Pukudraamojen Top 5!

Olen tämän viikon aikana katsonut loistavan Menneen maailman uudestaan DVDltä ja sen aiheuttaman ahdistuksen lomassa miettinyt muitakin TVn pukudraamoja.

Koskettavin kohtaus: James on täysi idiootti, Kahden kerroksen väkeä. James on ensiksi täydellisen ihana ja nai Hazelin, isänsä sihteerin. Mutta pian hän alkaa himoamaan serkkuaan ja sitten saammekin nähdä sen kohtauksen kun James on ovensuussa ja sanoo: "I just wanted to see you before I leave for work" ja luulemme että Jamesin sydän on heltynyt ja rakkaus Hazeliin kukkii jälleen hänen rinnassaan, mutta ei, kamera loittonee ja katsoja huomaa pettymyksekseen että James ei olekaan kuolemansairaan Hazelin ovella, vaan sen pirun serkkutytön jonka kanssa James on hummannut edellisiltana kaupungilla. Ja katsojen sydän vuotaa verta! Varsinkin kun olemme jo monenmonta jaksoa samaistuneet hiukan puupökkelömäiseen mutta niin kauniin koruttomasti rakastuneeseen Hazeliin.

Paras tyyppi: Sophy, Kamomillapiha. Nuori hang-around-jäsen sukulaisnuorisojoukossa joka on aina liian nuori käsittääkseen mitään. Eiköhän me kaikki olla joskus tunnettu olevamme niitä inhottavia pieniä iilimatoja jotka riippuvat itseään vanhempien ja siksi ah, niin ihastuttavien kavereiden kintereillä. Sophy voittaa nippanappa hyvin ansioituneen, ratkiriemukkaan Celian, eli Menneen maailman "järjen äänen", koskapa viimeisessä jaksossa Sophy jallittaa kaikki ja saa kun saakin ihanan Ollyn itselleen, jota on rakastanut siitä lähtien kun ensimmäisenä iltana piiloutui verhon taakse tämän saapumista odottaakseen.

Paras puku: Joku tytsä, Muotitalo. Kun Muotitalon Bea ja Jack eroavat, Jack yrittää unohtaa juomalla ja iskemällä itselleen jostain juhlista nuoren näyttelijätärtyttösen jolla on aivan uskomattoman kaunis, kokonaan lasihelmillä kirjailtu vaaleanpunainen flapper-mekko. Muotitalo on täynnä ihania vaatteita ja hattuja mutta tämä mekko on täysosuma! Niin herkkä ja kevyt, mutta samalla tyylikäs ja jopa moderni. Joku muukin ilmeisesti piti siitä, koskapa puku näkyi myöhemmin "valmistumassa" Muotitalon ompelimossa.

Traagisin rakkaustarina: Julius ja Nan, The Buccaneers. Ensin Julius vaikuttaa herkältä runosielulta, jonka vaan haluaa ottaa syliin ja paijata, mutta heti kun katsoja on pyyhkinyt silmäkulmastaan onnenkyyneleen, Nanin ja Juliuksen häiden sinne kirvoittaman, paljastuukin Juliuksen häijy ja ristiriitainen puoli: kykenemätön rakastamaan vaimoaan, Julius raiskaa tämän ja Nan kadottaa itsensä vähän vähäeleisemmin kuin Rosemary Rosemary's babyssä.