Muistatteko kun kerroin oikeista ihmisistä? Sellaisilta joilla on astiat tiskikaapissa väri- ja kokojärjestyksessä ja joiden jääkaapissa on vain ruokaa jota voi syödä? Viime aikoina on tuntunut vähän oikealta ihmiseltä. On säännöllinen 8-16-työ ja iltaisin tehdään poikaystävän kanssa nopeatekoisia ja yksinkertaisia ruokia niikun chili con carnea tai pavunitu-sitruunariisiä. Ihan mega-ahdistavaa. :)

Palaan musiikki-konsertti-teemaan. Tiedättehän kuinka placebo-palvelut ovat tärkeitä markkinoinnissa? No ette varmaan, koska keksin juuri termin placebo-palvelu. Tarkoitan siis sitä kuinka ihmisen on tärkeää tuntea niinkun häntä haluttaisiin palvella ja yritys välittäisi asiakkaistaan, tyyliin omo-info tai ne muropakettien kyljissä olevat palvelunumerot (siis kellä voi olla kysyttävää muroista??? Joutuuko ne siellä palvelukeskuksessa ratkaisemaan nuortenparien kiistoja (sellaisia rakastuneiden höpsöjä tekotappeluita joihin kuuluu paljon kielen näyttämistä ja kutittamista) siitä kuuluuko murokulhoon laittaa ensiksi murot vai maito). Näitä ei kukaan oikeasti koskaan tarvitse, mutta jotka antavat sellasien hyvänolontunteen. Samalla tavalla konsertit ja elokuva-arkisto ja taidenäyttelyiden olemassaolo ovat elämän palcebo-palveluja, ne antavat hyvänolon tunteen, vaikka niissä harvoin käynkään. Ainakin on mahdollisuus mennä Klezmer-festareille, jos vaikka sattuisi haluttamaan.