Lontoo



Uhmasin lintuinfluenssaa ja tein parin päivän pikavisiitin Lontooseen hakemaan tämän:

What an absolute gem of a skirt! Kuvitelkaa mustat peittävät sukkahousut ja musta pörröinen villapaita. Ja kuvitelkaa myös että tuo on huomattavasti harmaampi, ei noin vaaleanpunainen kuin kuvassa. Aion niin laittaa tuon töihin päälle, en välitä yhtään mitä ihmiset ajattelevat.

Kävin Westminister Abbeyssä ja vietin tunteja Hatchardsissa, joka on ehkä ihanin kirjakauppa ikinä. Amazon on loistava, mutta mikään ei oikeastaan vedä vertoja tammisille kirjahyllyille ja hyllyjen välissä käppäileville ukonkäppänöille. Joten paluumatka Eurostarilla takaisiin Pariisiin taittui mukavasti kirjojen parissa. Haluaisin vain linnottautua tänne kämpille suklaakakkusten kanssa ja lukea, mutta Pariisi houkuttelee itse niin että en ole vielä saanut mitään luettua loppuun. Hankin ensinnäkin Shopping, Seduction and Mr. Selfridge-kirjan joka kertoo, no niin, Selfridge'sin perustaneesta äijästä, mutta myös koko shoppailun ja tavaralojen historiasta. Kirjoittaja on sama Lindy Woodhead joka kirjoitti Elisabeth Ardenin ja Helena Rubinsteinin köydenvedosta loistavan kirjan War Paint. The ruling caste on nyt ainakin alkuun aika jäykältä vaikuttava opus brittiläisten hallinnosta Intiassa. Idina Sackvillen elämänkerran on kirjoittanut hänen oma pojantyttärentyttärensä joka sai tietää vasta teini-iässä olevansa tämän skandaalikuningattaren jälkeläinen. Sackville oli esikuvana Nancy Mitfordin kirjojen huikealle The Bolter-hahmolle (Sackville hylkäsi omat lapsensa ensimmäisestä avioliitostaan vuosikausiksi) joten päätin hankkia myös Mitfordin Don't tell Alfredin, jota en ole ole aiemmin lukenut. Saa nähdä ilmestyykö The Bolter Englannin suurlähetystöön Pariisissa, kirjassa nimittäin Fannyn (Aaah, the Bolter's daughter! kuten hän saa aina kuulla kun hänet esitellään jollekulle) Alfredistä on tehty yllättäen suurlähettiläs. Kirjasta saisi varmaan hirvittävän paljon enemmän irti jos tietäisi jotain Ranskan seurapiireistä ja brittiläis-ranskalaisista poliittisista suhteista 50-luvun loppupuolella, mutta jo Mitfordin kieli ja hahmot ovat tarpeeksi viihdyttäviä että jaksoin istua Luxembourgin puistossa tänään muutaman tunnin lukemassa kunnes takapuoli väsyi ja joku Stephen Fryn näköinen mies yritti saada minua drinkeille. Sitten hankin vielä kirjan englantilaisten townhousejen (miten tuon sanan voi kääntää? Kaupunkitalo? Rivitalo?) historiasta, ne kun ovat niin vekkuleita. Mukaan tarttui vielä The hidden dance, koska tunnen etten ole lukenut sellaista ihanaa rakkausromaania pitkään aikaan. Saa nähdä mitä tuosta kehittyy, hiukan pelkään että kun kirjan kansilehdillä ykkösmyyntiargumentti tuntuu olevan se että kirjan kirjoittaja (Susan Wooldridge) esiintyi vuosikausia sitten Daphnena Kuningattaren jalokivi-sarjassa, itse kirja voi olla ihan kauheaa tauhkaa. Ei niin etteikö Daphne ollut herttainen hahmo ja hyvin näytelty, mutta...no saa nähdä.