Les grandes erreurs


Note: Francois Truffaut oli nero. Ei niin että minä olisin kukaan jakamaan nerojen seppeleitä, mutta jessus nuo Antoine Doinel-leffat ovat loistavia. Ihan kepeitä ja hassuja ja samalla surullisen melankolisia ja hienovaraisesti elämän, varsinkin parisuhteiden totuuksia paljastavia. Elokuvat ovat myös visuaalisesti oivaltavia. Vaikkakin leffat on kuvattu aidoissa ympäristöissä, oikeissa pariisilaiskämpissä, miltei jokaiseen kuvaan, varsinkin elokuvassa Domicile Conjugal, on upotettu esineitä jotka elokuvan edistyessä nousevat symboleiksi, hiljaisessa vuoropuhelussa henkilöhahmojen kanssa, ei niinkuin se perkeleen riipus Lotr-leffoissa. Esinemaailman ollessa kokonaisuudessaan kuitenkin niin keskeinen teema koko elokuvalle, siitä kehittyy jonkinlainen protesti kulutuskeskeistä yhteiskuntaa vastaan. 30 vuotta myöhemmin, pelkkä esineiden keskeinen asema elämässä ei enää riittänyt, protesti löytyi vasta kun Douglas Coupland tajusi kyllästyttää romaaninsa Microserfs tuotemerkeillä. Elokuvan päähenkilö, edelleen yhtä ihq Antoine pakenee ihmissuhteitaan suhteeseen jossa vastapuoli käyttäytyy, ainakin päällisin puolin, esineen tavoin. Antoine huomaa erehdyksensä, mutta perheidylli on jo rikki.



L'amour est curieux