Öülü
(joo, heavypisteillä ,koska tämä on ilmeisesti Suomen pitkätukkacentral)

Vastakkaiasettelun aika on ohi, minä asun ensimmäistä kertaa elämässäni kaupungissa jossa on vain yksi SM-liigatason jääkiekkojoukkue! (Sen sijaan en ole koskaan ennen asunut kaupungissa jossa on uskomattoman friikiltä näyttävä pesäpallostadion.) Kämppäkin on saatu jotenkin asuttavaan kuntoon, Jasmin Mäntylä on bongattu ja polkupöyrä hankittu. Polupyörä onkin aivan ehdoton vehje kaupungin tutkimiseen. Olen löytänyt pyöräretkilläni maailman karmeimman sillan! Sen nimi on Joutsensilta ja sen ylittämisessä menee ikä ja terveys. Se nousee molemmista päistään niin jyrkästi että varmasti kaikki oululaiset autokoululaiset saavat opetella mäkilähtöjä Joutsensillalla. Sitten jostain syystä jos/kun pääsee vihdoin ylös tasaiselle osuudelle jossa silta jatkuu pienen iäisyyden, sen täytyy mutkitella tres vittumaisesti. Meikä on kulkenut brooklyn bridgeä brooklynistä manhattanille ja luulin että se oli tylsin ja yliarvostetuin siltakokemus maailmassa, mutta joutsensilta vetää kyllä voiton. Brooklyn Bridgen molemmissa päissä on sentään endless supply of banana republic-stores, mut Joutsensillan tuollapuolen on vain Kallen Kaluste ja K-Supermarket. Ja koskapa täällä näköjään tuulipuku ja pesäpallojoukkueen lippis on ihan asiallinen vaatetus kaupunkireissulle (ain't hatin', just statin'!) ei ole mikään ihme että tämä kaupunki onkin megamarkettien luvattu maa. Lähikaupat ovat eksoottinen vähemmistö. Pyöräilymatkan etäisyydellä keskustasta on ainakin 6 isoa markettia jossa pelkästään eri leivinpapereilla on enemmän hyllytilaa kuin töölöläisessä alepassa neliöitä. Yleensä marketit ovat kai jossain huitsinnevadassa, mutta täällä ne on pistetty riviin ihan rautatieaseman viereen. Todella kätsyä! Marketissa ostosten teko tuntuu aina siltä kun olisi menossa mökille ("Onko meillä nyt varmasti kokista tarpeeksi?" ja "uijui, mato-onkivehkeet! Tahtoo!") ja huomaamatta tulee hankittua enemmän kamaa kun olisi tarpeen. Ja marketeistahan saa nykyään vaikka mitä ja kaikkea kuten Sambal Oelek-tahnaa ja parmesania klönteissä. Ainoastaan tuoreleivissä, leivoksissa ja lihapakkausten koossa saisi olla enemmän valikoimaa. (minäkun syön erityisesti tuoreleipää, leivoksia ja lihapakkauksia) Minä olen täysin markettiuskovainen nykyään. Niin monipuolista, tilavaa ja nopeaa!

Mutta vaatteitani en silti vieläkään marketeista osta, tarkistin Citymarketin naistenvaatevalikoiman ja se oli, kuulemistani raporteista poiketen, hideous to the max. (Ei kuitenkaan niin karmivaa kun Janina Frostellin rytkyt Tarjoustalossa, mutta siitä myöhemmin). Laatu huonompaa kuin henkkisellä ja hinnat korkeampia! Kesäksi citymarketinainen pukeutuu koko kehon peittäviin kukallisiin tunikoihin ja järkkyihin farkkumallisiin sortseihin. Muutama ihan kuivan mallinen jakku ja hame löytyi mutta ne oli tehty jostain lycrasta tai muusta tekokuidusta joten ne joko kiiltelivät epäilyttävästi tai tuntuivat hiostavilta. Muutenkin Citymarketissa ilmeisesti uskotaan että suomalaisnainen haluaa pukeutua säkkimäisiin tekokuituvaatteisiin. Löysin jopa kokonaan tekokuidusta valmistetun neuleen! Citymarket, clean up your act!

