Uijui! Olisko cuul olla malli Pariisissa? Mutta ei nyt vaan joskus 50-luvulla? Olisi saapunut orpona 16-vuotiaana Pariisiin jostain provancelaisesta pikkukylästä ja koko elämä olis tosi dekadenttiä ja sillätavalla tyylikkäästi kurjaa. Iltaisin, kun olisi ensiksi koko päivän esitellyt New Look-tyyppisiä luomuksia rouville, voisi pukeutua mustaan ja hengailla latinalaiskortteleiden taiteilijaluolissa. Ja kun baari menisi kiinni, jatkettais mun räkäsessä kattohuoneistossa. Ja sit vois olla sellanen taiteilijapoikaystävä jonka kanssa poltettais viimene tupakka puoliksi pariisin kattojen yllä. Aamulla mies veisi rikkaalta enoltaan saaman hopeisen savurasian panttilainaamoon. Aah!