Ikea on ilkeä firma. Sieltä tarttuu hihaan aina jotain turhaa. Torstaina ostin sohvatyynyn joka ei ollenkaan sovi sohvaani (mutta kun se oli niin hirvittävän söpö!), kivat mattokuteista virkatut patalaput, hassun lottakirjoista muistuttavan essun (niistä loppupään lottakirjoista, missa Lotta jo asuu Tukholmassa ja törmäilee radikaaleihin mielenosoittajiin) sekä neljä Jamie Oliver-tyyppistä kastikekipposta. Senä lisäki muistelin haikealla mielellä kuinka pari viikkoa sitten kävimme kultaseni uudessa työsuhdekämpässä jonne kulla pomo oli ostanut kasan ikea-kalusteita joita me sitten kokosimme. Jos jostain olisi vielä kuulunut hempeää musiikkia taustamusaksi (kuten Bran Van3000:n Love Cliche, mutta ilmen ironista lyriikkaa) niin koko homma olisi ollut hyvin meg ryan-romcom-maista. Lopulta nukahdimme vuodesohvaan verhottomista ikkunoista tulvivaan auringonvalon kajatukseen.