Grouphug Tunnusta anonyymisti syntisi. Tuon lukemiseen jää koukkuun, kiitos vaan zupa joka urlin heitti irkissä ilmoille.
Muutama choice-tunnustus:
Pizza-ylläri

Kehitysapua lähialueille

Hungry Hungry!

Voi elämän kevät! Tajusin ettei kakkonen ole vieläkään maksanut minulle korvauksia siitä että katsoin kaikki Heartmixin jaksot!

Kävin ruokakaupassa ja rupesin miettimään joitakin asioita (juu, sitäkin tapahtuu, ainakin puolivuosittain).

Ensinnäkin kaipaan kansalaiskeskutelua seuraavasta asiasta. 60-luvulta asti suomessa on valintamyymälät syrjäyttäneet perinteiset ruokakaupat joissa kauppias, hassuine suikkineen ja mustasankaisine silmälaseineen vartioi selkänsä takana olevia ruokatuotteita. Atomiajan valintamyymälässä on sen sijaan huipputehokaat kassajärjestelmät liukuhihnoineen. Nyt kysynkin, mikä on yleinen konsensus SEURAAVA ASIAKAS/FÖLJANDE KUND-kylttien suhteen? Jotenkin minusta olisi loogista laittaa kyltti omien tavaroiden perään. Kylmä hiki kyllä välillä pukkaa päälle kun mietin kehtaanko laittaa kyltin jonkun ihmisen tavaroiden perään vai kaivaako k.o. asiakas vielä jostain jonkun pullapussin. Jos se mummeli tarvitsee sitä tyhjää liukuhihnaa johonkin? Mutta entäs jos minä olenkin epäkohtelias jos en heti laita kylttiä mummelin alatoopi-pakettien perään? Sitten jos laitankin kyltin heti riepeänä ja reippaana, katsooko mummeli paheksuvasti ja mutisee jotain: Kyllä minä sen itsekin osaan laittaa/ nuorilla on aina niin kauhea kiire/ ei tässä nyt vielä niin vanhoja olla. Minä haluan nyt jonkun selkeän käyttäytymismallin näihin tilanteisiin, pliis!

Sitten seuraava asia. Jyväshyvä on tuonut markkinoille uuden Paussi-nimisen keksin jota erityisesti markkinoidaan syötäväksi kahvin kanssa töissä (keksit on paketetoitu annospusseihin) Olen ilmeisesti ihan kyseisten keksien target marketia, TV-mainoksissa nimittäin näkyy keksinsyöjänä joku toimistotyötä tekevä nuori nainen johon puree Paussi-keksien myyntiargumentit:67% prosenttia viljaa ja 25% vähemmän rasvaa. Mutta hetkinen! 25% vähemmän kuin missä? Jo koulussa opetettiin ettei suomenkielessä saa käyttää komparatiiviä ilman vertauskohdetta. Jyväshyvän nettisivu kertoo lisää, Paussi-kekseissä on 25% vähemmän rasvaa kuin tavallisissa kekseissä. Mutta pyhä kekkoslovakia sentään, mitä perkelettä ovat tavalliset keksit? Elämmekö me yhteiskunnassa jossa kaikki kansalaiset osaavat luetella jotkut kolme ruppaista keksimerkkiä jotka on markkinoilla: Kaurakeksi, Vallankumouksen ylistys-keksi ja suklaakeksi jota kukaan ei ole nähnyt mutta jota kuulemma vaihdetaan tiskin alta sukkahousuihin. Ei markkinoilla olekaan tavallisia keksejä, vaan pieteetillä positioituja ja brändättyjä keksikokemuksia. On leivoskeksejä, terveysvaikutteisia keksipatukoita, subbrändejä ja juhlaversioita. On eri pakkauskokoja eri tilanteisiin, eri tuotteita eri asiakasryhmille, on private labeleita ja brändiperheitä. Mihin näistä kekseistä Pausseja verrataan? Voidaanko niitä lopulta verrata mihinkään? Ja mikä on lopulta se ryhmä tuotteita joiden välillä asiakas valitsee kahvipaussisyötävänsä? Onko Paussi enää sitten hyvä valinta ihmiselle joka yrittää välttää rasvaa? Pitääkö meidän välttää rasvaa? Has the world gone mad? Samoilta nettisivuilta löytyvän vertailun mukaan Paussikeksit eivät ole mitenkään erityisen rasvattomia, esim. Pims-keksit, jotka sentään ovat sellasia pikku syntiklönttejä, sisältävät vähemmän rasvaa.

Ja jos luulette että Jyväshyvä-merkki (sekin nykyään osa LU-firmaa) takaa sen että Paussikekseistä olisi aistittavissa joku Suurajojen bensankatku, niin olette väärässä, keksit on tehty Tsekeissä. Eipä yllätä.

