Minä olen aina uskonut että olemme omien kohtaloidemme herroja. Ihmisen mieli on vapaa, mutta se ei estä korkeampien voimien olemassaoloa. Kutsuu sitä sitten jumalaksi tai miksi tahansa, minä olen aina uskonut eräänlaiseen korkeamman tason kirjanpitoon. En niin että joskus tulisi tuomiopäivä (vaikka siis YLÖSTEMPAUKSETHAN OVAT ALKANEET!) jolloin jokaisen ihmisen teot punnittaisiin, vaan niin että meidän päätöksemme ohjaa koko maailmanlaajuista systeemiä, meidän ajatukset ja teot vaikuttavat toisiinsa näkymättömässä verkostossa, sykkien ikuisesti, itseään ruokkinen, tiedättehän, perhosen siivenisku toisella puolella Atlanttia jne. Jottei koko järjestelmä tuhoutuisi, sitä täytyy jonkun kontrolloida, siirrellä palikoita, muuttaa järjestystä. Ja se joku joka tätä kontrolloi on ihan yhtä tehokkuuttaihannoiva, eli laiska, kuin kuka tahansa työläinen. Joten joka kerta kun teemme päätöksen, ihan pelkästään ajatuksen tasolla, näkymättömät kädet alkavat siirrellä palikoita niin että päätöksemme läpivieminen on mahdollista (koska oli se sitten jumala tai kuka tahansa, niin se tekee töitä meille, emme me sille). Jos sitten muutamme päätöstämme, palikoita pitää taas järjestellä uudestaan ja siitä ei paikoiden järjestelijä pidä. Kaikesta tästä pidetään kirjaa (älkää uskoko George Michaeliä, God did not stop keeping score) Lopuksi ihminen joka kokoajan muuttaa suunnitelmiaan on yläkerrassa niin vihattu ja työläs yksilö, ettei kukaan enää halua nähdä vaivaa tien helpottamiseksi hänen päätöksien kohdalla. Joka kerta pelkään että mitta alkaa minun kohdalla olla täysi, jos menen kauppaan ja ostankin pizzatarvikkiden sijasta quesadillatarvikkeet, vaikka olen päättnyt tehdä pizzaa. Tämän takia en ole muuttanut takaisin Helsinkiin, kun olen kerran päättänyt jäädä Ouluun. Hermostun aina kun joku siirtääkin tapaamista koska eivätkö he tajua ettei siitä hyvää seuraa? Olen joskus yrittänyt laskea oman tilini saldoa, punnita päätöksiäni siltä kantilta mikä on aiheuttanut eniten häiriöitä maailman suuressa verkostossa, mutta se oli aivan liian pelottavaa. Toisaalta onpahan ihana tekosyy vältellä päätöksentekoa tai muutoksiin soputumista.

No nyt ovat sitten penteleet menneet tekemään minun elämänfilosofiastani leffan! Mikä tosin osoittaa vain sen että elämänfilosofiani ei ole niin "luvalla sanoen, typerä" kuin yksi ystäväni kerran ilmaisi. Luulin että The Adjustment Bureau (suomeksi Kohtalon vartijat, miksei ihmeessä Säätöbyroo?) olisi aivoton actionleffa, mutta siinä oli sentään Matt Damon, joku balettitanssija (romanttisin ammatti ikinä! Naiselle siis, miehelle tietysti Symbian-koodari. OOOOOH, balettitanssija ja työtön Symbian-koodari kohtavat nelosen ratikassa ja...) ja John Slattery joten kai se viitsisi katsoa. Mutta se olikin visuaalisesti äärettömän kaunis mutta juoneltaan heikohko tarina ihmisen vapaasta tahdosta ja valinnoista joita teemme. Loppu oli uskomattoman korni (tosin en kyllä keksi siihen yhtään uskottavampaa loppuratkaisua) ja vaikka se todistikin päinvastaista, en silti luovu uskostani siihen että ikuinen jahkailu ja suunnitelmien muutos ei joku päivä kostaudu.