Tuotoi-Heli haluaa ihmisten parhaat aineenkirjoituspätkät esiin. Minulla ei valitettavasti ole materiaalia tähän kilpailuun osallistuakseni. Minä nimittäin INHOSIN aineenkirjoitusta sellasella voimalla että yhtään todistusaineistoa ei jäänyt jälkipolville. Inhoni syvintä syytä en osaa selittää, mutta osasyynä oli varmaan se että äidinkieli oli jotakuinkin ainoa aine josta en saanut huippunumeroita. Ikuinen rumistus muuten kauniissa todistuksissani.

Aineenkirjoitus oli sitä paitsi hirvittävän tylsää. Aiheet vaihtelivat yleensä akselilla Syksyinen metsä-Nelijalkaiset ystävämme. Yritä siinä sitten väsätä kasaan jotain järkevää. Vihdoin lukiossa keksin formulan joka upposi äidinkielenopettajaamme kuin veitsi voihin. Kirjoitin mahdollisimman sentimentaalisia nyyhkytarinoita nykynuorten "arkipäivästä", lapsuuden menettämisestä ja syömishäiriöistä. Syömishäiriö-sepustus vakuutti sympaattisempaattisen opettajan jopa siinä määrin että tyyppi alkoi uskomaan tarinan olleen jonkinlainen ripittäytyminen. (Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta kun opettajat luulivat minua syömishäiriöiseksi)