Lauantain miäs!

Tämän lauantain miäs on kaikestä päätellen täydellinen. See, tämän lauantain miäs voisi olla Adrien Brody, ellei hän vaikuttaisi täysin snobilta haastatteluissa. Joten tämän lauantain miäs on


Mathieu Kassovitz, ranskalainen ohjaaja-näyttelijä ja yleispätevä komistus! Kassovitz tunkeutui tajuntaani kun La Haine aiheutti mediamyrskyn ja minäkin, lukioikäisen itsevarmuudella, tietysti tajusin kaiken, vaikka kosketuspintani modernin eurooppailaisen gheton ongelmiin rajottui kertakäyntiin Hervannan Teboililla. Ameliessa Kassovitz oli tietysti ihana, vaikken täysin leffaan rakastunutkaan. Lopullisesti potin räjäytti München. Siinä Kassovitz pystyi ristiriitaisten tunteittensa kanssa taistelevana nörttinä jättämään varjoonsa jopa Eric Banan. Ohjaajana hän vaikuttaa suhtautuvansa intohimoisesti tuotoksiinsa, joten ehkä sitä intohimoa läytyy muiltakin elämänalueilta. Ainakin Pariisia Kassovitz näyttää rakastavan:


ja sehän on aina plussa.
Ulkonäöllisesti Kassovitz on aika lähellä ihannetta, iso nenä, kauriinsilmät, ei liian lihaksikas vartalo ja ihania ilmeryppyjä. As a general rule, parta-tyyppiset naamaratkaisut ovat unelmamiehilläni no-no, mutta sitten on näitä joille ainakin tuollainen sänkiparta sopii.


PS. Jos joku osaa tehdä Fesenjan-kanaa niin että se maistuu sellaiselta kun ravintolassa, hilpasee minulle ohjetta. Tänään yritin ja soosi jäi vaaleanruskeaksi ja mauttomaksi.

PPS. Jessetvllä oli esirukousilta. Joku pyysi rukoilemaan että lapsi pääsisi eroon Jedi-uskonnosta. It was great.

PPPS. NYCn täydelliset naiset ja vehnäpatonki inkivääripäärynächutneyllä ja vuohenjuustolla. Mah guilty pleasure.