Lauantain mies!
Tämän viikon lauantain mies on iki-ihana Ville Niinistö. Olit Ville taas eilen telkussa ja olit niin ihanan järkevä ja varmaotteinen. Ville on niiku et hei, mä voin kannattaa näitä vihreitä arvoja ja silti näyttää ihan perusporvarilta, ei oo pakko olla mutturapäinen hipsteri.  Hurt me plenty kuinka ihana combo.
Kirjoitin Villelle runon:

Hei Ville, Ville,
lähtsitkö mun kanssa kahville
haluisin katsella
kun syöt viinerii

Hei Ville, Ville,
voitko enää tehdä mitään sille
kun venäläiset suhmuroi
ydinvoimaa mun naapuriin?

Hei Ville, Ville,
mentäis mun partsille
sieltä nähtäisiin
kuinka sienipilvi nousee horisonttiin

Lauantain mies on ällö mut ihana!

Me kaikki tiedämme tämän miestyypin. Oikeastaan nämä miehet on ällöttävän slimyjä ja sellasia ei helvetti pitkällä tikullakaan, mutta sitten toisaalta ne on juuri siinä omassa slimylyedessään kuitenkin jotenkin toisaalta ihanii, kuten Scott Disick. Yleensä nämä on vielä niitä big man on campus-tyyppejä, johon pikkudaddalla ei ikinä olisi mitään mahiksia, kuten Pretty in Pinkin Steff.

No kuka on sitten tämän lauantain ällö mu ihana-mies? Urheilusanomien ja Total Hockey Foreverin (niin, varmaan itse keksinyt noin ällön nimen) Tuomas Nyholm! Hitto että on jätkällä leso tyyli. Varmasti osittain harkittua ja karrikoidun ällöä, mutta toisaalta tyyppi on vetänyt tuolla tyylillä jo vuosia että joku todellisuuspohja siinä pitää olla. No mut kuitenkin, se on sit samalla ihana vesikampauksineen ja harkittuine verbaalisine jonglöörauksineen. Ja se on niin väärin! En ollekaan halua tykätä Tuomas Nyholmista tai Tuomas Nyholmin tyyppisistä mieheistä, mut ei vaan voi. Sen itsevarma saarnaaminen SM-liigan puulaakipelailusta saa mut aina kikattelemaan hermostuneesti. Onhan se söpöä kun jollekulle on jääkiekko noin tärkeää. Total Hocky Foreverissäkin heitetään aina vitsiä ja se Rantanen kikattelee menemään ihan meikäläisen tyyliin, mutta herjanheitossakin Nyholmilla on ihana ällön ylimielinen ote.

Kuka on teidän salainen ällö mut ihana-ihastuksenne?

Oh my, a vintage lauantain miäs.

Check out the hotnesssss of Ruben Stiller. Lenita Airisto juontaa keskusteluohjelmaa joskus pimeällä keskiajalla, ja aiheena on oh my, god, city-kulttuuri. Niin pitkälle ei kuitenkaan ole vielä päästy etteikö ensimmäisen viiden minuutin sisällä olisi mainittu "marxistia" ja "porvaria". No anyway. Lenita or nou, Ruben hallitsee keskustelua täysin. And is totally hot doing it!

http://www.lenita.airisto.fi/fi_webtv.html#julkisuus

Lauantain miäs!
Paavo Arhinmäki

Onko Paavo Arhinmäki ihana, onko? Vasemmiston vastaveto Alex Stubbille. Vaalipaneeleissa se oli aina välillä vähän kuutamolla, mutta silti siinä on sellasta ihanaa vakosamettiälykköä joka saa minut aina hermostuneesti kikattelemaan kun näen Paavo Arhinmäen jossain. Kuten tänään iltiksessä ollessani Citytalon hesessä perinteisellä lauantain aamukahvillani. Olen liian laiska keittääkseni kahvia itse, ja olen jo ostanut vaatteita KappAhlista niin ajattelin että might as well ruveta Hesen vakkariasiakkaaksi. Mutta Crocseja en jalkaan pane! Joku raja junttiudellanikin.

Kirjoitin Hesessä kännykkääni rakkausrunon Paavo A:lle.

