Työmiehen leivän ja vapauden eestä!

Ei ole tullut taas vähään aikaan kirjoiteltua, koskapa elämäni on harmaata kuin kyyhkysparvi. Että anteeksi vaan. Mutta eilen sitten jysähtikin kunnolla ja nyt on sellasia uutisia tiedossa blogikansalle että revitte pelihousunne ja muut asusteet! Minä en yleensä postimyynnistä ole saanut tilattua itselleen mitään järkeenkäypää, kaikki vaatteet muuttuvat siinä vaiheessa aika hirveiksi, kun meikäläisen pullapitkovartalo tungetaan niihin. Viikko sitten kuitenkin löysin aivan ihastuttavan mekon henkkismaukkiksen nettisivuilta. Mekko oli vielä siitä ihmeellinen että se vain parani kun sain sen päälleni. Se päällä olen kuin Suomisen Ollin heila, söpö ja kiltti ja täydellinen valmis pikkuvaimo.

No tänäaamuna sitten vasta jysähtikin. Selasin vessassa vanhoja iltasanomia (äärettömän hyvä säilytyspaikka lehdille tuollainen vessa-kylppäri, kastuneet iltalehdet pitävät huoneen mukavan kosteana. Se on hyväksi hipiälle! :) ) ja huomasin että jumazukkeli, uusi kolttuni on sama jossa Ninja kosi Nenneä! Voiko tästä enää mekko parantua? Ei voi.