltu ja kaikki tuntuvat tekevän niitä hirveitä 50-luvun rockabillykiiltosatiinimekkoja, ugh. Not so any longer! Nyt meillä on Lena Hoschek joka vain kesäisin sortuu tuohon pinupurpoiluun.

Eka tietysti pitää tapella itsensä kanssa kun innostuu vaatteita jotka muistuttvat Euroopan lähihistorian synkimmistä ajoista mutta past that, I need those pants and the red dress at 1.11. Ja kravatit naisilla on niin vintage Daddalie -94, mää en voi tajuta miksi tuo trendi ei ikinä leviä! It's damn sexy!

2010-10-16T19:24:00.001+03:00

2010-10-15T22:37:00.001+03:00

No nyt ne tuli ja nää on ihan kylmiä ja pahoi ja voi lord, mihin mää tuhlasin just kolme kymppiä.

2010-10-15T22:17:00.000+03:00

No vittu! Ei ne ruuat koskaan tullu!

2010-10-15T20:36:00.002+03:00

Akuutti kassakriisi

I feel like shit. Like refried shit once run over by a Hummer. Joten mikä siihen auttaa? RUOKA! Gastronautin BB-sponssaus alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta, koska aloin vakavasti olemaan sitä mieltä että gastronautista tilaaminen olisi hyvä idea, vaikka yleensä olen ollut siinä käsityksessä että kys. firmalla on lisoillaan vain Oulun härskeimmät ruokapuljut. Lo and behold, siellä on Amarillo, BBn toinen pääsponssi. Kolmella kympillä kamaa, koska jos sieltä nyt alkaa tilailemaan, niin ei kai sitä kannata vähempään tyytyä. Kliksutikliksutikliksuti-luottokorttimaksu-MITÄ VITTUA? Varmistaaksesi luottokorttimaksun, kirjaudu sisään verkkopankkitunnuksillasi?! Mitä järkeä tässä nyt on? Eikö luottokortin idea ole juurikin se ettei tarvitse pankissa käydä? Eikö verkkopankkitunnuksilla maksaminen ja luottokortti ole vähän niikuin vaihtoehtoisia maksumuotoja, miksi ne ympätään yhteen? No niin etsitään sitten niitä verkkopankkitunnuksia jotka kuuluvat siihen luottokorttiin. Ihme kyllä ne jopa löytyvät minulta, vaikken koskaan käytäkään tuota verkkopankkia vaan sitä jonka tilille tulee palkka. (ilmoitin väärän työnantajalle enkä ole jaksanut korjata, koska tähän asti on ollut ihan hiton kätevää maksaa eka laskut palkkatililtä ja sitten siirtää pankkikortin tilille tuhlattavaksi tarkoitetut rahat). Ei kelpaa, ei kelpaa, yritän tihrustaa mitä koodia olen viimeksi käyttänyt joskus vuosi sitten... aaargh, nachot olivat jo melkein hyppysissäni! Ei auta, saan varmaan lukkoon koko järjestelmän. Mikä neuvoksi? Pankkiautomaatille pinkkiraidallisessa Victoria's Secret-pyjamassani? (Haluanko todellakin imitoida Johanna Tukiaista?) Pankkiautomaatti on siinä kaupan vieressä, että sitten kuitenkin päätyisin vana ostamaan ruokaa. Mistä helvetistä taion 30 euroa? Farkkujen taskussa on kymppi, kolme käsilaukkutongintaa tuottaa tulokseksi 50 ruplaa, yhden käyttämättömän pariisin metrolipukkeen ja yhden usan quarterin joka on wohoo, U.S Virgin Islands state coin, "united in pride and hope", vain 82 miljoonaa lyöty! Lopulta hittaan jackpotin, musta käsilaukku joka on niin pieni ettei sinne mahdu lompsa ja jota käytän vain juhlissa (lipuista päätellen viimeksi niillä tuhoon tuomituilla treffeillä melkein vuosi sitten, also known as failfest 2009), kolme kahden euron kolikkoa ja.... crispy 20 euron seteli! Wohoo! Joku on joskus kritisoinut minua siitä etten tunne rahan arvoa! Haha, not so!

