Sorry honey, said mum, -but there just isn't room for you in the escape pod.
Lukioikä. Muistatteko lukioiän? Muistatteko kuinka tuntui että juuri sinä itse olet maailman luovin, edistyksellisin ja jännittävin persoona? Mikä ihme sen itsetunnon oikein nakersi pois? Pala palalta, ei niinkuin omena joka kuoritaan, vaan niinkuin omena joka kairataan ontoksi sellaisella omena-kairalla jota 1800-luvun perheenemännät käyttävät kanadalaisissa perhesarjoissa. Kafka ja Kant muuttuu Seiskaksi ja Sinkkuelämääksi. Tänään yritin tehdä kaikkea sitä josta ennen pidin, kirjoittaa ja piirtää ja päädyin vain tuijottamaan tyhjiä papereita. Sitten kävin vessassa ja takasin tullessa löin varpaani pölynimuriin ja hetken aikaa tunsin eläväni.
keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2004
Lähettänyt Daddalie klo 7:29 ip.
Tilaa:
Comment Feed (RSS)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti