Elämän yllätyssektorilla

Juuri kun voivottelin itselleni kuinka onneton viimein postaukseni oli, kuinka en enää koskaan koe mitään ankä tee mitään luovaa, maailma kaikessa ihanuudessaan heittää sellaisen yllätyksen eteeni että oksat pois ja morkoonit soi. Masentuneena raahasin jalkojani kauppaan kunnes tajusin etten näin onnettomana kuitenkaan kykene vääntämään mitään ruokaa itselleni, joten eikun pikaruokapaikkaan hakemaan apetta. Takaisin tullessani, Stina Nordenstamin kujertaessa korvaani mystistä veisuaan, koin sellaisen uninenomaisen elämyksen että no, oksat pois ja morkoonit soi. Vastaani käveli huolettomasti murrettuihin sävyihin pukeutunut aktivistityyppi (sellanen tyylikäs, ei sellanen "hasis on hei 100% luonnontuote"-tyyppi) taluttaen parikymmentävuotta vanhaa polkupyöräänsä. Mies nosti katseensa kohti taloja, sitten kohti minua ja sitten huomasin, vastaani oli kävellyt Asher Lev! Tai ainakin kolmiuloitteinen kopio kuvitelmistani miltä Asher Lev näyttää. Musta kokoparta, pienet lennon-lasit, iso kaunis nenä ja hiekanvärinen lätsä. Suora kopio! Mies pysähtyi nojaamaan polkupyöräänsä ja pälyilemään taloa, kuin odottaen rakastettunsa ilmestymistä parvekekukkia hoitamaan ja koko tilanne näytti jostain vanhasta italialaisleffasta revityltä. Polveni notkahti, olisin halunnut jäädä siihen vain tuijottamaan mutta hoipertelin kotiin.

Tämä oli ehdottomasti vaikuttavin kokemus niistä kerroista kun olen tavannut kirjojen henkilöiden kopiota oikeassa elämässä.Olen nähnyt Giggin Seattlessa ja Pienen runotytön Tampereen Härmälässä (of all places), mutta tämä jää kaikessa unenomaisuudessaan ja dramaattisuudessaan kyllä mieleen paremmin.

Stuff here:

Chaim Potok: Nimeni on Asher lev

Stina Nordenstam

Giggi

Pieni runotyttö