2010-10-11T23:05:00.002+03:00

Liian vanha Big Brotheriin

Nyt ne on saaneet viikkotehtäväksi monotonisia toimistotöitä, not unlike my job! Tosin huomasin olevan aivan liian vanha Big Brotheriin kun tyypit kohtasivat kirjoituskoneen. Aivan vieras esine osalle porukasta, eivät edes olleet leffoista oppineet miten rivi vaihdetaan. Voin näin Timo T.A. Mikkosmaisen setämäisesti ilmoittaa että meikäläisen ensimmäiset kirjalliset tuotokset, jotka olivat Timo T.A. Mikkos-tyyppisesti tietysti loistavia, on juurikin naputeltu vastaavanlaisella mekaanisella rakkineella. Siitä siirryin sähkökirjoituskoneeseen ja lopulta WordPerfect-tekstinkäsittelyohjelmaan joka räjäytti kyllä verschiedene galakseja.

2010-10-09T20:41:00.005+03:00

Minkä helvetin takia joku Prinsessapäiväkirjat-leffa tulee illalla klo 21.00? Onko päivällä siten vastaavasti tullut joku "Killer wasps on the prowl"? Kyllä, "Killer wasps on the prowl" on paras esimerkkinimi jonka keksin erityisen väkivaltarikkaalle ja seksintäyteiselle leffalle.

Edit: Itsasiassa "Killer WASPs on the prowl" voisi olla joku aika väkival.rik. ja seks.täyt. Tarantino-pastissi.

2010-10-09T19:54:00.003+03:00

Trotski

Oulussa on se hyvä puoli että tämä on pienen pieni kylä. Keskusta on kolmen korttelin kokoinen, spurguja on vain muutama ja ne oppii tunnistamaan vuodenkierron aikana jne.

Olen kulkenut nyt kesästä asti bussilla töissä ja oppinut tunnistaman saman aamubussin tyypit. Ja sitten Leon Trotskin, aivan huikaisevan söötin kaksimetrisen miehulin joka kesän ajan kulki samalla bussilla töistä kaupunkiin ja kävi syömässä samassa työpaikkaravintolassa. Kaksi metriä, tumma kortsnaggat hiuskuontalo, täysparta ja maailman ehkä sööteimmät trotski-silmät. Aina bussiin noustessani bongasin Trotskin jostain takapenkistä (helppoa, kun se on niin pitkä) mikä tietysti aiheutti jumalattoman kikattelu-ja punastelukohtauksen. Sitten tuntui että Trotski hankki auton vältelläkseen minua, mutta onneksi sen piti sentään syödä. Joskus näin tyypin myös Anttilan k-marketissa, siinä suodatipussien välittömässä läheisyydessä ja tänään, oih, katseemme kohtasivat Anttilan liukuportaissa. Tai siis minä bongasin Trotskin ja se pälyili epävarmasti ympärilleen. En edes tajua mikä siinä saa minut aina niin hämilleni, yleensä vain kai se tunne siitä että ei helvetti, tuossa se taas on, en kai vaan taas mene hämilleni. Kierre on valmis. Olen idiootti. Lähestymiskieltoa odotellessa.

2010-10-09T10:53:00.001+03:00

Hyvää viikonloppua!

2010-10-02T20:37:00.007+03:00

Tiedättehän sen blogihaasteen jossa muotibloggaajia on haastettiin pitämään kuukauden ajan pelkästään kuutta eri vaatekappletta? It was all over those pesky muotiblogs. Anyway, jos minä olisin osallistunut, oisin valinnut mustan sukkapuvun ja viisi Hermès-huivia. Tosin minulla ei ole sukkapukua eikä viittä Hermès-huivia, joten en voinut osallistua. Mutta olisin ollut täydellise tyylikäs koko kuukauden, koska Hermès-huivit ovat pure tyylikkys-magic! Nykynuorisossa on Hannu-ignorauksen lisäksi se vika että he mielummin kulkevat kupungilla kaula ja puoli päätä hautautuneen niihin ihmeellisiin pitkiin villahuiveihin, kun he voisivat olla oikeasti tyylikkäitä Hermès-huiveissa! Tai oikeasaan missä tahansa silkkihuiveissa niiden kauheiden villahuivikasojen sijaan. Look at these:

Pastellipistaasinsivyisen twinsetin kanssa

Syksyn englantilaistyyppisten tweedasujen seuraksi

Ei niin värikäs kuin Hermès-huivit yleensä, enkä edes osaa pukeutua siniseen, mutta katsokaapa kuinka huikaisevan kaunis!

