Jossain vaiheessa kaikki bloggaajat listaa favvo-bloginsa. Olen yrittänyt välttää tätä, koska noh, yritän yleensä välttää kaikkea, mutta tässä tulee (in no particular order, niinkun miss Universum-kisan semifinalistit):

A Heartbreaking Blog of a staggering genius . Tästä blogista oppii aina välillä jänniä enkunkielisiä sanoja joilla voi hämmentää tyyppejä irkissä, mutta sivun parasta antia on kyllä ehdottomasti sydäntäsärkevän söpöt kuvat ja jutut yhtä sydäntäsärkevän söpöstä kisulista. Ojoi, om jag bara hade en söt liten kissemiss.

Parisuhde-blogi, not to be confused with ihmissuhde-blogi. Tämä blogi on niin avoin ja avoimesti Cosmosta ammentava että sitä lukiessaan tuntee kielletyn hedelmän makean maun kielellään.

Provokaation naiset tekevät hyvää ruokaa, vaikka nykyään laskevatkin painonvartijoiden pisteitä. Ihanan lintukotomainen tunnelmä tuossa blogissa, joka saa minut miettimään piäisikö minun antaa poikaystävälleni lupa kirjoittaa tähän blogiin. Se ei kuitenkaan kehuisi minun tekemiä sämpylöitä vaan levittäisi häpeämättömästi sanomaansa siitä kuinka OS/2sen muistinhallintajärjestelmä oli niin paljon kehittyneempi kuin Windowsin.

Ikuinen kahvitauko eli kaffepaussi on viihdyttävä, vaikka muistuttaakin työelämän ankeuksista.

Matkalla-blogi sisältää aina parhaat nettitestilinkit ja mielenkiintoisia linkkejä selattavaksi silloin kun kolmen nanosekunnin ajan haluan olla fiksu ja analyyttinen.

Uusista blogeista Olkaasny vaikuttaa lupaavan viihdyttävältä(oksentelua työpaikan motivaatioleirillä) (ja sitä paitsi linkkaa minun blogiin, niin pakkohan se oli mainita.) Olkaasny-blogin työpaikan sukupuolijakautaumasta kertova postaus muistuttikin mieleeni kokemuksen ensimmäisestä "oikeasta" työpaikastani:

Paikka oli suurenpuoleinen call center jossa, kuten yleensä asiakaspalvelussa, suurin osa työntekijöistä oli naispuolisia. Paikka oli niin kuin kaikki hyvät puhelinpalvelut, ylityöllistetty ja alimiehitetty. Kaikki siis toimi sietokykynsä viimeisillä rajoilla ja pieninkin häiriö sai ihmiset tiuskimaan ja olemaan aivan hirvittäviä pain in the assejä. Toinen oire tästä oli hyvää tarkoittavien ohjeiden ilmestyminen mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin, tavallisten "äitisi ei ole töissä täällä"-plakaattien lisäksi oli mm. "suljethan vessanoven lähtiessäsi, hiljaa!"-kyltti. Kun vessaan ilmestyi vessapaperirullan viereen "revithän vessapaperin siististi, kiitos"-lappu niin meikä oli out of there. Siirtyessäni miesvaltaisille työpaikoille lapput puuttuivat yleensä kokonaan, mikä ei tietenkään todista sukupuoli-lappu-yhteyttä.

Näin muuten ruotsin telkkarin eläinsairaala-ohjelman innostamana eläin-unta, jossa minusta oli tehty ison terraarion vartija. Terraariossa oli pari kissaa, puolitoistametrisiä neulamuikkuja, pari koobraa ja kakadu. No neulamuikut ja kobrat pääsi tietenkin karkuun ja kissa puri minua jalkaan. Siinä vaiheessa kutsuin siskoni ja isäni auttamaan saamaan eläimet takasin terraarioon, koska itse pelkäsin kuollakseni neulamuikkuja. Hipsin paikalta pois kohti kellaria, hakemaan nukutusnuolia koobria varten, ja kellarin portaat oli täynnä alaspäin vaeltavia akvaariokaloja.

Onko ihmisillä muuten vielä akvaarioita? Minun mielestäni akvaario on jotenkin tosi 80-lukulainen käsite. 80-luvun puolessavälissä akvaarioita oli AmigaPC-silmälasipäisillä nörteillä (Juu, tiedän ettei sellaista käsitettä kun AmigaPC ole olemassa, mutta AmigaPC-silmälasimalli on, tai ainakin pitäis olla) joilla oli harmaameleeratut Suomen Luonnonsäätiön norppa-colleget ja maailmankartta seinällä. Sitten niissä akvaarioissa pulputti sellainen aarrearkku.

Kuutamolla-kirjan mukaan ihmisellä on 36 henkevää ajatusta. Ehkäpä ihmisellä on myös rajallinen määrä järkeviä blogi-postauksia. Viime aikoina ei vaan yksinkertaisesti oli irronnut elämästäni mitään riekkumisen arvoista jota voisin postata tänne. Ehkäpä minun pitäisi ostaa pari naistenlehteä. Tuijotan ilmeetönnä Ellos-kuvastoa (en ole tilannut mitään, joten en enää saa sitä paksua tiiliskiveä jossa on vaatteiden lisäksi nenäkarvanpoistajia ja geishakuulia, vaan ainoastaan ohuemman parhaat palat-kuvaston) ja tiedän että siitä saisi irrotettua huumoria, mutta ei, ei irtoa. Sivulla 23 on kuva "kivoista perusfarkuista" jotka näyttävätkin ihan kivoilta, jos ei ota huomioon että malli on ollut niin kiireinen keskittyessään työntämään vasemman kätensä takataskuun, että farkkujen nappi on unohtunut auki. Oh, well. God bless the people in the Ellos-CC. Voin kuvitella ne puhelut vihaisilta mummeleilta joiden mielestä kuva on rivo, törkeä ja saatananpalvontaa. Uskokaa minua, ne mummelit ovat valmiita tarttumaan puhelimeen any minute now.

