Menopaussi ja Tiramisu puhuvat meikeistä sopivasti juuri kun minä olen ensimmäistä kertaa noin kahteen vuoteen meikannut ilman mitään erityistä (tädin 50-vuotisjuhlat, työhaastattelu-) syytä. Vuosi sitten ostin Nivea Beaute All day Aqua-meikkivoidetta ja luomiväripaletin vakaana aikomuksenani aloittaa taas ns. arkimeikin teko päivittäin. Tämän elämänparannus-päähänpiston onnistumista kuvaa hyvin se että minun täytyi juuri kysyä poikaystävältäni tuo luomiväri-sana, kun en sitä itse muistanut.
No tänään sitten meikkasin kun vessassa istuessani silmäni osui peilihyllyllä majailevaan ripsiväriin (juu, meikkasin niillä vuoden and then some vanhoilla meikeillä, tosi yökköä). Muistin levittää meikkivoiteen pyörivin liikkein, en nuhnuttanut ripsiväriä ees-taas purkissa, ja tein kaiken muunkin mallikkaasti. En tiedä pitäiskiö minut värianalysoida tai jotain, mutta tulos oli sama kuin aina kun meikkaan. Eroa meikittömään tuskin huomaa. Joskus saan käsiini huulipunan ja silloin, värisävystä riippumatta, näytän raivotautiselta. Tuntuu uskomattomalta että lukioaikoina jaksoin piirrellä rajauksia silmiin joka ikinen aamu. Jossain vaiheessa jopa laitoin joka aamu höyryrullat päähän!
Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla kiinnostunut meikeistä. Olen kiinnostunut vaatteistakin ja koruista (Pilgrim-koruihin minulla on jonkinlainen pakkomielle), jopa hajuvesistä ja tietysti kodinsisustuksesta. Luen naistenlehtiä ja itsetuntoni on huono, eli olisin oiva kohde meikeillä onneen-propagandalle. Mutta ei toimi täällä päässä, kuljen edelleen meikitönnä. Ketä minun lärvätsalo muka kiinnostaa normaalina arkipäivänä? Käveleekö Helsingin cooleimman työpaikan rekrytointipäälikkö ohitseni Forumin nurkalla ja kuiskaa: Sorke, olisit päässyt meille töihin ihan jos olisit viitsinyt aamulla heiluttaa valokynää lightsaberin tapaan kasvoillasi?
Tunnustan muuten tässä meikkaamiseen läheisesti liittyvän synnin! Kasvojenpuhdistuksen (eli naamapesun) jälkeen en "hellästi taputtele ihoa kuivaksi" niin kuin Victoria Principal teki mainostaessaan omaa kosmetiikkasarjaansa äklönfreesissa infomercialissa vuosia sitten ja niin kuin kaikken naamanpesuaineiden kyljessä käsketään tekemään. Sen sijaan hieron naamaani pyyhkeeseen erittäin epänaisellisella apinan raivolla, tuhoten mahdollisuuteni nuorekkaaseen, hehkuvaan ihoon vanhuusiällä. Ettäs tiedätte!
maanantaina, syyskuuta 15, 2003
Lähettänyt Daddalie klo 11:46 ip.
Tilaa:
Comment Feed (RSS)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti