Hei!

Tänään oli taas sellainen päivä että luulin näytteleväni jossain huonossa Amelien jatko-osassa. (Amelie on muuten jännä elokuva siinä suhteessa että se on mielestäni ihan ok, vaikka se joka suhteessa on elokuva johon minun, aiempaa elokuvahistoriaani tarkastellen, pitäisi seota täysin. Siinä on flippin' Mathieu Kassovitz, siinä on jo ihan tarpeeksi sekoamisen aihetta. Mutta ei, mielestäni se on vain ok.)

Ensinnäkin, meidän takapihalla oli jänis. Istuskeli siellä pyykkinarujen alla ja mussutti ilmeisesti tupakantumppia koska pljon muuta ei pihallamme kasva. Totally adorable!

Toiseksi. Lähistöllä on liike joka myy käytettyjä kiekkovarusteita. Ja tänään liikkeen näyteikkunassa, JOFA-polvisuojusten vieressä oli suurikokoinen muotokuva. Adolf Hitleristä. Näyteikkunassa. Pääkaupunkimme pääkadun varrella. Suomessa on kuulemma yritysten perustaminen tehty vaivalloiseksi, mutta on kiva huomata että niitä voi kuitenkin pyörittää ilman aivotoimintaa.

Kolmanneksi. Lapsille on ilmeisesti hyväksi että ne viedään paikkaan jossa saa kiljua, juoskennella holtittomasti ja lopulta purskahtaa itkuun ja koska Americas Next Top Model ei millään voi ottaa kilpailijaksi kaikkia, lapset viedään usein mäkkäriin. Tänään mäkkärissä käydessäni (söin tietty McDaddalien) oli taas yksi tyttölapsi purskahtanut itkuun syystä tai toisesta ja itkun keskeltä yritti selittää jotain epätoivoista. Johon lapsosen äiti vastasi: "Minä sanoin sulle jo sata kertaa! Touché!" Totally bitchin' äiti! Mitäköhän äiti sanoo kun lapsi tuo päiväkodissa vessapaperirullasta, kangastilkuista ja villalangasta väsätyn pääsiäisnoidan? "That's hot?"