tiistaina, syyskuuta 23, 2003

Kun minulla oli flunssa ostin paketin nenäliinoja. Huomaamattani olin valinnut nenäliinoja jotka olivat menthol-hajustettuja! Hajustettu nenäliina! Har ni hört p? maken? Ja nämä nenäliinat haisevat aivan ihanille! Sitäpaitsi, liinojen mentol-döfä oikeasti auttoi kun nenä oli tukkonen. Voisin imppailla näitä päivät pitkät.

Sitten asiaan.

Perjantaina oli sitten vuorossa vain hiukan Rysän päällä-sarjaa vähemmän nolo TV-viritelmä: Unelmien poikamiestyttö-realitysarja, jossa periamerikkalaisesti kiljahteleva Trista etsii itselleen elämänkumppania. Elämäkumppanin kitkeminen poikamieskatraasta suoritetaan käyttäen apuna iki-ihanaa deittailua. Yleisön iloksi deittailu tässä mielessä tarkoita normaaleja sipsi-star trek-sessioita TV:n ääressä, vaan Trista on poikamiehineen viety jo pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa, zeppeliiniajelulle ja uimaan delfiinien kanssa. Deittien jälkeen osallistujat saavat puhua kameralle kuinka heidän välillä tuntui "connection" tai "strong connection". Perjantain jaksossa päästiin tutustumaan unelmaprinssien kotioloihin. Ensimmäinen kandidaatti oli palomies Vailistä. En kyllä ihan tajua mihin Vailin kaltaisessa utopiassa tarvitaan palokuntaa, koko paikka on hiihtohisseillä varustettu paratiisi. Palomies vei Tristan tapaamaan vanhempiaan (Trista kiljahteli onnellisena kun huomasi että miehen äiti oli pukeutunut samanlaiseen asuun kun hän itse) ja kyseli isältään neuvoja Tristan suhteen. Isä neuvoi kivasti puhuen itsestään kolmannessa persoonassa.

Vailin jälkeen Trista singahti New Yorkiin, jossa odotti seuraava meesi. Mottoripyöräilyä Cental Parkissa (kiljahtelua), sitten illallinen italialaisessa ravintolassa perheen kanssa. Loppuun oli kuitenkin varattu järkytys: Miehen asunto oli ahdas yksiö, sellainen jonka eteisessä voisi hyvin olla kasa varastettuja videonauhureita. Trista pyysi lasin vettä ensijärkytykseen (eikö New Yorkin vuokratason pitäisi olla ykeistä tietoa?) ja kyhjötti sohvannurkassa puristaen villapeitemyttyä. Miehen laulu kitaran säestyksellä auttoi hiukan, mutta yleisö kirkui jo kotikatsomoissa: Mies on köyhä, KÖYHÄ! Pakene Trista!


0 kommenttia:







Lähetä kommentti