Koskapa uneni ovat kuulemma "pelottavia" kerron nyt teille viimeöisen uneni joka oli kaunis kuin fabergen muna. Kävelin talvisella Tampereella ja ylittäessäni Kortelahdenkadun siltä puolelta missä on niitä matalia kerrostaloja sille puolelle missä on korkeita keltaisia taloja (joissa minäkin olen kouluvuoteni asunut) huokaisin helpotuksesta, onneksi New York oli Tampereen naapurikaupunki, sillä keltaisten kotitalojen tilalla oli ihanassa sumussa odottava Manhattan. Heti kun pääsin saarelle, jouduin jostain syystä imaistuksi museoon jossa oli kubistisen taiteen näyttely. Taideteoksia ei vaan oltu ripustettu valkoisiin näyttelysaleihin, vaan jonkun ihmisen kotiin joka oli sisustettu voimakasvärisillä silkeillä, tummilla puuhuonekaluilla ja lasimosaiikeilla. Pariskunnan makuuhuone oli parvekkeella josta oli huikea näkymä Manhattanille. Siskoni, joka oli mukanani, osoitti kirkkoa suoraan alapuolellamme. -Mikä kirkko tuo on? -Ortodoksikirkko, sanoin minä, sitä kutsutaan four sistersiksi, katso, neljä tornia, jatkoin ja osoitin yönsinisiä kupoleita tornien päissä. -Kommunistivainojen aikaan koko kirkko yritettiin siirtää pois, ajattele.

Siskoni halusi katsoa kirkkoa lähempää, joten laskeuduimme alas museosta jonka ovensuulla vihdoin näin missä museossa olin ollut: Martha Grahamin kotimuseo. Juuri kun tulimme kirkon ovelle, neljä sisarrusta lensivät alas torneistaan mustissa alboissa, suuret siniset kupolit päässään. Harmaapartainen pappi johdatti sisarrukset kohti lumisateista Central Parkia. Sitten heräsin