Akuutti kassakriisi

I feel like shit. Like refried shit once run over by a Hummer. Joten mikä siihen auttaa? RUOKA! Gastronautin BB-sponssaus alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta, koska aloin vakavasti olemaan sitä mieltä että gastronautista tilaaminen olisi hyvä idea, vaikka yleensä olen ollut siinä käsityksessä että kys. firmalla on lisoillaan vain Oulun härskeimmät ruokapuljut. Lo and behold, siellä on Amarillo, BBn toinen pääsponssi. Kolmella kympillä kamaa, koska jos sieltä nyt alkaa tilailemaan, niin ei kai sitä kannata vähempään tyytyä. Kliksutikliksutikliksuti-luottokorttimaksu-MITÄ VITTUA? Varmistaaksesi luottokorttimaksun, kirjaudu sisään verkkopankkitunnuksillasi?! Mitä järkeä tässä nyt on? Eikö luottokortin idea ole juurikin se ettei tarvitse pankissa käydä? Eikö verkkopankkitunnuksilla maksaminen ja luottokortti ole vähän niikuin vaihtoehtoisia maksumuotoja, miksi ne ympätään yhteen? No niin etsitään sitten niitä verkkopankkitunnuksia jotka kuuluvat siihen luottokorttiin. Ihme kyllä ne jopa löytyvät minulta, vaikken koskaan käytäkään tuota verkkopankkia vaan sitä jonka tilille tulee palkka. (ilmoitin väärän työnantajalle enkä ole jaksanut korjata, koska tähän asti on ollut ihan hiton kätevää maksaa eka laskut palkkatililtä ja sitten siirtää pankkikortin tilille tuhlattavaksi tarkoitetut rahat). Ei kelpaa, ei kelpaa, yritän tihrustaa mitä koodia olen viimeksi käyttänyt joskus vuosi sitten... aaargh, nachot olivat jo melkein hyppysissäni! Ei auta, saan varmaan lukkoon koko järjestelmän. Mikä neuvoksi? Pankkiautomaatille pinkkiraidallisessa Victoria's Secret-pyjamassani? (Haluanko todellakin imitoida Johanna Tukiaista?) Pankkiautomaatti on siinä kaupan vieressä, että sitten kuitenkin päätyisin vana ostamaan ruokaa. Mistä helvetistä taion 30 euroa? Farkkujen taskussa on kymppi, kolme käsilaukkutongintaa tuottaa tulokseksi 50 ruplaa, yhden käyttämättömän pariisin metrolipukkeen ja yhden usan quarterin joka on wohoo, U.S Virgin Islands state coin, "united in pride and hope", vain 82 miljoonaa lyöty! Lopulta hittaan jackpotin, musta käsilaukku joka on niin pieni ettei sinne mahdu lompsa ja jota käytän vain juhlissa (lipuista päätellen viimeksi niillä tuhoon tuomituilla treffeillä melkein vuosi sitten, also known as failfest 2009), kolme kahden euron kolikkoa ja.... crispy 20 euron seteli! Wohoo! Joku on joskus kritisoinut minua siitä etten tunne rahan arvoa! Haha, not so!