Paavo Arhinmäki, Paavo Arhinmäki,
jotkut sanoo että myit sielusi,
Minä en siitä välitä,
jos vain vierestäsi saisin herätä
Punaiseen aamuruskoon,
aatteesi uuteen koittoon.

Hei maailman ainoa soccer casual-kulttuuriministeri,
voisinko käyttää sua järkyttämään vanhempiani?
Kahvilla kristallikruunun alla
saisit niille kertoa
kuinka kannatat laillisia graffitimuureja
ja pääomaveron rankkaa korotusta.

Lauantain miäs!

Tämän lauantain mies on sellainen joka on aina häilynyt jossain miesradarillani haaleana valopilkkuna mutta vasta viimeaikoina on täysillä räjähtänyt päähän kuinka ihq kyseinen mies on.




DUM DUM DUM! Marimekon Mika Ihamuotila on lauantain mies! Katsokaa nyt itse, voiko olla mitään noin kunnollisen näköistä? Ja komeaa?! Onko mitään seksikkäämpää kuin kunnollinen ja komea? Ja ilmeisesti brainsejä ja rahaakin on ihan omiksi tarpeiksi, ja vielä vanhaa rahaa kaiken lisäksi, joka on aina silleen kunnollisempaa kuin uusi nousukas-raha.

Voin kuvitella kuinka järjettömän ihanaa olisi spatseerata Aleksanterinkadulla Mika Ihamuotilan käsipuolessa. Me olisimme molemmat sivistyneitä ja kunnollisia ja hakisimme Stockan herkusta vähän iltapalaa ja minua ei yhtään haittaisi vaikka joku vanha tuttu sattuisi näkemään meidät. Joo, meikä on saanut kampitettua tälläisen kunnollisen, komean ja ihanan miehen, niin, ette varmaan uskoneet että se olisi mahdollista crazyassdaddalta?

Ainoa miinuspuoli olisi tietty sitten se että Linnan juhliin pitäisi pukeutua johonkin Marimekkoon, mutta kaipa tuo olisi aika pieni ongelma sen rinnalla että töistä saisi tulla kotiin tuollaisen komistuksen luokse.

Lauantain miäs! Sunnutaina!

Olen tuntenut oloni aika peruuttamattoman hirveäksi viimeaikoina joten olen yrittänyt piristää itseäni erinäisillä jipoilla. Ensinnäkin olen lukenut, tosin en pysty keskittymään mihinkään kolmea minuuttia pidempään kun ajatukset harhailee taas siihen kuinka mahdottoman arvoton ihminen olen. Olen kuitenkin saanut luettua tämän. Chicagolainen joogaohjaaja tekee vuoden ajan kaiken mitä Oprah ohjelmassaan ja lehdessään käskee ja pitää siitä blogia. Kirja käsittelee ei vain Oprah-sääntöjen noudattamisen vaikeutta, vaan niiden kautta myös sitä naiskuvaa joka on länsimaisessa yhteiskunnassa vallalla, ja jota Oprahin neuvot muokkaa. Oprahin neuvot eivät ehkä suoranaisesti liikuta tuhansia suomalaisnaisia, mutta saman naisnormipommituksen kohteeksi me joudumme naistenlehtien kautta. But I digress.

Sen lisäksi että olen yrittänyt lukea, olen myös yrittänyt piristää itseäni selaamalla YouTubesta koomikoita. Olen oiva kohde naistennaurattajille, koskapa rakastan nauraa ja saada ihmiset nauramaan. Siksipä koomikot ovat mielestäni usein todella seksikkäitä. Tosin en tajunnut kuinka seksikkäitä, ennen kuin törmäsin Eugene Mirmaniin.
Dont you just want to wrap that in a tortilla and eat it up?!
Mutta se huumori tässä on parasta, täydellinen combo Seinfeld-tyyppistä arkipäivän asioiden havainnointia ja täysin absurdia dadaismiä.
Bear with me, attempting to insert myspace-video.

Eugene Mirman Comedy Special Part 1

Eugene Mirman | MySpace-video


Eugene Mirman Comedy Special Part 2

Eugene Mirman | MySpace-video

ja tämä tietysti saa aina aikaan kikatuskohtauksen:

Lauantain miäs! Sunnuntaina!

