Tarte Tatin salattisikurista

Eilisen röhröhmiesruuan vastapainoksi tein tänään tarte tatin-tyyppistä piirakkaa salaattisikurista. Tai endiivistä, en ole ihan varma. Piirakat olisivat ihan älyttömän käteviä ruokia, mutta yleensä niiden täyte tehdään siitä älyttömän inhottavasta äggstanningista johon sitten muodon vuoksi tungetaan jotain kinkkusuikaletta. Onneksi tässä ohjeessa ei harrasteta äggstanningia, vaan piirakka oli ihanan ohut ja munaton. Salaattisikureiden hauduttaminen 45 min miedolla lämmöllä rasva-sokeri-etikkaliemessä poisti siitä sen pahimman kitkeryyden ja comtejuusto teki piirakkapohjasta herkullista. Hiukan kyllä kannattaa miettiä pitäisikö endiivit pilkkoa pienemmäksi tai sitten ladota kauniiksi säteiksi piirakkavuokaan (mahdotonta, koska hauduttamisen jälkeen sikurit ovat slippery little bastards) koska sikuri on yllättävän sitkeää vielä uunin jälkeenkin ja nättejä paloja on vaikea saada leikattua, varsinkin jos ei anna piirakan jäähtyä. Ja varsinkin jos on idari ja haluaa ottaa teille kuvan jossa lisäkesalaattia on roiskastu keskelle piirakkaa Glorian ruoka ja viini-tyyppisesti. Vähänkö oon urpo.



Eikö ole juuri sellaista ruokaa jota voisi tarjota Lauralle ja Heidille joiden kanssa käydään spinnigtunneilla? Laura ottaisi vaan vähän kun se on taas laihdutuskuurilla ja Heidi söisi vaan täytteet kun se karppaa.
Saatte nyt äänestää kumpaa viimeisimmistä kokkauksistani söisitte mielummin. Ja joo, ajattelin kyllä laittaa "tämä on taas sukupuolisia stereotypioita vahvistavaa paskaa!", mutta kun te pikku murmelit olisitte kaikki taas kuitenkin vastanneet sen!