Kertomuksia-blogin Miiru oli tehnyt tälläisen, niin teinpä minäkin.


LAST PERSON WHO...

Slept in your bed: Minä itse
Saw you cry: Joku tyyppi kauppiksen kirjaston eteisaulassa
Made you cry: Oma vika kai
Spent the night at your house: Kultarakasihana
You shared a drink with: Kultarakasihana ja kultarakasihanan extended family
You went to the movies with: Kultarakasihana
You went to the mall with: Onko suomessa malleja?
Yelled at you: Kultarakasihana kai tähänkin
Sent you an e-mail: Dario Muniz "Decrese sellulite"
Said "I love you" to you : Kultarakasihana



HAVE YOU EVER...

Said "I love you" and meant it: Tottakai
Been to New York: Kyllä! Ja menen heti takas kun rahat riittää
Danced naked: EEEEn, kai :)
Dreamed something really crazy and then it happened the next day: En.
Got a really bad feeling about something then it happened: Kyllä, kuvittelin että Curse of the black pearl olisi huono ja hupsheijaa, niinhän se oli!
Wish you were the opposite sex: No en tietenkään. Peenis olis tosi epämukava.
Red or blue: Punainen.
Spring or fall: syksy.
Math or English: Enkku. Matikkaa osaan niin vähän että hävettää.
What are you going to do after you finish this survey: Tehdä pizzaa.
What was the last food you ate: Juustopähkinä tortellinejä sitruunakastikkeessa @ Picnic
Are you bored: Aina! Silleen kuulisti.

WHAT WAS...

Last movie you saw: Gladiaattori. Siitä sai muutamat hyvät naurut.
Last noise you heard: seitsemän uutisten tunnari. Hei, sehän tarkottaa että haimie tulee nelkulta!
Thing u look for in a guy/girl: Huumorintaju. Pitkä pinna. Kunnollisuus.
Do you have a crush: Kultarakas on taas vähän aikaa poissa, sillon kehittyy aina kauhee crush.
Do they know: Kyllä.
What do you think of ouija boards: Kerran kokeillu, helvetin pelottavia kauheuksia tapahtu.
What book are you reading now: Betty Friedanin My life so far.
What's on your mouse pad: Marimekon @-merkki jossa kiekuron sisällä on m.
Favorite board game: Trivial pursuit.
Favorite magazine: Image, Edge, Wired.....no okei, menaiset, jos ollaan rehellisiä.
Worst feeling in the world: Riittämättömyys, tyhmä olo.
What is the first thing you think when you wake in the morning: "Saatana, ei vielä"
How many rings before you answer: Heti, ärsy ääni.
Future daughter's name: Petriina-Leppäkerttuli
Future son's name: Jarkko-Khaled! Tavattiin (ylläripylläri) Armaskultarakkaan kanssa irkissä, niin ehdottomasti lapsemme juhlistais irkin ja mircin kehittäjiä! Ilman irkkiä emme olisi tavanneet ja minä olen niin käsi että ilman mirkkiä en olisi ikinä irkkiin päässyt.
Chocolate or vanilla: Suklaa! Haloo, mikä kysymys. Vanilja on niinkuin tyhjä kanvas, taustamaku, ei mikään oikea maku, hei haloo!
If you could have any job you wanted, what would it be: No nii, ei pysty sanoon yhtä, pakko listata: General advertising hype person, tutkija, toimittaja, markkinointiassistentti, mitä tahansa mistä saa palkkaa ja jossa kukaan ei kutsu saatanan huoraksi tai tyttöhyväksi
Do you type with your fingers on the right keys: En, olen vapautettu.
What's under your bed: Kaksi laatikkoa: sisältö: laatikko 1: tieteellisiä artikkeleita, laatikko 2: vähemmän tieteellisiä videokasetteja. Tyhjä kokispullo, vanha muistikirja.
Favorite sport to watch: Robot wars.

YOU HAVE...

Hair Color: Ruskea.
Eye Color: Ei-minkään-väriset
Height Currently: 160 cm.
Glasses/contacts: Lasit on. Sekavanruskeat kehykset, boonuksena likaiset linssit.
Current Age: 25
Birthday: 1.4
Siblings: Sisko

Location: Helsinki, Finland
College Plans: En vittu ikinä saa tota gradua toimimaan.
Any Piercings: Korvissa on ollut reijät, mutta en ollut tarpeeksi turhamainen niin ne on ummessa.
Best Friends: Armaskultarakas, ihan oikeasti.
Hobbies: Telkku. Netti. Telkku. Videot. BLOGI!
What Type Automobile Do You Drive: Haloo amerikkalaiset! Ei kaikilla ole autoa!
Are You Timely Or Always Late: Aina liian ajoissa, ehdin hermostuun ja kylmettyyn.
Do You Have A Job: Ei.
Do You Like Being Around People: Hyi, en!

