The kisir of DEATH!

Oli pakko tulla kertomaa kuinka hyvää ruokaa tein ihan vahingossa. Olen usein tilannut kisir-salaattia ravintoloissa, koska se on yleensä ollut kuin tulista, maukkaampaa tabulehia. Tänään sitten päätin replikoida tätä salaattia omassa kotikeittiössäni ja kahlattuani netin reseptejä (netin konsensus näyttää olevan että kisir on Turkista) en tietenkään seurannut yhtäkään vaan tein oman:

Puoli pussia Tipiak Tabbuleh-cous cousia (Ei ole nähnyt myytävän muualla kuin stokalla, mutta detour kannattaa, tämä valmiiksi persiljalla maustettu cous cous hakkaa kaikki muut) ohjeen mukaan paisutettuna johon lisätään:
5 tippaa tabascoa+ yksi kuivattu minichili
ruokalusikallinen tomaattipyrettä (en olisi itse laittanut, koska raaka tomaattipyre on aika usch, mutta kaikissa ohjeissa oli)
hyppysellinen sokeria (rankaisemaan sitä tomaattipyreen metallista makua)
yhden sitruunan mehu (puolikaskin voisi riittää, mutta Dadda tykkää sitruunasta!)
hiukan paahdettuja seesamin ja kuminansiemeniä
oliiviöljyä
puoikas punasipuli pieneksi hakattuna (no okei, mä laitoin sillä sauvasekottimen lisäosana tulevalla magic bullet-tyyppisellä vempailimella nämä kaikki seuraavat palasiksi)
kaksi varsisellerin vartta
paprika
noin 50g saksanpähkinöitä

Kaikki sekaisin ja hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Vaikka unohdinkin ostaa persiljaa, niin tämä oli luvalla anottuna syntisen hyvää. Osittain saattoi kyllä johtua siitäkin että olin korvannut lounaan Fazerin vadelmamunkilla joka sekin oli kyllä loistava.

Tiedän että olette varmasti ihan kauhuissanne kun en ole viimeaikoina postannut vaatekuvia. Netissä on minunkin mielestäni suuri vaatteita esittelevien blogien aukko. Totuus on kuitenkin se että olen yrittänyt Pariisin shopping extravaganzan jälkeen vähän hillitä shoppailua (ja syömistä, mutta siitä tuskin voin puhua postauksessa jossa kerron tunkevani suuhuni vadelmamunkkeja), olen sanonut tiukan EI:n henkkiksen kaksiriviselle kipparijakulle (missä edes ikinä käyttäisin sitä?!) ja Gerry Weberin raidalliselle neuleelle (minulla on ihan tarpeeksi neuleita ja en ehkä vielä ole kuitenkaan ihan gerry weber-iässä). Tänään kuitenkin shoppailin sen verran että tilasin astioita, koska laskin juuri että minulla on kaksi syvää lautasta, kaksi kulhoa ja neljä matalaa lautasta, its crazy! En tietenkään pystynyt hankkimaan mitään järkevää perussarjaa, vaan tilasin tätä sarjaa joka on jo pidemmän aikaa saanut minut kiljahtelemaan innostuneesti. Katsokaa kuinka hurmaavia:



Muistatteko televisiosarjan jossa Emma Thompson ja iki-ihana Kenneth Branagh näyttelivät brittipariskuntaa joka yritti selvitä natsien valloittamassa Bukarestissa. Englanninkielinen nimi oli Fortunes of war, suomeksi muistaakseni Sodan tuulet. Sarjassa Bukarestin britit ja muut ulkomaalaiset kertyivät suuren hotellin loisteliaaseen aulaan vaihtamaan rahaa, juoruja ja vakoilutietoja. Lyön vetoa että siinä hotellissa ravintolasalin astiat olivat kutakuinkin tilaamani kaltaisia.