Joskus yösyönnä mietin että osaakohan Neumann edelleen rajata silmänsä kajalilla? Minä en koskaan oikeastaa ole oppinut tekemään sitä hyvin. Myös mietin sitä onko Ressu Redfordin lempijuoma edelleen kokis maidolla, niin kuin kaikki Bogat co.-jätkät väitti joskus 80-luvulla.

Eilen tuli taas T.i.l.a extra. Syynin alle oli joutunut Susanna Indrénin (jonka nuoruudessaan kuulemma asui Moskovassa ja opiskeli balettia, HOW FREAKING COOL IS THAT??) koti jossa kaikesta päätellen asuu myös herra ja nuoriherra Indrén, vaikkei näitä näytettykään kuvissa. Ja kyllä sitä kotia kelpasikin esitellä. Ei mitään Sievisten sotkasöpöilyä täällä, vaan funkeja varsanjalkapöytiä, ihanat munatuolit takan edessä ja aivan ylihellusia 50-luvun tapeetteja. Takasta (joka Indrénin kotona oli siro kuin imukettaan huiskuttava Audrey Hepburn), tuli mieleen että uusiin taloihin rakennettavat , yleensä vuolukiviset takat ovat aika helvetin rumia. Kauheita möhkylöitä jotka kyllä varmasti varaavat lämmön ja säästävät tähtitieteellisiä määriä lämmityskustannuksissa, mutta näyttävätkin sitten siltä että pannuhuonneesta on kannettu joku pömpeli olkkariin. Muistuttavat nurkassa kököttäessään Muumilaakson Mörköä. Miksei enää rakenneta sellaisia keveitä, elegantteja takkoja?

Ai niin, Indrenin kotona löytyi kyllä pienen kylämuseon verran Iittalan ja Nuutajärven tuotantoa, mutta silmiini ei osunut sitten ensimmäistäkään IKEA-tuotetta. Ehkä ne oli kaikki piilotettu pariskunnan makuuhuoneeseen jota ei yleisölle näytetty, tai sitten joku osaa sittenkin vasustaa tuota sinikeltaista houkutusta. En kyllä itsekään esittelisi koko kansalle makuuhuonettani, mutta wait, sittehän minulla ei olsi mitään huonetta esiteltävänä!