Levykaupat ja kirjakaupat ovat sitten kauheita paikkoja. Viime torstainakin levykaupassa kultarakasta odottaessa minusta alkoi yhtäkkiä tuntua siltä että elämäni on tyhjää ja tarkoituksetonta ilman Classix nouveauxin best of-levyä. Kirjakaupoissa erityinen heikkouteni on elämänkerrat, mikä varmasti kertoo että olen eskapistinen ja muiden kautta elävä luonne. (Ja muutenkin ihan kauhean nössö):) Kerran tarttui samalla kertaa hihaan Audrey Hepburn-elämänkerta (huomasin vasta kotona että se oli kirjoitettu sillä ärsyttävällä romaanityylillä: "Audrey loi kauriinsilmänsä kohti kuutamoa ja kuiskasi sanattoman rukouksen", joten lukemattomana lojuu), The Pankhursts (mielenkiintoinen, mutta poliittiset taustat selvitetään niin perusteelisesti että alkaa ramaseen. Ihan pian tartun tähän opukseen taas, sen lupaan) ja Nazihunter- the Wiesenthal file jota en ole vielä edes avannut. Miksi, oi miksi? Mikä ihme siinä on että kirjakaupoista ei voi kävellä ulos ilman edes yhtä stasia, vintagevaatteita, Audrey Hepburnia tai ruotsalaisia konditorioita käsittelevää kirjaa?

Ja sit linkit as in products mentioned in this entry:

Audrey Hepburn: Fair Lady of the Screen
(olishan mun tosta alaotsikosta pitänyt tajuta!)

The Pankhursts

Nazi hunter

Best of classix nouveaux

Stasi (joo, en minäkään tajua miksi omistan tämän opuksen)

Vintage clothing (Niin turha ostos että puistattaa)

Kondisboken (Oli pakko ostaa kun olin taas lukenut liikaa Lotta-kirjoja)