Terveisiä morkkislandiasta.

Daddalie on vanha. Tänä aamuna koin elämäni ensimmäisen moraalisen krapulan. Aina ennen olen selvinnyt ryyppäämisestä pelkällä fyysisellä krapulalla, mutta tänä aamuna, jo yli 30h viimeisen drinkin juomisen jälkeen, alkoi oikeasti hävettää ja ottaa päähän kaikki törttöily ja muutenkin hurjan känninen vetkuilu. Teki mieli jäädä sängyn pohjalle itkemään kuinka tyhmä ihminen olen. No podin morkkista sitten tasan työmatkan ajan ja sitten pääsinkin siihen vaiheeseen että ajattelin että ei hätiä mitiä, voin ottaa töissä lunkisti kun on vain uusi työntekijä paimennettava (ja minä olen kesätyöntekijä, onko tämä hiukan blind leading blind-tilanne?), ja keskittyä miettimää elämän perimmäisiä kysymyksiä, kuten sitä miksi humalassa tekee aina mieli hieroa kaljujen miesten päitä.

Arvatkaa vaan onnistuiko! Arvatkaa! No ei! Töissä it-struktuurit petti taas aika kunnolla. Ei niin että ei olisi voinut tehdä mitään, ja olisi rauhassa saanut lukea naistenlehtiä ja välillä soitella ylläpidon nörteille (mahanörtti ja laihanörtti joista se laiha luulee että minä flirttailen sen kanssa, mitä en _tietenkään_ tee), vaan niin että edelleen piti paiskia hommia, se vaan oli helvetin vaikeaa ja vittumaista. Morkkisjumalat siis kostivat sluibailusuunnitelmani.