Ja nyt kysytte että miten niin et osaa pukeutua siniseen, käyt kuitenkin joka päivä töissä farkuissa niin kuin kaikki muutkin, mutta siinäpä erehdytte! Olen viimeiset 3 (!) viikkoa käyttänyt töissä pelkästään mekkoja ja hameita enkä aio kyllä siirtyä hosuihin takaisin kun vasta sitten kun on aivan, aivan pakko. Mikä tahansa villapaita näyttää niin paljon paremmalta kun sen yhdistää mustaan villasekoitekynähameeseeni tai uuteen kamelinsävyiseen nahkahameeseeni. Ja bonuksena mahan kohdalla ei näy niitä ärsyttäviä muhkuroita farkun napista ja vyönsojesta!

Kuvat:Hermès

2010-10-02T19:21:00.003+03:00

Mikä nykynuorisoa oikein vaivaa?!

On se nyt perkele ettei tuo BB-Hannu kelpaa siellä talossa kellekään muijalle! Nytki istuu yksin juomassa kahvia pihalla ja on niin rutistettavan söötti strong, silent type! Nörtti ja laskuvarjojääkäri ja ihana nenä ja käsivarret ja lebensangst ja weltschmerz, kaikki samassa paketissa ja naiset vaan huokailee niiden ällöPetrien perään?! Mikä teissä on vikana?!

2010-09-23T21:32:00.002+03:00

Oh Vienna!

Jotenkin taas Wieniin ikävä. Siinä on jotenkn kauhean mukavalla tavalla normaali ja keskivero eurooppalainen kaupunki, ei persoonaton muttei mikään ihme härösekopääkään.

Tosin, my dear shitheads, huomasin juuri että hotel Sacherin verkkokaupasta saa sachertorttuja! Aito alkuperäinen Sacher on aika kuivakka ja suklaa on tummaa. Ja siinä ei todellakaan ole mitään kaakaokräämejä välissä. Verkkokaupasta on toimitus kaikkialle maailmassa. Reilulla viidellä kympillä saisi kuudenhengen sachertortun kotiinsa. Siinä olisi evästä viikonlopuksi.

Tilaa nyt!

2010-09-21T18:29:00.004+03:00

Wtf, Sverige?

Mitä te ruotsalaiset taas oikein selitätte? Tämänpäiväisen Ilta-Sanoien mukaan, olette nyt närkästyneitä siitä että prinsessa Madeleine ei tee töitä?! Minä luulin että te ruotsalaiset tajuaisitte tämän homman! Suomassahan on kautta aikain prinsessasukupolvet, kuten Ms Suomi-perintöprinsessa HKH Riitta Zehntausend Väisänen-von und zu Spedevision-af Mäkkylä ja verschiedene tangoprinsessat valittaneet kun ei ole töitä. Mutta olenk minä ja tuo Suomen johtava intellektuelli, Johanna Tukiainen, ainoita jotka tauamme ettei prinsessojen kuulukaan tehdä töitä! BB-Soturiprinsessa-Mirallekin kehtasi BB-Olli tarjota hönöpäissään töitä mainostoimistossaan!

Ehei, prinsessojen kuuluu olla prinsessoja, liidellä jossain tavallisen kansan yläpuolella ja shopata ja olla kauniita kunnes diplomaattisella vehkeilyllä solmitusta avioliitosta naapurimaan pikkuserkun kanssa lingotaan kupeista seuraava kruununperillinen! Ei prinsessa ole mikään ammatti, vaan olotila, as in "vitun prinsessa". Koko prinsessakonsepti menee perseelleen jos tässä aletaan vaatimaan jotain maan edustamista ja harmaahapsien silittelyä vanhainkodissa. Se Dianakin, stana, kampanjoi niiden maamiinojen kieltämisen puolesta.

Ja jos te nyt niin helvetisti siellä Ruotsissa tarvitsette PR-henkilöitä niin Suomesta löytyy vähänkäytettyjä MS Suomi-perintöprinsessoja jotka hyvin pätevästi voivat feikata kiinnostusta tujottaessaan kuulalaakereita SKF:n Kiinaan ulkoistetun tehtaan tuotantolinjan äärellä.

