Kaheksankeetluku, atomipommi ja lisää naisia joita dissaan koska olen salaa kateellinen heille

Kuinka helelelelevetin monta kertaa 80-luku voi tulla takaisin muotiin? Vastaus tämän postauksen lopussa*. Torstain Expressenissä ilmoitettiin että syksyn kuuminta hottia (Miksei Pasi Loijas tule takaisin muotiin, häh? Pasi ja ihmiskunta ansaitsisi sen!) housut jotka ovat väljät ylhäältä ja supertiukat alhaalta. Eli the Porkkanahousut. (Morotsbyxor, kära Expressen) Tarvitseeko ihmiskunta todellakin porkkanahousuja. Ei. Porkkanahousuja jotka loppuvat puoleenväliin säärtä ja joiden lahkeet on koristeltu rivillä valkoisia muovinappeja joissa on sininen ankkurikuvio? EI! Sen sijaan ihmiskunta tarvitsee hiukan 80-luvun musiikkia. Olen marinoinut korviani tänään U2sen alkutuotannolla , Human Leaguella ja Visagen Fade to Grayllä ja voin sanoa että iloiseksi tulee ihmisen mieli kunnon syntikkasoundeista ja kylmän sodan kauheuksien kritisoimisesta.

Josta päästäänkin seuraavaan aiheeseeni. Hiroshiman vuosipäivä. Iranin uraaninrikastuttamissuunnitelmat. Pelkäämmekö enää ydinsotaa? 80-luvulla ydinsota oli ykköspelkoni. Pekäsin koko homman alkavan vahingossa, joku jossain painaisi väärää nappia vahingossa, toinen osapuoli vastaisi samalla mitalla ja me kaikki kuolisimme, vahingossa, lyyrisen kauniin valkoisuuden nielaistessamme meidät. En ollut ainoa Kakkospelonkohde: Biologinen maailmanloppu, joutuminen auringon syödyksi. Kolmospelonkohde: Hirvet ja sudenkorennot.

Mutta lauletaanko nyt yhteiskuntajärjestystämme uhkaavista elementeistä. Ei! Nykyään lauletaan korkeintaan pirtelöstä joka saa kaikki pojat pihalle. Mitä hemmettiä. Siihen liittyen.

Mukavaa on ollut viimeaikoina huomata että kaikki julkkisnaiset eivät ole yhtä täydellisiä kuin Karita Tee. Hanna Ek (Miss Suomi-titteli on hänen meriittinsä jolla hän saa pästänsä lehtiin, jos ette sattuneet tietämään) ja Riitta Väisänen myöntävät tämän viikonlopun iltiksessä käyttävänsä halpismeikkejä. Riitta on jopa noukkinut lattialta lempi Rimmel-luomivärinsä (syvänsininen ja persikka *kauhunväristys*) muruset ja käyttää niitä edelleen. Lovely Rita, me rakastamme sinua! Minna Canthmaista realisimia taas huokuu Oho!-lehden raportista (Kyllä kotoani löytyy uusin Oho!-lehti. En ole siitä ylpeä, mutta myönnän faktat, se jotenkin vain ilmestyi liukuhihnalle ostaessani tarvikkeita parmesanleipään) jossa kerrotaan Jenni Nielikäisen (o.s. Anttilan) matkasta Mrs. Globe-kisoihin. Siinä opimme mm. että Jenni kävelee hotellihuoneissa vain pyyhkeiden päällä ja että Jenni pakkasi omat karkit mukaan koska paikalliset herkut epäilyttivät jo ennakkoon. (Kuvassa Jenni poseeraa hotellin sängyllä Omar, Pihlaja, lakritsi ja Turkish Peber-pussien sekä kahden Snickersin kanssa.) Jenni ei myöskään syö kasviksia. Komannesta sijasta (ja moraalisesta voitosta, Jenni painottaa olleensa ainoa voittokolmikosta jolla ei ollut silikoneja) huolimatta Jennillä oli silmittömän tylsää ja ikävää koko matkan ajan. Etelä-Afrikan missi kiusasi, baseball oli tylsää, nähtävyydet unettavia. Ja ruoka sisälsi liikaa kasviksia.

Viikonlopun Ilta-sanomien kannessa luvataan upeita kuvia Räikkösten luksushuvilalta. Tämä oli ainoa syy miksi ostin koko paskan. Ja paskat siellä mitään kuvia oli. Tai ainakaan sellasia joita minä odotin. Jokaisessa kuvassa Jenni ja Kimi poseeraa vahvasti keskenään riitelevissä punaisissa ja vaaleanpunaisissa paidoissa ja ainoastaan yhdessä kuvassa taustalta paljastuu hiukan kämpän sisustusta, tyylihuonekalutuolin selkää ja Pentik-kynttilänjalkaa. Minä tiesin aina että Jenni on Pentik-tyyppiä. Tajusin myös että minulla ja Jennillä on tällähetkellä täysin samanlainen hiustyyli. Minun hiukseni on leikannut meijän äite, kun taas Jennin on stailannut joku Kukka Kuparinen Katjamariateamista (tuolla salongilla on varmaan joitain maailmanvalloitussuunnitelmia, yhtään lehteä ei voi avata ilman Katjamariateamin purraamia kuontaloita). Rita Tainola kuvaa viimekesäisiä häitä Kimi Räikkösen elämän tärkeimmäksi paalupaikaksi. (Elämän paalupaikat, miten tämä voisikin kääntyä Martti Servo-biisiksi?) Ihanan idyllistä elämää Räikköset viettävät. Heidän elämässään on kuulemma tapahtunut vuodessa enemmän kuin monen pariskunnan koko elinikänä. Miksi siitä on sitten niin puuduttavan tylsää lukea? Koska Jenni ja Kimi ovat päässeet Rita Tainola-luokkaan joiden elämä on lehdissä ihanan ihanaa eikä ollenkaan niin mielenkiintoista luettavaa kuin Jenni Nielikäisen pöpö- ja vihannesfobiat. Halaileekohan Kimi enää koskaan jotain ilmalla täytettyä rantalelua ja/tai blondia?





*Luku on kutakuinkin sama kuin se luku joka merkkaa Neumannin epätoivoisia yrityksiä tehdä Dingo-comeback

JA JENNI HEI! Snickers on amerikkalaista alkuperää! :)