Uusien aviomiesten listaaminen on jäänyt vähän vähemmälle viimeaikoina, kunnes taas eilen illalla pärähti verkkokalvoille sellainen ilmestys että ei voi mitään, rakastunut oon. En tiedä herrasta IMDBn biographyä enempää, mutta ei se mitään, naama riittänee.
Kyseessä on kanadalais-saksalainen näyttelijä Benjamin Sadler joka on näytellyt useissa saksalaisissa telkkusarjoissa, vaikka tyypin pitäisi olla Hollywoodissa tekemässä leffoja joita minunkin olisi mahdollista nähdä. Onneksi löysin tämän sydänkäpysen eilen DVDltä katsomastani Dresden-minisarjasta. Sarjan voisi luulla kertovan Dresdenin pommituksista, mutta loppujen lopuksi pommitus toimii vain loppuhuipennuksena aika naiville rakkaustarinalle, jossa sairaanhoitaja-Anna dumppaa ihqn mutta nössön lääkärin (lauantain miäs!) rakastuessaan päätäpahkaa taivaalta pudonneeseen amerikkalaislentäjään. Taustalla tietysti pohditaan sodan mielettömyyttä ja saksalaisten mielentiloja siinä vaiheessa kun liittoutuneet kokivat Saksan jo hävinneen. Koska kyseessä on alkujaan minisarja, on tarinaan ympätty Annan itsenäistymistarinakin, juutalaista aviomiestään piilotteleva hoitsu ja morfiinilla ostetut menoliput Sveitsiin. Dresdenin pommituksellekin annetaan jonkinlainen selitys ja motiivi. Tästä sotahistorian yhdestä kiistellyimmästä päätöksestä olisi mielellään nähnyt vähän laajemmankin selonteon, mutta nyt se jäi sinänsä söötin, mutta täysin epäuskottavan romanssin jalkoihin. Voitte uskoa että on huonosti kirjoitettu romanssi, jos ei edes minulle kelpaa. Tosin jos sen ohi pystyy näkemään, voi nauttia ihanasta puvustuksesta ja lavastuksesta (Annan perheen talossa on huikea keittiö).

Mutta takaisin tulevaan aviomieheeni. Katsokaa nyt:

Leffassa oli tietysti ihana lainekampaus ja tuollaiset nössöyttä korostavat ohutsankaiset rillit jotka saa minun polveni aina heikoiksi.


IMDB

Girls, what's my weakness? -MEN! -Ok, then!

Sori, ei tullut lauantaina uutta lauantaimiestä, kun unohdin. Unohdan nykyään kaiken. Tai siis en vaan muista mitään. Aivoissa on harmaita alueita jonne pakenee asioita joita pitäisi muistaa, mutta en muista. It sucks ass. Tässä kuitenkin kuva Ivri Lideristä, koska, no, katsokaa itse:


Pakko välillä katsoa pois koska my eyes will burn from the hotness! Too bad, Lider on gay. Ja too bad että se musiikkikin on aika nössöä ujellusta. Mutta ihan sama, olisin valmis hankkimaan lapsia Liderin kanssa ihan vaan jo siitä syystä että haluaisin nähdä kuinka korkean otsan meidän geenit yhdessä tuottasi.

Ja sitten taas sananen portion controlista, joka on minun lempivalituksen aihe. Tänään tuntui että ruokakassini painoi jotenkin extrapaljon. Luulin että se johtui siitä että töissä oli ollut tavallista ahdistavampaa ja örghöä, koska en muista saatana mitään! Mutta ei! Se johtui siitä että joku oli vaihtanut tavalliset puolentoistalitran kokispullot kahden litran pulloihin lähimarketissani. WTF ja OMG! Huomasin asian vasta tunkiessani pulloa jääkaappiin. Mikä helvetti siinä on että kaiken pitää nykyään olla niin suurta?! Tavalliseenkin puolentoista litran kokispulloon jää sellaiset parin desin pohjat, kun kukaan ei jaksa klinuta sitä niin nopeasti etteikö se väljähdy. Kuinka paljon tuohon tulee jäämään? Puolilitraa?

