No niin, kauanpa kesti taas tämä blogittamatta jättäminen. Kiitos kaikille jotka ehtivät kaivata ja lähetellä suklaa-askeja kotiini (sellaisia kunnollisia joissa on kankainen rusetti päällä, kiitos). kirjoittelen tässä taas aina kun tulee jotain oikeasti tähdellistä kirjoitettavaa, kuten nyt:

Pakkohan minun oli kirjoittaa, ihan pakkopakko, kun huomasin tämän. Sydämeni ihan pompahti riemusta ja pikkulinnut alkoivat visertää koti-ikkunani takana.