Eipä taas tuossa edellisessä postauksessa ollut päätä eikä häntää. Mitä kai tarkoitin oli että maailmassa on nykyään mahdollista rakentaa ainakin ulkopuolisen silmin täydellisen ihana elämä ilman elämänkumppaniakin. Toisaalta elämänkumppani halutaan suoda vain niille joilla on jo tämä täydellinen elämä. Elämänkumppani on siis jonkinlainen viihdyke, extra-feature, mutta auta armias jos sanot ettet voi elää ilman toista, että elämäsi on hyvää ja eheää vain niin kauvan kun sen special someone on lähelläsi. Se on läheisriippuvuutta, ja se on mega no-no.

No niin, katsokaa nyt, kun heitän väliin englanninkielisiä termejä niin heti ajatukset tulee ulos kirkkaina. Voi minua kielipuolta mielipuolta.