No ihan sama, Martina Aitolehti on raskaana, jei! "I was the only one who bought this piece."

Lauantain Miäs!



Tämän lauantain miäs on vähän vähemmän tunnettu kun aikaisempien lauantaiden miehet, eli lauskilatet. Sydänmeni läpättää nimittäin Mr. Virtaselle, eli Felixin ubersöpölle tomaattikuskille. Kunnollinen, rehti mies, ihan niin kuin Felixin ketsuppi. Vaikka jostain takaraivosta nousee ajatus että tuskin kukaan Felixiltä niitä tomaatteja Italiasta hakee, vaan ne ostetaan jossain kansainvälisessä tomaattipörssissä, ja multikansallinen kuljetusjätti rahtaa ne Felixille (tai jollekin Felixin puolalaisen alihankkijan tehtaalle) niin aina tuo mainos saa minut hykertelemään onnellisena. Jotenkin minulla on sellainen aavistus että kyseinen Mr. Virtanen on oikeasti suomenruotsalainen näyttelijä, mutta sekin saattaa johtua vain siitä että yhdistän suomenruotsalaisuuden samanlaiseen kunnollisuuteen ja rehellisyyteen. Jos tiedätte kuka se on, niin kertokaa kommenttilootassa ja kosikaa minun puolestani.

Mainos on nähtävissä täällä.

Lauantain Miäs!

Now see, minä en koskaan ole ollut mikään Matt Damon-fani. Tyyppi näyttää Murobbsän vakiopostaajalta, missä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta eipä se hirveästi houkuttelekaan. Sitten näin The Bourne Identityn ja sekosin. En siis oikeastaan tiedä onko tämän lauantain miäs Jason Bourne vai Matt Damon, mutta se kohtaus missä muistinmenetyksestä kärsivä Jason ei tajua että hänen pitäisi olla verkossa kiistelemässä Wincapitasta ja sen sijaan leikkaa sen ihanasti quirkyn tytsän hiukset on yksi elokuvahistorian....herttaisimpia. Sillä tavalla herttainen, että mahasta kouraisee. Jason Bournen lisäksi Matt Damon on aika hotneeesss The good shephardissa joka olisi muutenkin aika hyvä leffa ilman lopun epäuskottavia juonenkäänteita ja aina välillä esiin pompahtavaa Angelina Jolieta.

Lauantain miäs!

Tämän lauantain miäs on kaikestä päätellen täydellinen. See, tämän lauantain miäs voisi olla Adrien Brody, ellei hän vaikuttaisi täysin snobilta haastatteluissa. Joten tämän lauantain miäs on


Mathieu Kassovitz, ranskalainen ohjaaja-näyttelijä ja yleispätevä komistus! Kassovitz tunkeutui tajuntaani kun La Haine aiheutti mediamyrskyn ja minäkin, lukioikäisen itsevarmuudella, tietysti tajusin kaiken, vaikka kosketuspintani modernin eurooppailaisen gheton ongelmiin rajottui kertakäyntiin Hervannan Teboililla. Ameliessa Kassovitz oli tietysti ihana, vaikken täysin leffaan rakastunutkaan. Lopullisesti potin räjäytti München. Siinä Kassovitz pystyi ristiriitaisten tunteittensa kanssa taistelevana nörttinä jättämään varjoonsa jopa Eric Banan. Ohjaajana hän vaikuttaa suhtautuvansa intohimoisesti tuotoksiinsa, joten ehkä sitä intohimoa läytyy muiltakin elämänalueilta. Ainakin Pariisia Kassovitz näyttää rakastavan:


ja sehän on aina plussa.
Ulkonäöllisesti Kassovitz on aika lähellä ihannetta, iso nenä, kauriinsilmät, ei liian lihaksikas vartalo ja ihania ilmeryppyjä. As a general rule, parta-tyyppiset naamaratkaisut ovat unelmamiehilläni no-no, mutta sitten on näitä joille ainakin tuollainen sänkiparta sopii.


