Vaateongelmia

Koska tästä on kovaa vauhtia tulossa mitä ostin tänään-blogi, niin ajattelin listata shoppailuvirheeni, koska mikäs sen mukavampaa kun lukea muiden ihmisten virheistä.

1a) Koko. Olen iso. Virheeni on siis se että olen syönyt itseni tähän kuntoon. Olen ehkä jopa läski, oh I know että olen läski, mutta en silti ole täysin muodoton pallo. Ongelma kulminoituu tisseihin. Olen sen suhteen jo antanut periksi, tiedän että en tule koskaan löytämään sellaista klassista valkoista tai vaaleansinistä puuvillapaitaa joka istuisi minun kropalleni. Se oli muuten vaikeaa hyväksyä silloin kun oli pahin annie hall-vaihe menossa!

1b) Olen lyhyt. Virheeni on siis syntyminen väärillä geeneillä. Olen vain noin 3 cm lyhyempi kuin keskivertosuomalaisnainen, mutta vaatteet tehtäneen jollekin joka on noin kaksimetrinen. Tämä ei muuten haittaa, mutta mekkojen osto on sulaa hulluutta. Minulla on nimittäin olkapäät, ne tissit ja vyötärö kaikki aika lähellä toisiaan. Yhdistä tähän ongelma 1a) niin kaikkien ihanien v-aukkoisten kietaisumekkojen hankkiminen on mahdotonta. Minulla on kaapissani tasan yksi! mekko jota ei ole tarvinnut muuttaa jotta se istuisi, nimittäin viime keväänä ostamani vihreä puuvillamekko leikekirjotulla helmalla, mutta uskon että sekin istuu vain sen takia että on hyvin a-linjainen ja siinä ei ole v-aukkoa.

1c) Kaula. Lisää geenivirheitä. Voi kuinka toivoisinkin että minulla olisi pitkä joutsenkaula! Instead olen no neck monster. Lisätään siihen vielä kaksoisleuka niin ei hyvältä näytä. Ja juuri tämän takia minun pitäisi käyttää v-aukkoisia paitoja, mutta katso kohdat 1a ja 1b!

2) Intohimoshoppaaminen. Naistenlehdethän aina käskevät hankkimaan tyylikkään peruspuvuston jota voi sitten kausittain täydentää asusteilla ja näin olla aina tyylikäs ja samalla trendikäs. Minä myös uskoin tähän siihen asti kunnes jossain päätettiin että hypernaisellinen 50-luvun siluetti on kuuminta hottia ja minä vaihdon uskontokuntaa. Kaappini alkaa olla täynnä kamaa joka kelpaisi Dita von Teeselle arkipäivän loungeiluun kotona (koska julkisuudessa nti von Teese näköjään käyttää vain huippumerkkejä) ja pelkään että ihan kohta on kulman takana seuraava trendi johon joko hatkahdan tai jota inhoan.

(vinkki muodinluojille:
näihin olen valmis hatkahtamaan:
-20-30-luvun suora linja (vaikkei se sovi minulle ollenkaan)
-Iki-ihana Jackielook
-sametti

näihin en hatkahda:
-Gina Tricot-räjähdys
-80-luvun suora linja a la Issey Miyake
-se vitun teknourpoilumuoti jota te muodinluojat olette yrittäneet vuosikausia tuputtaa)

Lopputulos on jokatapauksessa se että ihanat 50-luvun pikkuvaimo-vaatteeni ovat kohta so last seasonia (ihan niin kuin so last season -termi on jo).

2b) Oikeiden vaatteiden puute. Koska ostan pääasiassa vaatteita joihin rakastun intohimoisesti, minulla on kokoajan puute järkevistä perusvaatteista. Vuosi sitten minun oli pakotettava itseni ostamaan kahdet farkut, kun niitä kuitenkin käytän päivittäin töissä.

2c) Syyllisyys. Käytän kauheat määrät rahaa näihin intohimovaatteisiin mikä on ihan ok niiden vaatteiden kohdalla joita voin päivittäin käyttää, mutta kun intohimoni kohteet tuppaavat olemaan cocktailmekkoja ja teatteriviittoja niin paha niitä on vetää niskaan kun menee koko päiväksi istumaan toimistoon. Olen yrittänyt ja saanut hiukan vinoja katseita.

3. Housujen puute. En vaan osaa ostaa housuja! Ei niin että haluaisin aina kulkea hameessa mutta housut osaan ostaa vain jakun kanssa samaan aikaan. En koskaan shoppaa vaatteita ja ajattele että oho, onpa kivat housut! Olen jumahtanut farkut sopivat kaikkeen ja jos eivät niin vedetään hame -ajatteluun ja ainoat pitkät housut kaapissani jotka ei ole tulleet jakun kanssa ovat sellaiset jotka siskoni puolipakolla pisti minut ostamaan. En vaan jotenkin osaa ajatella housuja shoppailuobjektina.

4. Hiukset+pukukoppi. Koska olen no neck monster, olen päätynyt siihen että ainoa minulle sopiva huismalli on takaraivoon nostettu nuttura. En joka päivä jaksa vääntää tukkaa nutturalle oikeaoppisesti pinneillä (en myöskään jaksa meikata päivittäin, olen siis huono naissukupuolen edustaja) vaan yleensä vaan kinnitän tukan hainleuvoilla paikalleen. AND THAT IS A MASSIVE PROBLEM! Aina kokeillessani puseroita tai paitoja tai yläkautta päälle puettevia mekkoja ne perkeleen hintalaput/pesuohjeet/varashälyyttimet/lisäpaljetti-/lisänappi-/potpurripussit (no shit, pariisissa myytiin paitoja joiden pesulapusta riippui pussillinen potpurria) tarttuvat nutturaani. Yritä siinä sitten ähkiä itseasi johonkin suuntaan, varsinkin kun samassa hetkessä tajuat että paidassa onkin sivussa vetoketju ja tissisi eivät siihen mahtuisi kuitenkaan. Hiusten avaaminen ei ole vaihtoehto, varsinkaan kokoiluhuoneessa jossa on useampi peili toistamassa sitä totuutta että hiukset avoinna näytän Mervi Nykäseltä.