Rakas suomalainen päivittäiskauppa
Olet minulle tärkeä. Tosin nyt olen jo pidemmän aikaa sietänyt erästä ongelmaa toiminnassanne. Ja nyt on mitta tullut täyteen. Jos ongelma koskisi vain yhtä kauppaa tai ketjua, suuntaisin tämän heille mutta tämä vitsaus näyttää vaivaavan koko alaa, joten lähestyn teitä näin en masse.

Daddalie rakastaa vaaleaa leipää, etenkin patonkia, tuota ravintoarvotonta höttöä jotka kenenkään ei pitäisi syödä. Jostain kumman syystä te silti niitä myytte kaupoissanne. Erityisesti isot yksiköt myyvät itse ranskalaisista raakapakasteesta paistamiaan patonkeja, ja vaikka ranskalaiset itse patongin pakastamista kammoksuvat, tämä on ehkä helpoin tapa saada suht aitoa tavaraa näillä leveysasteilla. Miksi, oi miksi te sitten torpedoitte makuelämyksen ihan viime metreillä, juuri ennen kuin leipä osuu Daddalien handuun?!

Armollisesti tässä kerron teille kaksi pääkohtaa missä menette vikaan:
-Paistaminen. Käsi ylös, lukijat, kuinka moni on ostanut "täällä tänään paistetun" patongin kaupasta ja tajunneet kotona että se patonki pitää laittaa vielä kotiuuniin? Rakas päivittäistavarakauppa, jos googletatte baguette-sanalla kuvia, huomaatte että patongin noin keskimäärin kuuluu olla kullanruskea, ehkä jopa tumma. Ainakin patongin sisälmyksen kuuluu olla eri värinen kuin kuoren! Miksi siis kaupat korkeintaan näyttää hiukan uunia patongille ja repii ne sieltä ulos aivan liian aikaisin? Tämä ei myöskään yhtään auta rapeusongelmaan, siitä alla.

-Pakkaaminen. Kun sitten ne patongit saapuu uunista, mitä tapahtuu? Pakkaatte ne heti kuumina paperipussihin joissa pahimmassa tapauksessa on vielä sellainen muovikaistale jotta asiakkaat voivat ihastella teidän olminvärisiä puoliraakoja patonki-irvikuvianne. Sitten iskette patongit tiukassa nipussa pystyyn myyntilaariin jossa kuumat patongit ja niiden paperi-muovikääreet levittävät ilmaan ihanaa leiväntuoksua joka kiihottaa ihmisten ruuanostohaluja kuulemma yleisesti ottaen aika paljon. Mutta mitä tapahtuu patongille. Siinä se seisoo, kosteankuumassa vesihöyryssä ja kaikki se pienikin rapeus jota sen pintaa on tarttunut pikaisella uunikäynnillään, häviää. Harmillista että osaatte täysin tuhota tämän ruoka-artikkelin jolla näin karppauksen aikakaudella olisi kaikki mahdollisuudet nousta kielletyksi luksus-herkuksi josta tietysti voisitte veloittaa törkeitä katteita.

Nyt tietenkin Etiopiassa ei edes ole leipää -argumentin jälkeen voitte sanoa että osta sellainen esipaistettu patonki, sen voi itse polttaa ihan niin karrelle kuin haluaa, mutta joskus ruoka vaatii patongin, jonka paistamisesta on kulunut useampi tunti.

Rakas päivittäistavarakauppa, korjatkaa tilanne.

Edit. Itse asiassa, minulla tuli niin huono omatunto että uskalsin tästä nillittää samaan aikaan kun afrikassa nähdään nälkää, että kävin lahjottamssa vuoden patonkirahat Punaiselle Ristille.