Rakkaat lukijani! Olen taas laiminlyönyt elämäni pikkutarkkaa dokumentointia tähän blogiin. Pahoitteluni. Iki-ihana Parisuhde-blogikin on palannut päivityslomaltaan, niin pitäähän minunkin. Kärsin päivän verran pahemmanlaatuisesta vatsataudista mutta jippiaijee, lahduin taudin takia 4-5 kiloa! Hiphei! Nyt olen vakaasti luvannut elää loppuelämäni pelkällä vihanneskeitolla ja WaterJoe:lla tiedostaen kuitenkin että olen sortumaisillani mozzarellatikkuihin any minute now.

Kivaa kun elämässä on jotain odottamisen arvoista, kuten Linda Lampeniuksen uuden taitelijanimen julkaiseminen.

Leffa-klisee 1: Mononukleoosi. Ihan oli googletettava tämä tauti, kun se niin usein mainitaan amerikkalaisissa, varsinkin highschool-elämää kuvaavissa telkkusarjoissa ja leffoissa. Tiedättehän sen kohtauksen kun päättäjäistansseissa tai luokkakokouksessa joku kiljahtaa: And thanks for giving me mono! (Jonka joku kekseliäs kääntäjä voisi tietystä kääntää: Kiitos kun annoit minulle hiihtokenkäsi.) tai I couldn't have done it, becouse I was at home, with mono! Tauti leviää syljenswappauksen yhteydessä, (sitä myös kutsutaan myös "leikillisesti" pusutaudiksi) näin ilmeisesti tehden taudista "hauskan" hollywoodilaisten käsikirjottajien parissa.

Mitä sitten on mono? Lue tästä jos olet tekemässä uskottavaa cheerleader-komediaa.

Project Sitruuna-käck!

Tänään oli Project Sitruuna-Käckin vuoro. Minun mielestäni on hiukan outoa että kaupoista saa vieläkin normaalia Käckiä, mutta ei huomattavasti paremmanmakuista sitruuna-Käckiä. Viekää kaikki kerralla, eikä tuokkatavalla kiduttaen! Siksipä tänään otin ohjat omiin käsiini ja testasin voiko normaali-Käckistä tehdä sitruunakäckiä.

And I have the pictures to prove it!
Aluksi otin kaikki tarvikkeet esille: Pari Käckiä, veitsen, sitruunan ja sekoituskulhon.

Tarkoituksenani oli eroitella musta päällyskerros valkoisesta sisäkerroksesta mutta kauhukseni huomasin että sitruuna-käckistä poiketen tavallisessa Käckissä ei ole kuin mustaa lakritsia! Jos olisin vähän ajatellut, olisn varmasti käsittänyt tämän jo etukäteen. Minulla oli myös kuva hämmästyneestä ilmeestäni, mutta sitä ei kyllä voi julkisesti näyttää.

Suunnitelmiin tuli siis muutos. Palastelin mustan mössön ja päätin sekoittaa sen sitruunamehun kanssa.
Tulos näytti aika epämiellyttävältä. Koskapa mössö maistui aika epämiellyttävältä myös, päätin lisätä sokeria jonka jälkeen käckmassa alkoi oudosti reagoimaan sokeriin ja sitruunaan. Tässä vaiheessa mössö ei enää näyttänyt syötäväksi kelpaavalta. Mutta minä en luovuttanut! Muotoilin mössöstä pötkyn, mutta hiustenkuivaajalla pötkylän kuivaaminen ei ehkä ollut ihan paras idea. Pakastimeen lykkääminen sen sijaan oli ja lopputulos oli ihan oikeasti hyvää, mutta ei kyllä vaivan ja sotkun arvoista.

Huuhaa! Rakas blogini, jota olen päivittänyt viimeksi joskus "tulilintujen aikaan" (älkää kysykö mitä se tarkoittaa, kuhan kuulosti kivasti Belva Plath-tyyppisesltä kirjan nimeltä.)

Toisaalta olen huomannut että ehkä blogiin pitäisi kirjoittaa harkiten ja hyvin perusteltuja juttuja harvoin, sen sijaan että joka päivä raapustaisi kuinka outo kuva löytyy Gillette Satin Care wild berry-pullosta. (Ihan oikeasti, siinä on kumma hypnoosi-marjan kuva!) Toisaalta vaikutan varmasti siltä kun en ehtisi blogata koska olisin hankkinut oikean elämän (cool!). Auttelisin kavereitani muuttamaan punavuorelaisiin kaksioihin ja kävisin purjeveneillä syömässä patonkia ja maustettuja tuorejuustoja. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Olen töitten jälkeen plösöillyt vaan kunnolla ja katsellut videolta Muotitaloa.

No nyt ryhdistäydyn ja lupaan viikonloppuna tutkia voiko tavis(yööh, mikä sana!)-Käckistä kotikonstein tehdä sitruuna-Käckiä.