PS. Jos joku osaa tehdä Fesenjan-kanaa niin että se maistuu sellaiselta kun ravintolassa, hilpasee minulle ohjetta. Tänään yritin ja soosi jäi vaaleanruskeaksi ja mauttomaksi.

PPS. Jessetvllä oli esirukousilta. Joku pyysi rukoilemaan että lapsi pääsisi eroon Jedi-uskonnosta. It was great.

PPPS. NYCn täydelliset naiset ja vehnäpatonki inkivääripäärynächutneyllä ja vuohenjuustolla. Mah guilty pleasure.

Lauantain Miäs!

Tänään ei olekaan lauantain miäs ihan kuka tahansa, vaan miäs politiikan huipulta, eli Alex Stubb, tai Stubbsen, niin kuin minä tykkään häntä kutsua päiväunissani. ONKO SIINÄ TÄYDELLINEN MIES, ONKO?! Stubbsen on älykäs, hauska, seurallinen, komea, urheillinen ja se kirjoittaa niitä hirvittävän söpskiä kolumneja Finnairin in-flight-lehteen. Kuka ei pidä Stubbsenistä, saisi tutkituttaa päänsä, Stubbsen on voittanut puolelleen kaikki, jopa angstigoottiteinit ja ne nyt yleensä inhoaa KAIKKIA. Stubbseniltä onnistuu kaikki, koska kaikki, minä mukaan lukien, rakastaa Stubbseniä. Ihan varmana Stubbsen voisi mennä Usaan ja palata sieltä taskut täynnä oikeasti usan teollisuudelle varattua elvytysrahaa, koska ei edes Obama voisi vastustaa meidän Stubbseniä. -No se vaan tuli ja oli niin ihq, sanoisi Obama ja kikattelisi.

Lauantain Miäs

Huomenna tulee televisiosta Tyttö, Sinä olet tähti-elokuva, joka on ennalta-arvattavaa hömppädraamaa jonka dialogi kuulostaa siltä kun se olisi copypastettu kokoon John Hughes-leffoista ja käännetty sitten suomenkielelle, huonosti. Mikä sitten on leffan imu, miksi Daddalie voi katsoa TSOT-leffan vaikka kolme kertaa peräkkäin ja poikittain? Koska koko leffa koostuu otoksista joissa miespääosanesittäjällä Samuli Vauramolla on Katse. Ei se "olen menossa tappamaan, mutta oikeesti en välitä paskaakaan" -catwalk-katse jonka Saimi yrittää aina pusertaa ulos mallikokelasparoista (Suomen huippiksetkin alkaa taas keväällä, MÄÄ EN KESTÄ!) vaan se katse johon törmää kun kääntyy ja se josta pitää ihan kauhean, kauhean paljon katsoo sinua silmiin ja silmänräpäyksen ajan kaikki on ihanan selvää ja tuntuu vaan kauhean, kauhean hyvältä ja päässä soi Astrud Gilberto ja heikottaa. (Vaikka se tyyppi tod. näk. yrittääkin vaan viestiä että Daddalien järkälemäinen habitus blokkaa näkymän baaritiskillä hengaileviin perseisiin.)

Sitten katsoin Ykkösen Uutishuonetta ja tajusin ettei kyse olekaan leffaan varten rakennetusta koukusta, vaan näyttelijän omasta! Swoon. Samuli Vauramo katsoo aina kameraan kuin olisi valmis vihdoin tarttumaan Daddalietä kynärpäästä ja mumisemaan nolona jotain sekavaa mutta samalla ihan uskomattoman kaunista. Ja minulla ei olisi mitään sitä vastaan, tod. on mr. Vuoramo sellainen tyyppi jonka kanssa voisin ostaa leivoksia Kauppahallista ja sitten viedä sen näytille meidän porukoille. And at the end of the day, that is what counts.

Joten suosittelen kaikkia katsomaan huomisen leffan. Samaan aikaan tulee tosin Tuulen viemä joka on aivan huippuloistava, vaikka Rhett Butler ei koskaan olekaan aiheuttanut minussa mitään värinöitä. Which might surprise some of you.

Ja suosittelen seuraamaan tätä palstaa, olen kasannut aikamoisen backlogin näitä ihq-miehiä joista halua kirjoittaa.