Kahvilaluuta
Ennen kutsuttiin kyläluudaksi sellaista henkilöä, joka usein paukkasi keittiönovesta joka naapurille kyläilemään sopivana tahi epäsopivana hetkenä. No, koskapa kukaan ei enää tällä tavalla kyläile, vaan nyt lipitetään lattea kahvilassa (olen oikeasti nähnyt kun joku tytseli tilasi kahvilassa lattea, luulin sitä ennen että latte on vähän niinkuin suihinotto, kaikki siitä puhuu, mutta ei sitä kukaan oikeesti tee) voidaankin alkaa puhumaan kahvilaluudista. Joidenkin ihmisten seurassa päätyy vaan aina lopulta johonkin trendikahvilaan, missä tarjoilijoilla on sairaalloisen kapeat lantiot. No kuitenkin, sitten on olemassa vielä sellainen sääntö, että kahvilassa ei missään nimessä saa syödä mitään, ellei etukäteen olla päätetty, että kahvilassa syödään jotain. Vastapuoli muuttuu täysin, jos pöytään kantaa sellaisen lapsenpään kokoisen muffinssin, kun toisella on vain lattea tai jotain moronichaita:
-Ai sä otit tollasen muffinssin?
-Joo, oli niin hyvän näkönen.
-Mäkin ajattelin ottaa tollasen salaatin, mutkun ne on niin KAUHEEN ISOJA (=mää oon niin saatanan pieniruokainen) ja oikeesti, mun pitäis jotenkin vähän alkaa tarkkaileen mun painoo, taas (=sun pitäis tarkkailla sun painoo).
Onneks siskon kanssa saa syyllistymättä vetää ranskiksia.
maanantaina, helmikuuta 09, 2004
Lähettänyt Daddalie klo 11:31 ap.
Tilaa:
Comment Feed (RSS)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti