Sitten toinen asia joka ihmetyttää. Miksi julkkikset aina sanovat että he ei lähde esittelemään vaatekaappinsa sisältöä lehtiin? Ihan niin kun vaatekaapin sisältö olisi jotenkin kaiken julkisuushakuisuuden ja itsensä myymisen huippu? "Kevyttä hömppäjournalismia johon minä en ainakaan lähde mukaan." Eikö huomattavasti enemmän yksityisyyttä vähennä ne jutut jossa julkkis (sopivasti juuri uuden levyn/kirjan/telkkuohjelman julkistamisen aikaan) kertoo vaikeasta masennuksestaan tai kipeästä erostaan kun se, että julkkis pölisee kuinka "nämä sandaalit ovat löytö Barcelonasta, hankin usein vaatteeni ja kenkäni ulkomailta". En yhtään epäile, etteikö joku keskivertokaijasirpa saisi siitä apua masennukseensa kun huomaa että hittovie, Hilkka Ahdekin selvisi omasta masennuksestaan, ja se varmasti on vilpittömästi jonkun julkkiksen motivaatio kun näihin haastatteluihin suostuu, mutta mistä lähtien julkkisten on pitänyt olla jotain kansanedustajamaisia ukkosenjohdattimia jotka uhraavat oman elämänsä häpeiltävät yksityiskohdat julkisuuden alttarille, vain jotta he olisivat eläviä esimerkkejä siitä kuinka nämä häpeiltävät yksityiskohdat eivät saisi olla häpeiltäviä ja tabuja? Ihan niin kuin emme enää osaisi keskustella yhdestäkään epäkohdasta ilman julkkista joka olisi käynyt läpi epäkohdan helvetin. Kauheaa elämää semmoinen, sanon minä.