En koe itseäni suomenruotsalaiseksi, mutta eräällä tavalla olen kyllä TO-DELLA suomenruotsalainen. En nimittäin tajua miksi Suomen kevyennviihteen musiikissa ollaan aina niin perkeleen onnettomia. Kaikki nämä Mambat ja pauli hanhiniemet ja Anssi kelat ja mitä niitä nyt onkaan, kauhea nillitys päällä koko ajan. Sluta joma! Töissä on soinut viikon Radio Suomipop ja voi elämä, tässähän tekee mieli viiltää ranteet auki linjaalilla, mutta sen sijaan olekin kirjoittanut suomipop-pastissin:

Ikkunan takana aseman valoja sammutetaan
muilla on hauskaa
minä katson jenkkikassiani, kyyneleiden kostuttamaa
Otit mukaasi tietosanakirjasarjan
oot ehkä lesbo

Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia
Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia


Kylmä viima rankaisee puuta
alastonta
Samoin sieluuni ilmestyy
haava


Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia
Seisoit jo liian kaukana
minä halusin vielä lihikseeni sinappia

 
 
Hyvä uutta vuotta, ahdistus.