Paris, mon amour!

Viisi ihanaa, haikeaa ja puolipilvistä päivää Pariisissa, enkä ole oikeen vieläkään palannut maanpinnalle, vihdoin, monen matkan jälkeen löysin ehkä sen romanttisen Pariisin josta niin paljon on saanut lukea ja vanhoissa LU-mainoksissa nähdä.("Hyvää, sanovat ystäväni!") Tuntuu että olen ollut poissa vähintään kuukauden ja, mikä pahinta, että seuraavassa kadunkulmassa sukellan jälleen metrotunneliin joilla niilläkin on niin huikean romanttiset nimet, kuten Reaumur-Sebastopol. Mumiskaa sitä hetken mielissänne. Reaumur-Sebastopol. Eikö kuulostakin piinatun rakastetun viimeiseltä, hellältä, mutta epätoivoiselta vetoomukselta. Töissäkin on ihanan rentoutunut ja seesteinen olo kun päässä soi edelleen Charles Trenet.

Sitten takaisin tähän maailmaan. Uusimman C.C.-lehden mukaan Saimi Nousiainen työstää ajatuksen tasolla novellikokoelmaa. Don't we freaking all. Pitäisköhän pusata kokoon sellaisia tosi rockeja W.W.S.D.? (What Would Saimi Do?)-t-paitoja. Voisin käydä salakuljettamassa niitä Mallikoulun kuvauksiin. W.W.T.T.A.D?-paita mulla tietty on jo!