Viikonlopun satoa:

1 kpl Suomen Euroviisut 1961-2005-levyjä. Lempparit edelleen Lapponia, Playboy ja Valoa ikkunassa.

Puolenkymmentä lähetettyä Vappu-tervehdystä.

Nolla vastausta tervehdyksiini. Minut on hylätty. Minulla ei ole sosiaalista elämää.

Yksi vappujuhlinta kultarakasihanan, siskon ja tämän uuden miesprospektin (meinasin kirjoittaa ragulettopurkinavaajaehdokkaan, mutta sisko saattaa lukea tätä.) kanssa. Liikaa alkoholia.

JA SITTEN TÄNÄÄN JYSÄHTI NIIN KOVAA ETTÄ CÄPSIT OVAT AIVAN OIKEUTETTUJA! Tajusin että bloggaamiseni on palkatonta työtä amerikkalaiselle kulttuuriimperialistiselle megakorporaatiolle. Huomasin kadun toisella puolella huojuvan mainoksen (sellasen johon on niin kiva törmätä hönössä) Mäkkärin uutuudesta, Fetasalaatista! Ensin McPita joka hämmästyttävästi muistutti Calzone-ideaani ja nyt tämä! Lukijani muistanevat että fetasalaatin paluu oli ykköstoive mäkkärin uudistuslistallani! Kihisin kiukusta ja meinasin mennä vaatimaan prosenttini voitoista tiskin takana huojuvalta vuor.pääl.harjilta mutta sen sijaan vaan tilasin pontevasti kokeiluannoksen. Ja kyllä, fetasalaatti mäkkärissä on taas aika mojova nautinto, verrattuna ainakin paikan hampurilaisiin. Feta on vaihtunut öljymarinoidusta johonkin muuhun mutta sen sijaan salaattiin saa mukaan jugurttiyrttikastikkeen joka on oikeen hyvää ja toimii myös ranskiskastikkeena. Ainoa miinus tulee sipulin puutteesta, jota sieluni huutaa aina fetan yhteydessä. MUTTA KOSKAPA TIEDOT TÄSTÄ BLOGISTA TUNTUU MENEVÄN NIIN KÄTEVÄSTI MÄKKÄRIN PURPPURAISENA HEHKUVAAN PÄÄKONTTORIIN, NIIN TÄMÄKIN VARMASTI KORJAANTUU!