Täältä löytyy Hermeksen huivienpukemisohjeita. Iiihanaa! Arvatkaa kuka menee heti maantaina shoppaan huiveja. Valitettavasti on varaa vain sellasiin halpoihin kopioihin, nyyhnyyh. Saako Hermes-liinoja Suomesta edes muualta kuin lentokentältä? Juu, älkää kertoko jos tiedätte, menen vielä ja hassaan kaikki rahani sellaiseen huomenna.

T.i.l.a Extrassa on ollut vähän köykäistä viimeaikoina, mutta on nyt pakko kommentoida kun EA vaatii. :) Janne Ahosen talo oli persoonaton (vaikka kyllä se Olvi-jääkaappi baarihuoneessa järkytti. Mikä siinä on että kun mies saa sisutaa itse itselleen huoneen, kostetaan kaikki se aika kun ollaan jouduttu odottamaan vaimokultaa Laura Ashleyn kukallisten kangaspakkojen vieressä ja tehdään huone jonne kukaan nainen ei nikottelematta jalallaan astu? Ihan niikuin tyylittömyys olisi miehekästä. "Täällä syödään lihaa ja juodaan kaljaa! Takkakin on niin iso että siellä mahtuu palvaamaan kokonaisen sian!" No olihan se Ahonen sisutanut myös muita huoneita jotka olivatkin sitten vähän vähemmän testosteronilta haisevia. ) Hantan ahdistavan ahdas kämppä oli kylläkin persoonallinen, mutta myös tylsän sekava. Ne isot apteekkimaiset arkistointikaapit oli kivat, ja on mukavaa huomata että ihmisillä on sentään vielä kirjoja kotona. Mikä olisikaan mukavampi ja käyttökelpoisempi sisutuselementti kuin täyteen ahdettu kirjahylly? Minä ainakin haluan, kun olen rikas ja viisas (olen päättänyt etten sittenkään halua kauniiksi tai kuuluisaksi, too much work), omistaa kokonaisen kirjastohuoneen, joka on niin korkea että ylimmille hyllyille ylettyy vain kiskoilla kulkevia tikapuita käyttäen. Sitten täytän kirjastoni täyteen taidekirjoilla ja historiallisilla omaelämänkerroilla ja kaikilla muilla mielenkiintoisilla opuksilla. Kirjaston takan edessä on kaksi vanhaa nahkaista nojatuolia jotka olen huutanut itselleni huutokaupasta jossa myytiin vanhan lontoolaisen heirrainklubin jäämistöä. (Vasemmanpuoleinen tuoleista on se jossa Lord Pendelborough-Blythe tykkäsi aina ottaa nokoset!) Vaihtoehtoisesti voin tyytyä sellaiseen vanhaan kituvaan kirjakauppaan New Yorkissa (mutta sielläkin pitää olla ne kiskotikapuut) jossa kaikilla alaisillani on sellaiset raidallsiet slipoverit ja solmukkeet (ei siksi että minä käsken, vaan siksi että alaiseni ovat lupaavia älykkökirjailijoita!). Extrabonuksena kirjakauppani toimii uusimman Woody Allen-leffan kulissina. (Huomioikaa Daddalien cameo leffassa!)

No takaisin harmaaseen todellisuuteen. Minulla on vähän sama ongelma kuin Hantalla, kamaa kertyy nurkkiin ihan liikaa, vaikka en keräilekään vilkkuvia tuoksujeesuksia niin kuin Hantta. Tuntuu että aina kun käännyn jossain kaatuu jotain. Selittämättömiä paperipinkkoja ja rojulaatikoita ja cd-kansia on joka puolella, ja uskokaa minua, kun neliöitä on 31 ei rojua missään nimessä pitäisi olla liikaa.