keskiviikkona, lokakuuta 22, 2003

Kävin ruokakaupassa ja rupesin miettimään joitakin asioita (juu, sitäkin tapahtuu, ainakin puolivuosittain).

Ensinnäkin kaipaan kansalaiskeskutelua seuraavasta asiasta. 60-luvulta asti suomessa on valintamyymälät syrjäyttäneet perinteiset ruokakaupat joissa kauppias, hassuine suikkineen ja mustasankaisine silmälaseineen vartioi selkänsä takana olevia ruokatuotteita. Atomiajan valintamyymälässä on sen sijaan huipputehokaat kassajärjestelmät liukuhihnoineen. Nyt kysynkin, mikä on yleinen konsensus SEURAAVA ASIAKAS/FÖLJANDE KUND-kylttien suhteen? Jotenkin minusta olisi loogista laittaa kyltti omien tavaroiden perään. Kylmä hiki kyllä välillä pukkaa päälle kun mietin kehtaanko laittaa kyltin jonkun ihmisen tavaroiden perään vai kaivaako k.o. asiakas vielä jostain jonkun pullapussin. Jos se mummeli tarvitsee sitä tyhjää liukuhihnaa johonkin? Mutta entäs jos minä olenkin epäkohtelias jos en heti laita kylttiä mummelin alatoopi-pakettien perään? Sitten jos laitankin kyltin heti riepeänä ja reippaana, katsooko mummeli paheksuvasti ja mutisee jotain: Kyllä minä sen itsekin osaan laittaa/ nuorilla on aina niin kauhea kiire/ ei tässä nyt vielä niin vanhoja olla. Minä haluan nyt jonkun selkeän käyttäytymismallin näihin tilanteisiin, pliis!

Sitten seuraava asia. Jyväshyvä on tuonut markkinoille uuden Paussi-nimisen keksin jota erityisesti markkinoidaan syötäväksi kahvin kanssa töissä (keksit on paketetoitu annospusseihin) Olen ilmeisesti ihan kyseisten keksien target marketia, TV-mainoksissa nimittäin näkyy keksinsyöjänä joku toimistotyötä tekevä nuori nainen johon puree Paussi-keksien myyntiargumentit:67% prosenttia viljaa ja 25% vähemmän rasvaa. Mutta hetkinen! 25% vähemmän kuin missä? Jo koulussa opetettiin ettei suomenkielessä saa käyttää komparatiiviä ilman vertauskohdetta. Jyväshyvän nettisivu kertoo lisää, Paussi-kekseissä on 25% vähemmän rasvaa kuin tavallisissa kekseissä. Mutta pyhä kekkoslovakia sentään, mitä perkelettä ovat tavalliset keksit? Elämmekö me yhteiskunnassa jossa kaikki kansalaiset osaavat luetella jotkut kolme ruppaista keksimerkkiä jotka on markkinoilla: Kaurakeksi, Vallankumouksen ylistys-keksi ja suklaakeksi jota kukaan ei ole nähnyt mutta jota kuulemma vaihdetaan tiskin alta sukkahousuihin. Ei markkinoilla olekaan tavallisia keksejä, vaan pieteetillä positioituja ja brändättyjä keksikokemuksia. On leivoskeksejä, terveysvaikutteisia keksipatukoita, subbrändejä ja juhlaversioita. On eri pakkauskokoja eri tilanteisiin, eri tuotteita eri asiakasryhmille, on private labeleita ja brändiperheitä. Mihin näistä kekseistä Pausseja verrataan? Voidaanko niitä lopulta verrata mihinkään? Ja mikä on lopulta se ryhmä tuotteita joiden välillä asiakas valitsee kahvipaussisyötävänsä? Onko Paussi enää sitten hyvä valinta ihmiselle joka yrittää välttää rasvaa? Pitääkö meidän välttää rasvaa? Has the world gone mad? Samoilta nettisivuilta löytyvän vertailun mukaan Paussikeksit eivät ole mitenkään erityisen rasvattomia, esim. Pims-keksit, jotka sentään ovat sellasia pikku syntiklönttejä, sisältävät vähemmän rasvaa.

Ja jos luulette että Jyväshyvä-merkki (sekin nykyään osa LU-firmaa) takaa sen että Paussikekseistä olisi aistittavissa joku Suurajojen bensankatku, niin olette väärässä, keksit on tehty Tsekeissä. Eipä yllätä.




0 kommenttia:







Lähetä kommentti