Joskus tulee sellainen olo että tuo on saatava vaikka ei tiedä miksi ja edes mitä se on....


tänään kävi noin, mutta siitä myöhemmin. Ensiksi tämä: Miten siinä Eye of the tiger-biisissä voidaan laulaa: Last known survivor stalks his prey in the night, koska jos se on last known survivor niin miten sillä voi olla joku prey?

Sitten tämänpäiväiseen alintajunta shoppailee-kohtaukseen: Eli siis joskus on vaan pakko saada jotain mitä ei järjellä tajua haluavansa. Tänään tuli hirveä himo ostaa Briskeby-nimisen norjalaisbändin levy Jeans for Onassis. Älkää kysykä miksi, ikinä en ole koko bändistä kuullut.(Ehkä se oli se mun Jackie-fiksaatio) Synapsini olivat ilmeisesti jotenkin sekaisin ja tulkitsin ilmeisesti tuntevani haikeuden siitä että kultarakasihana lähtee pois haikeudeksi jota tuntisin jos eläisin ilman Briskebyn Jeans for Onassis-levyä. No tulin sitten kotiin ja latasin levyn yhä neitseellisesti hehkuvaan tietokoneeseeni (ja se ihan oikeasti hehkui, muutamaa minuttia myöhemmin suoritin prossutuulettimen puhdistusoperaation ja irrotin tuulettimesta pienen talitiaisperheen tarpeiden verran pölyä). Ja tämähän on aivan messevää! Ihan kuin joku olsi pistänyt Kemopetrolin (biisien tuotanto ja rakenne), Human Leaguen (syntikat), Stina Nordenstamin (sekavat lyriikat) ja Sueden (kohtalokas meininki) yleiskoneeseen ja sekottanut niistä mojovan poptaikinan.

Random thingies mentioned in this mindless rant:

Eye of the tiger (popuppihelvetti, blokkerit täysille)

Briskeby