Ugh, hates it.

On harvoja asioita jotka ärsyttää niin paljon kuin farkkujen ostaminen. Voin ostaa paitapuseroita, villaneuleita, jakkupukuja ja kesähamosia kuinka paljon tahansa, mutta kun kyse on farkuista, housuista joita kuitenkin pidän melkein joka päivä (varsinkin nyt, kun on liian kylmää hameille) ahdistun pelkästä ajatuksesta. Nina Garcia saa olla ihan mitä mieltä tahansa, farkut eivät parane vanhetessaan. Ne rispaantuvat, löystyvät (ei silleen nätisti, vaan rumasti) ja jos on läskipallero kuten minä (eilisestä +500g, usch, usch, usch!) ne hiertyvät rikki haaroista, there, I said it. Farkkujen hinnalla ei myöskään ole minkäänlaista korrelaatiota kestävyyteen. Minun pisimpään kestäneet farkut olivat Henkkiksestä, kun taas Calvin Kleinit hajosivat viikossa, useammasta kohdasta.

Tänään oli kuitenkin jo pikku pakko hankkia uudet. Kaikki vanhat ovat hirveässä kunnossa (paitsi ne vaaleansiniset extraleveälahkeiset jotka ostin jossain mielenhäiriössä viime keväänä ja joita olen käyttänyt tasan kerran) ja olen laihtunut jo sen verran että saan farkkuni nykäistyä pois päätä avaamatta nappeja tai vetoketjua, kyky jota myös demosin viime ryyppybileissä. Voisin tietenkin vetää jalkaani dead boyfriend jeansit, but then on the other hand, no. Joten, suuntasin tänään ensin Henkkikseen, koskapa heidän farkuistaan minulla on vain hyviä kokemuksia, mutta sitten muistin että ALEt ovat päällä, ja Oulun Henkkis alejen aikaan muistuttaa yleensä jotain kaaosteorialaboratoriota. Joten siirryin pikaisesti kadun toiselle puolelle VIMAan, joka on jonkinlainen outo lintu Oulun Fashion Scenessä. Aluksi luulin että VIMA on vain Aleksi13 eri nimellä (hintalaput näyttävät tulevan samasta paikasta) mutta mitä ilmeisemmin kyseessä on ihan muista ketjuista riippumaton liike. Hurrah for that! VIMA on oiva monella tapaa, se myy yleisempia merkkejä, ottaa hanakasti uusia repertuaariinsa (ainakin kokeiluluonteisesti) ja henkilökuntaa on tarpeeksi ja he ovat asiantuntevia muttei tungettelevia. Ainoa miinus tulee siitä että vuoden takaisen switcharoon jälkeen Espritillä, Ril'sillä ja Your Facellä on enemmän myyntitilaa kun taas Benettonin myyntitila on pienentynyt. Miksei kukaan enää pidä Benettonista? Kuitenkin, löysin täältä kaiken piinaavan etsimisen ja kokeilun jälkeen yhdet farkut ja oh my lord, jouduin vaihtamaan kaksi (2!) kertaa pienempään kokoon, ennen kuin koko oli sopiva. Granted, farkut olivat Espritin jolla on notorious läskipersemitoitus, mutta silti! Lopuksi vielä kokeilin yksiä Vero Modan farkkuja stockan puolella ja hankin nekin, koska sen verran piinaavaa paskaa farkkujen ostaminen on, että ostan joka parin joka minulle kelpaa.

Mikä siinä sitten on niin hirveää. Ensinnäkin koska vihaan farkkujen ostoa, ostan niitä vain silloin kun on ihan pakko ja kiire. Toiseksi, farkuista ei koskaan tiedä. Koot vaihtelevat älyttömästi ihan merkkien sisälläkin, johtuen kroppien erilaisuudesta ja malleista. Sitten farkut myös jostain syystä yleensä pinotaan kasoiksi, ja se sinun ajattelemasi koko (joka siis on loppujen lopuksi liian suuri, jei!) on siellä keskivaiheilla pinoa joten yritä siinä sitten nykiä sitä siististi ulos pinosta. Farkuissa yleensä on informatiivisiä lisälappuja jotka raapivat sukkahoususi hajalle (trust me, kun ulkona on -20, no way in hell ostan farkkuja kokeilematta niitä sukkahousujen kanssa) ja kertovat onko kyseessä bootcut vai extra slim leg ja onko vyötärö normaali (ei tarkoita mitään) tai niin matala että istuessasi farkkujen nappi suorittaa sinulle kastraation. Kokeilin yksiä tällasia extra slim legejä, koska ajattelin vihdoin antaa periksi ja alkaa muistuttaa muotibloggaajaa ja paskat se mikään kapea oli. Ehkä se johtui siitä että jouduin kuitenkin tunkemaan ahterini suht suurikokoiseen numeroon, mutta olisi sitä nyt voinut kuvitella että puntti edes näyttää kaventuvan. Ja parasta tässä kaikessa tietysti on se että juuri kun luulet löytäväsi hyvännäköisen parin, käännähdät ympäri ja tajuat että perspuolelle on kirjailtu joku lohikäärmettä syövä tribaalikuvio. Glitterhileellä. Joten päädyin kokeilemaan oh, noin 12 paria Vimalla. Kaikki Dieselin mallit olivat OUTOJA. Palkinnoksi itselleni tästä uroteosta hankin uuden digikameran koska vanhalla on useita hajoamisen symptoomia.