Markkinoinnin ärsyttävimmät tricksit osa 45689340: Portion Control tai purchase unit manipulation tai whatever

Olette varmaan nähneet kuinka Kotipizzassa täytteet levitetään pienistä muovikupeista pizzalle. Tämä tehdään jotta kotipizzakokemus missä tahansa sitten ruokailetkin olisi samanlainen ja kulut ennakoitavissa. Mutta on myös toisenlaista portion controlia, sitä ärsyttävää joka pakottaa meidät ostamaan enemmän kamaa kuin tarvitsemme. Muistetteko aikaa kun dominopaketeissa oli vain yksi jono keksejä? Ostimmeko silloin aina kaksi pakettia dominoita? Hell no! Sneaky bastards vielä yleensä launchaavat suurpakkaukset edullisina vaihtoehtoina joista sitten huomaamatta tehdään normaalivaihtoehto ja vanha, pienempi pakkauskoko phasetetaan pois, koska kuka sitä nyt ostaisi kun tämä megapakkaus on iso ja edullisempi! Kun kaupoista on nyt vielä siivottu pois liha-, juusto- ja leipätiskit ja ihmiset saatu ostamaan aina 400g jauhelihaa, 175g homejuustoa ja tusinan sämpylöitä iljettävässä muovikääreessä, seuraavana poistettavana on ilmeisesti hedelmävaa'at. Katsokaa huviksenne kuinka moni hedelmä ja vihannes myydään nykyään valmiiksi pakattuna. Omena- ja appelisiinipussit ovat järjettömän isoja ja jopa kiivejä jotka aivan hetki sitten vielä olivat eksoottisia ja kalliita, myydään 10 kpl muovipäniköissä. Itse olen vihreiden viinirypäleiden ylin ystävä, mutta jumaliste niitä pitää syödä pääruuaksi jos aikoo vetää kupuunsa koko rasiallisen. Tajuaahan sen, ihmiset saadaan ostamaan enemmän, hyllyt pysyvät siistimpinä jne. Mutta jos minä halua päärynän, haluan päärynän, ei laatikollista päärynöitä! Perunanvalmistajat ovat sentään ymmärtäneet tässä pakkausvimmassa joitan asiakkaan kannalta hyödyllistäkin, perunapussit on koodattu eri käytötarkoituksten mukaan, mutta edelleen niitä pusseja on vain yhtä kokoa.

Keskivertosuomalaista on yleensä ainakin yksi pula-ajan kokenut sukulainen syyllistänyt tuhlaamisesta, niin suunnilleen jokainen tuntee huonoa omaatuntoa jos tuhlaa ruokaa tai heittää ruokaa roskiin. Keskivertosuomalainen paheksuu jenkkisarjojen food-fighteja, koska meidät, tai ainakin minut, on opetettu kunnioittamaan ruokaa. Mihin tämä johtaa: joko meillä on koko ajan huono omatunto tai sitten syömme ruokamme loppuun mutta pidämme pakkauksia aina liian suurina joten alamme etsimään vain pieniä pakkauskokoja. Pienissä pakkauskoissa saattaa olla paremmat katteet, mutta näkyykö se kaupoissa? Ei, siellä on niitä megapakkauksia ja nyt 30% enemmän-tarjouskokoja. Tätä menoa kaupat saavat siis asiakasryhmän joka shoppaa syyllisyyden vallitessa tai etsii tuotteita joita ei löydy.

Pahin tilanne taitaa olla pikkukaupungeissa joissa ei ole elinvoimasta keskustaa joka möisi lounasevästä ja näin olisi tottunut tarjoamaan pieniä pakkauksia, vaan vähittäiskauppa on keskittynyt palvelemaan sitä suurta autolla liikkuvaa ydinperhesegmenttiä, samalla kun yksinelävien ja paritalouksien määrä kasvaa koko ajan. Siis oletteko koskaan yrittäneet ostaa jauhelihaa yhden hengen talouteen jostain jumboextramarketista? Meetwursteista on pakko valita se kaukana kotoa tuotettu ja tänne ilmaston lämpenemistä edesauttava espanjalainen choritzo tai italialainen salami, koska ne ovat ainoita joita ei tarvitse kerralla ostaa neljänneskiloa. Puhumattakaan siitä että leivostiski supermegamarketeissa yleensä kuitataan kaapillisella Frödinge-pakastekakkuja.

Tähän saa nyt sitten vapaasti heittää "pakasta ylimääräinen!" tai "neiti ei tajua keskusliikkeiden valtaa!" -kommentteja, mutta tiedän etten ole frustraationi kanssa yksin.