tiistaina, heinäkuuta 06, 2010

Jumalaiset juustocombot!

En ole vähään aikaan ehtinyt kirjoitella, tai elää, koska uusi työpaikkani on aika intensiivinen paikka ja olen hakannut ylitöitä joka ilta. Pakko myöntää, että välillä tuntuu kuin olisin Deanna Troi siinä ST:TNG-jaksossa jossa Enterpriseen osuu joku superasteoroidi. Picard jumittuu joidenkin kakaroiden kanssa hissiin ja Deanna tajuaa olevansa korkea-arvoisin henkilö komennussillalla ja näin ollen vastuussa koko paskasta, josta ei myöskään tajua mitään. Tällaisessa tilanteessa varmaan Deannakin arvostaisi helppoja ruokalajeja. Ja mikä sen helpompaa kuin lämpimät juustoleivät! Siksi tämä viikko onkin pyhitetty erilaisille lämpimille juustoleiville Daddalien illallismenyssä. Joten tällä viikolla yhdistän teidän iloksi juustoja parhaiden ystäviensä kanssa leivän väliin.

Maanantain yhdistelmä oli gruyère ja sipuli. Tämähän on meille kaikille tuttu yhdistelmä ranskalaisesta sipulikeitosta, joskaan voileipänä nautittuna ei tarvitse ryystää sitä inhaa lientä kitusiinsa. (Tosin olen kyllä saanut Pariisissa sipulikeittoa jonka liemi ei ollut inhaa vaan taivaallista, mutta kuka sen sitten tietää miksi en itse osaa keittää samanlaista.) Tosin tarvittään amerikkalainen, Tom Colicchio, ennekun tajusin että keiton voi tunkea leipään. Ollessani New Yorkissa huomasin Coliccion myyvän mitä ihanammilta kuulostavia voileipiä pienistä kioskeista Bryant Parkissa. Testasin tämän ja istuskelin nauttimassa leivästäni ja Chelsea Handlerin Are You There, Vodka? It's Me, Chelsea -kirjasta Bryant Parkissa ja elämä oli hetken aika täydellistä. Tämän leivän, kuten kaikkien täytettyjen leipien ohje on superhelppo. Kasaa ja kokoa:

Kahteen leipään (=4 kolmioon)
2 nippua tuoretta sipulia silputtuna renkaiksi
nyppäys timjamia tai oreganoa
reilusti gruyère-raastetta
lempipaahtista tai muuta hyvää leipää
öljyä ja voita paistamiseen
suolaa ja pippuria

Kuullota sipulit kullankeltaisiksi ja anna hautua kannen alla puolisen tuntia (tällä välin voit katsoa MTV Avalta Paris Stories joka on oivaa hömppää alkuiltoihin) eli kunnes sipuli on miellyttävää mössöä. Mausta suolalla ja pipprilla. Kasaa leivälle sipulia ja sen päälle reilusti juustoraatetta ja vähän vähemmän timjamia. Toinen leivänviipale päälle ja kevyt panallus enne paistamista voi-öljyseoksessa. Yleensä käytän paistamiseen pelkkää oliiviöljyä (joo, ei kuulemma pitäisi mutta wth), mutta voi antaa leivälle kauniimman värin. Leipä myös imaisee itseensä rasvaa (sehän siitä juuri tekee hyvää!) joten leipää kääntäessä kannattaa jonglöörata öljyä ja voita pannulle samalla kun pitää leipää ilmassa paistinlastalla jotta molemmista puolista tulee yhtä herkulliset.

Tadaa! Colicciolla oli vähän paremmanlaatuista leipää kuin Fazerin normipaahtis mutta en kyllä menisi omaa luomustanikaan sättimään.

Tänään sen sijaan oli vuorossa vähän makeampi juustokombo. Brie ja vadelmat. Kahteen leipään meni pieni muoviaskillinen tuoreita vadelmia ja 120g pehmeää brietä. Käytin hyvin mietoa brietä ja viimeistelin täytteen vielä hunajapentagrammeilla ja paistaisen jälkeen sirottelin päälle tomusokeria. Vielä makeamman tästä saisi jos tekisi leivän köyhien ritarien tyyliin ja käyttäisi paahtiksen sijaan maitoon dipattuja pullaviipaleita, mutta järkyttävän hyvää oli näinkin. Leivissä maistui kesä ja Ranska ja kaikki muu mikä elämässä on hyvää.


Huomenna fetaa!


0 kommenttia:







Lähetä kommentti