Terveisiä Vanuatulta!

En ole vähään aikaan kirjoitellut kun olen ollut matkalla tänne Vanuatulle tutkimaan cargo-kultteja.

Terveisiä San Fransiscosta!

Ei ole tullut hirvittävästä kirjoiteltua kun olen seissyt täällä kadun varressa myymässä intialaisia jumalkuvia turisteille.

Terveisiä Zirndorfista!

Blogi on nyt jäänyt vähemmälle kun ympärilläni on jätesäkeittäin työtä. Stasin arkistot eivät itsekseen liimaannu kokoon.

Terveisiä USS Titanilta!

Puuh, vihdoin tajusin miten tästä rakkineesta pääsee nettiin. Siinä sivussa replikoin quaterini täyteen pehmoeläimiä. Vielä en tiedä mitä tehtäviini ensimmäisen naksuttelu-upseerina kuuluu, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa selvinne. Sillävälin, holodeckille!


Terveisiä kotoa!

Niin kuin huomaatte, ei ole taas mitään merkittävää tullut tehtyä viimeaikoina, paitsi Star Trek NG-dvditäni olen veivannut kiitettävään tahtiin iltaisin. Se on kyllä edelleen amerikkaisista televisiosarjoista paras. (No oikeastaa Kotijoukot on paras, mutta sitä ei saa DVDllä, niin sen muisto häviää kuin värisevä vesikupla lumpeenlehdeltä) Ainoa mikä siinä edelleen hiukan tökkii on Data. En osaa edelleenkään päättää mitä mieltä olen Datasta. Ja hiukan ihmetyttää se Deannakin että kuinka se ei jo saa potkuja sieltä paatilta. Aina, joka ikinen kerta, kun Picard kääntyy Deannan (laivan tunneantenni) puoleen kun kaikki järjelliset ratkaisumallit on jo läpikäyty, ja kysyy Deannalta: "No saatko sinä jotain viboja noista plosonteereistä" niin deanna vaan mumisee jotain epäselvää eikä koskaan ole tamaramaunos-tyyppisen varma vastapuolen mielentilasta. Mitä sellasella empaatilla tekee, häh?