2010-09-19T11:27:00.003+03:00

Now, käsi ylös kaikki joiden Mummo tekee texmex-maustettuja parilaperunoita? Jahas, te siellä takana olette jotain säälittäviä linkkejä sukupolvien teiniäiti-ketjussa.

On a related note, Oulusta puuttuvat nämä:
Apetit pakaste-focacciat. Eikö näytäkin hyvältä? Noin niinkuin pakaste-valmis-kamaksi? Olen himoinnut noita testipenkkiini siitä lähtien kun näin stadin stokan kylmähyllyssä. Mutta ilmeisesti Oulun tulli on takavarikoinut kaikki koska kiersin kaikki keksimäni ruokakaupat ja missään ei ollut. Onko joku kokeillut?

2010-09-18T15:06:00.003+03:00

Bombay bites-update!

Kävin Rhebokin innoittamana uusimassa Bombay Bites -kokemukseni ja kyllä, viimeksi olin ilmeisesti sen verran flunssassa etten maistanut pimpuloiden hienovaraisempia makusäikeitä. Niissä ihan oikeasti maistui hiukan korianteri ja kumina.

2010-09-15T21:11:00.005+03:00

Gershwin is full of win.

Tämän piti olla postaus Gershwineistä, mutta what a perfect piece of awesomeness:

2010-09-11T20:50:00.002+03:00

MUOTIBLOGGAUSTA!

Check it out: kuvakokoelma Paul Kingin outfiteistä Greatest hits-aikoihin.

2010-09-10T21:33:00.005+03:00

What happened and why was I not informed?!

Olen aina rakastanut Stockmannia sen yleisen imagon takia. Kun kasvaa kekkosslovakiassa jossa lapselle opetetaan että rumat ne vaatteilla koreilee ja kulutus on paheksuttavaa länsimaista hapatusta, on vain pakko rakastaa vastarintaliikettä.

Mutta ollaan nyt ihan rehellisiä. Stockmann on viimeaikoina ollut nuutunut. Tylsä. Olen toki ostanut Stockalta paljon, koska siellä on hyvä valikoima, mutta silti... No nyt sitten galaksit räjähti! En ole käynyt pariin kuukauteen Helsingin keskustan Stockalla ja OMG, siellähän on tapahtunut enemmän kuin kaikkina niinä vuosina kun asuin Helsingissä. Enkä nyt puhu siitä uudesta ruoka-osastosta, vaan naisten rättikerroksesta! Rouvamallistot on heivattu sinne alusvaatteiden viereen ja tilalle on rakennettu ihan pirun tyylikkäitä ja kalliita uusia shop-in-shopeja. See by Chloe, D&G, joku Ralph Laurenin miljoonista rtw-merkeistä, DKNY ja vaikka mitä. Ihan niin kuin mitään taantumaa ei olisi koskaan ollutkaan! Jokaisen ensimmäinen reaktio taantuman edessä olisi alkaa myydä halvempia retkuja, mutta Stocka sanoi fuck you ja teki tasan päin vastoin, varmasti osittain sen takia että tajusivat että henkkamaukkojen kanssa kilpalaulantaan lähteminen ei kannata. Strongt, Stocka, strongt. Mutta miksi kukaan ei ole kertonut tästä muutoksesta minulle?! Olen sentäs Stockmann Excluuuuusive-asiakas! Ehkä pitäisi oikeasti alkaa lukemaan niitä miljoonia asiakaslehdyköitä mitä ne tunkevat postiluukusta sisään.

Joten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Stocka, sen servicescape, sai minut shoppaamaan. Ja niin kuin hyvin tiedätte, siinä on ero kun shoppaa ja vain ostaa kun näkee jotain kivaa.

Hankin tämän silkkipaidan Karen Milleniltä. Karen Millenillä on special place in my heart, koska kyseisen merkin vaaleanpunainen jakkupuku oli ylioppilaspukuni. En tietenkään mahdu siine enään, mutta se on edelleen kaunis. Vähän ysärijysäri, mutta kaunis. Kauhulla olen katsellut parin viime vuoden ajan Karen Millenin vajoamista huoravaatekategoriaan, mutta nyt uusin kama osoittaa taas vähän siistiytymisen merkkejä. Ja tämähän oli aivan yltiherkullinen.