Olen lukenut tätä taas miettinyt iänikuista kysymystä: mikä on välittämisen ja auttamisen ero. Joiden ihmisten mielestä nimittäin auttaminen = välittämistä. Jos henkilö A:n täytyy tehdä kasa javakoodia, henkilö B auttaa etsimällä sopivia metodeja javakirjastoista ja osoittaa näin välittävänsä. Minun mielestäni auttaminen ei ole samaa kun välittäminen. Ajatellaan masentunutta henkilöä. Joku läheinen ihminen huomaa asian ja haluaa auttaa, koska välittää. Tämä läheinen tutkii kirjoja ja haluaa keskustella selvittääkseen miksi henkilö on masentunut ja miten siitä pääsisi eroon. Henkilö kuitenkaan ei halua lääkärille ja pelkää paranemisprosessia. Pitäisikö silti yrittää auttaa vaiko välittää niin paljon sairaan ihmisen toivomuksista että jättää masennuksen rauhaan? Toinen kärsii, mutta ei ota vastaan apua. Mutta onko se välittämistä ja rakkautta jos tekee jotain toisen tahdon vastaisesti, vain koska itse subjektiivisesti arvioi että toinen ei ole täysissä hengen voimissaan?

Auttamiseen tuntuu aina liittyvänä joitain reunaehtoja, aivan niikuin kaikki ongelmat voitaisiin ratkaista vain ajttelemalla ja toimimalla tehokkaasti. Tee näin, tee noin. Entä jos sen sijaan välitettäisiin ilman reunaehtoja?

Ihmisille kerääntyy ihmeellisiä tavaroita. Minullakin on "uudelleen täytettävä merisuolamylly". Jos eläisin keskiajalla, olisin rikas jo.