Tulin ostaneeksi teinitytöille suunnatun uuden Marianna-lehden. Koko lehti tuntuu koostuvat erilaisista listoista kuten "Sukkikset- puolesta vai vastaan?", "10-tapaa venyttää penniä" ja "5 toipumisaskelta bänksien jälkeen" (jossa ei onneksi ollut sitä iänikuista vinkkiä kylpyhuoneen koristelemisesta kynttilöillä ja itsensä hemmottelemisesta vaahtokylvyllä). Nyt olen saanut selville että tämä onkin koko lehden idea, avittaa nuorta epävarmaa neitokaista maailman ja sukkisten aallokoissa. Helppoa journalismia se ainakin on kun ei tarvitse kirjoittaa kokonaisia lauseita. (Minäkin inhoan niitä. Kokonaiset lauseet, painukaa jorpakkoon!) Positiivista lehdessä oli se, että malleina esiintyi tavallisia suomalaisneitokaisia lapsenpyöreine poskineen eikä mitään Leptosomiplaneetan pakolaisia.

Mutta koskapa listat ovat nyt siis in, niin listataanpa tässä Daddalien parhaat keinot pikaahdistuksen pikapoistoon.

1. Hae ammattiapua!

2.Kokeile marsuterapiaa! Hoe iloisen argressiivista marsu-marsu-marsu-marsu-marrrrrrrsu-mantraa hampaat yhteenpuristettuna puolen minuutin ajan. Sen jälkeen tunnet kuinka autuas olo levittäytyy pääkoppaasi.

3. Juttele emoaluksen kanssa! Kun minua oikeen ottaa pannuun tai ahdistaa, kuvittelen itseni kaiken ulkopuoliseksi. Olen vain USS Enterprisen lähettämän loittoryhmän jäsen jonka tarkoitus on kokeilla ihmiselämää tällä oudolla Maa-planeetalla (tiedän, siinä on epäloogisuutensa koska USS Enterprise on maasta, muttakun minä haluan puhua Picardille!) ja kun tulee tiukka paikka läpsäytän rintaani ja pyydän lisäohjeita Picardilta. (Joskus myös Riker yrittää sössöttää jotain väliin, jonka keskeytän kiljumalla: Aja, hamppi, se partas!!) Sitäpaitsi, on lohduttavaa ajatella että joskus vielä löydän loittoryhmäni muut jäsenet, muut täällä ulkopuolisina vaeltavat.

4. Mene kirjastoon ja lue matkaoppaita! Ne aina piristävät mieltä. Uuuuh, enpä tiennyt että Delhin Hotel Relaxissa on innostunut henkilökunta!

5. Odota että lavasteet vaihtuvat! Tämä on kai sukua tuolle loittoryhmä-niksille. Joskus kun oikeen ottaa päähän, ajattelen että tämä on vaan sitä musikaalin surkeaa alkutilannetta. Sitten juuri kun kaikki ei enää voi mennä huonommin, tyhjänharmaa arkitodellisuus väistyy, se onkin ollut vain lavaste, ja esiin astuu oikea elämäni, hassunhauska ja romanttinen musikaali jossa laulaa sirkeät pitkäsäärineitoset sulkakoristeissaan.