Koriste-esine

Muistatteko sen tarinan miehestä joka meni kysymään suurelta rabbilta, kummat ovat suurempia, Jumalan vai ihmisen teot. Kun rabbi vastasi että ihmisen teot ovat paljon jumalan tekoja suurempia, mies tietenkin vähän friikahti, että kuinka uskonnollinen mies noin voi sanoa. No, rabbi otti toiseen käteen kasan jyviä ja toiseen käteen vehnäpullan ja sanoi (jos nyt oikein muistan, siitä on aika kauan kun tämän tarinan kuulin) että niin se on, Jumala on antanut meille raaka-aineet, mutta eipä niillä jyvillä paljon mitään tee ellei joku olisi joskus keksinyt myllyä ja uunia ja kaikkea muuta millä jyvistä saa pullaa. Niinhän se on. Kukat ja sinkki ja oravat ovat kivoja, mutta kalpenevat kyllä ihmiskäsin tehdyille luomuksille. Jumala loi tohvelieläimen, ihminen Hollywoodin viihdekoneiston.

Minun mielestäni ihmisen teot ovat saavuttaneet jonkinlaisen lakipisteensä, kun länsimaissa kotiin hankitaan koriste-esineitä. Ajatelkaahan nyt, meillä on sohva ja sänky ja telsu ja tietokone ja jääkaappi täynnä ruokaa. Näitä kaikkia tarvitaan jotta elää voisi. Sitten jotain kummasta suunnasta ikkunalaudalle ilmestyy tikun nokkaan isketty metallilevystä stanssattu kalanmuotoinen koriste. Voiko sen syödä? Ei. Voiko siihen ripustaa vaatteita? Ei. Voiko se lajitella bookmarkkisi? Ei. Toimiiko se niin kuin kaunis taulu joka herättää tunteita ja muistoja lapsuuden viattomista kesistä? Ei. Onko sillä mitään muuta funktiota kuin näyttää hyvältä? Ei. Onneksi olkoon, olet juuri hankkinut tavarataivaan tyhjäpäämissin, koriste-esineen.