Sen sijaan kävin kääntymässä Helsingissä ja olin totaalisen in the zone, ja tuhlasin varmasti kahden kuun lainan lyhennysten verran vaatteisiin henkkisellä, Zarassa ja MaxMaran nuorekkaamassa, halvemmassa MaxCossa, (Stocka hei! Oulu tarvitsee kipeästi Zaraa!) koska kuten olivia-lehti ilmoitti, nyt on myynnissä kaikkien aikojen syysmuoti! Aivan ihania 50- ja 60-luvun linjoja, naisellisuutta ilmassa joka on niin pitkään ollut kadoksissa ja vyötärökin on vihdoin nostettu sinne missä se oikeasti on. Hullaannuin täysin. En ole pitään aikaan nauttinut vaatteiden ostamisesta, mutta nyt nautin kun sain ostaa kaikkea todella kaunista ja oivasti pömppövatsan peittävää! Ehkä onnellisuuteeni osittain vaikutti se että olen laihtunut jonkun 5 kiloa ja Zarassa rintavarustukseni mahtuu nykyään ilman suurempia kommervenkkejä kokoon L. Zarassa bongasin myös ilmeisesti seuraavan trendiaallon ensipärskeen, täysin 20-lukua jäljittelevän silkkipaidan jossa oli koristeompeleita ja suora alaslaskettu helma. Monissa paidoissa oli myös 20-30-lukua muistuttavia graafisia elementtejä. 20-luvun siluetti ei sovi minun ruumiinrakenteelleni ollenkaan mutta jos flappertyyli tulee muotiin, olen enemmän kuin mielissäni teidän kaikkien laihojen naisten puolesta! So pretttyyy!

Sitten Janina Frostelliin. Koskapa Tarjoustalon periaate on ilmeisesti olla näyttämättä kuvia Janinan rytkyistä jotta useampi henkilö vaeltasi tarjoustaloon niitä pällistelemään ja ostaisi edes jotain, kerron nyt tässä kansalaispalveluksena mitä teitä odottaa kun menette kohtaamaan Janinan vaatemmalliston. Minä nimittäin tein tämän vaellusmatkan Oulun Tokmannille (joo, minuakin naurattaa sisäisesti ihan hitosti) joka kuuluu samaan halpisketjuun Tarjoustalon kanssa ja joka siis tarjoaa näitä vaateparsia heille jotka ovat oulun huonetta ja sukua. En todellakaan odottanut paljoa, mutta silti luulin että tähän uuden asiakaskunnan haalimisoperaatioon olisi panostettu edes hiukan. No kun ei! Vaatteita sai suorastaan etsiä! Ja sitten kun ne löysi niin voi elämä. Oulussa myytiin kahta erilaista villatakkia, paria paitaa, muutamaa toppia ja kaksia housuja. Kaikista näistä ainoastaan farkut olivat sellaiset jotka voisi hankkia, vaikkakin niissäkin oli aivan käsittämättömän rumat koristeet takapuolessa. Toiset olivat mustat pitkät perushousut, mutta niin huonosti tehdyt ja tekokuituisen näköiset että silmiin sattui. Peruspaitapuseroa oli nihkeänä strechmallina mustana ja valkoisena ja sen lisäksi oli tarjolla muodoton pitkä villatakki (joo kuulostaa hyvännäköiseltä, trust me, ei ole) puuvillaneule jossa oli kankaiset paidankaulaukset ja miehusta kiinniommeltuna (istuu ehkä prosentille populaatiosta) ja aivan käsittämättömän rumia narutoppeja joissa risteili neonvihreää ja hopealankaa! Ihan niinkuin Tarjoustalo olisi löytänyt ylijäämävarastonsa vuodelta -93 ja päättänyt palkata Janina-paran sitä markkinoimaan. JFro on tästä lähtien JFlop.