sunnuntaina, lokakuuta 02, 2016

Oh Snowden.

Viikko jo siitä kun näin Snowden-leffan. Oman läppärin kamera on vihdoin teipattu umpeen, sen verran se vaikutti. Muuten leffa oli aika... underwhelming.Stonen muihin leffoihin, kuten loistavaan JFK-mastodonttiin verrattuna tämä oli pikkunäppärä movie of the week. Tämän voi varmaan tulkita sankarin kasvutarinaksi, mutta kun tie rönsyilee vähän joka suuntaan ja kun mukaan on pitänyt ympätä exposurea NSAn vakoilujärjestelmistä (osittain homagella Madonnan Ray of Light-videolle!) ja lehdistönvapaudesta, niin en oikein tiedä oliko leffan tarkoitus kertoa sankaruudesta, siviilirohkeudesta vai itse nettivalvonnasta, ja pääteemoja ei voi olla kuin yksi! Mutkia ajettiin suoriksi sekä valvontajärjestelmien että Snowdenin moraalisen kehityksen suhteen siihen tahtiin että lopuksi kai täydellisin ja koskettavin tarina oli Snowdenin ja se tytsän rakkaustarina. Snowden on itse antanut siunauksensa leffalle, joten pitää kyllä nostaa hattua että ihmisten yksityisyydestä elämäntehtävänsä tehnyt mies hyväksyy sen että leffateatterissa kansa tuijottaa hänen mustasukkaisuuttaan ja muita suhdekipuilujaan, jos siis suhde on nyt kuvattu edes jotenkin totuudenmukaisesti. Muutenkin elokuva kannattaa katsoa vain jos samalla on mahdollisuus googlettaa. Hiukan saatana hämäsi, kun ei voinut tietää mikä oli totta ja mikä ei, ja minä olen sentään lukenut kaksi niistä neljästä kirjasta joihin leffa perustui. Oliko Snowden todellakin sellainen young poindexter jonka urakehityksestä NSAn varajohtaja kiinnostui henkilökohtaisesti? Hankkiko Snowden muka oikeasti CIAlle informantin pelkästään baaritiskillä annetun ohjeistuksen mukaan, vai oliko koko traaginen juonikuvio lisätty vain osoittamaan netistä kerätyn tiedon käyttömahdollisuuksia? Oliko sillä Snowdenilla kaksi kaveria Hawajilla jotka aavistivat Snowdenin aikeet? Keitä he olivat, onko heidät pidätetty?
J
oseph Gordon-Lewitt otti homman ihan tosissaan, oli jotensakin hämmentävää huomata tunnistavansa Snowdenin smirkejä ja tyypillisiä kulmakarvojenkohotuksia leffassa, en minä niitä haastattekuvideoita nyt kuitenkaan niin tarkkaan ole ziigannut. Rilleistäkin oli poistettu se toinen nenätyyny, ihan esikuvan mukaan.

Kannattaahan tämä nähdä, jo ihan pelkästään hiukan Kaurismäkeläisen rakkaustarinan takia, mutta ei tämä maailmaa muuta, paitsi ehkä läppärikamerasi teipin verran.


0 kommenttia:







Lähetä kommentti