STUFF

Have you ever loved someone you had no chance with: Katsokaa tota viimemaanantain postausta. Kattokaa sitä! Matthew Broderickin vaimo saa varmaan niitä Manolo Blahnikejä ilmatteeks! Mitä mää sellaselle voin! En niin mitään! Manolo Blahnikit, perkele.
Have You Ever Cried Over Something Someone of The Opposite Sex Did: No tottahelvetissä.
Do You Have A "Type" Of Person You Always Go After: No kattokaa nyt sitä viimemaanantain postia. Söpöt nörttimehet!
Ever Liked a close Guy/Girl Friend: En.
Are You Lonely Right Now: Olen ööh, yksin, mutten yksinäinen, Haimie keittää telkussa, ja irkki on auki.
Ever Afraid You'll Never get married: Haloo amerikkalaiset, vähän feminismiä peliin nyt!
Do You Want To Get Married: Haluan naimisiin, mutta en halua häitä.
Do You Want Kids: Haloo, mä antaisin lapsilleni nimeks Petriina-Leppäkerttuli ja Jarkko-Khaled! Mää olisin ehkä hirvein mutsi ikinä!

FAVORITE

Room In house: Mulla ei ole kun yksi huone.
Type of music: No ihan mikä vaan sattuu miellyttämään. En kuitenkaan pidä 90-luvun eurodiskosta, enkä örinämetallista.
Memory: No ei kai nyt tollasia pidä paljastaa, eihän?
Day Of The Week: Torstai. Se on huomenna!
Perfume Or Cologne: Miks kaikilla pitäis olla tällänen? Miks? Mää en käsitä! Haju ku haju.
Flower: Neilikka on jotenkin kivan nostalginen.

IN THE LAST 48 HOURS, HAVE YOU:

Cried: Juu
Bought Something: Ruokaa: Pizza-aineet, Browniekakkua, kokista.
Gotten Sick: Selkä on nykyään aina kipee.
Sang: Joo, Anssi kelan (tiedän, ehkä järkytin itsenikin hei) Millaa Töölön kirjaston vessassa.
Said I Love You: Olen.
Met Someone New: Seston kassa näytti uudelta.
Had A Serious Talk: En. Sisäinen dialogi on tietty aina haudanvakavaa ja silleen
Missed Someone: Kultarakasihanaa
Hugged Someone: Sitä samaa.
Kissed Someone: Ja edelleen
Fought With Your Parents: En.
Dreamed About Someone You Can't Be With: En.

Robotwars. Oi, robotwars, monen tylsän sunnuntaipäivän pelastus. Mikä siinä on niin pirun tyydyttävää? Jokainen mies tai nainen saa tilaisuuden leikkiä jumalaa ja kilpailla muita jumalia vastaan? Jokainen nörtti saa rakentaa sen monstermachinen josta näki unta kun oli nukahtanut keskelle legopalikoita. Parasta sarjassa taitaa kuitenkin olla emmerdale-tyyppisen britti-idyllin ja norjalaisesta black metallista tutun sanaston yhteentörmäys juonnoissa:

Next, from Porkinsham-upon-Whoopsiedaisy: Deviltrauma!

Perjantaina tapahtui kivan dadaistinen juttu: Kävelin armakullasrakaan kanssa mikonkatua kun siinä kävelykadun kohdalla huomasin maahanteipatun A4sen jossa luki tiukka komento: Katso Raxiin! Tietenkin tein työtä käskettyä ja ja vilkaisin Raxin yläikkuinoihin jossa innostuneen oloinen poikajoukkio tietenkin vilkutteli uhreillensa, jotka huomasi heidän lappunsa. Minä vilkutin takaisin. Mielettömän hyvä filis tuli tälläsestä kaupunkiperformannista. Lisää tätä!

Nyt teen kokkikolmoset ja painun valmistamaan karjalanpiirakoita. Piirakkapuikulan tilalla on kyllä pastakone eikä minulla ole evakkomuistoja tai puu-uunia.

No niin, let's esineellistää miehiä! Koskapa listat ovat niin helposti käsiteltäviä ja ihanasti asioita yksinkertaistavia, ajattelin tästälähtien kirjottaa kaikki entryt lista-muodossa. Kärsikää, ruojat! :)

Koska minua on erityisesti pyydetty käsittelemään miehiä ja julkkiksia, (ihan oikeasti on, I'm not making this up) presenteeraan ensimmäisenä listana Daddalien julkkisihastusmiehet! Tässä lista, hyvin epätäydellisenä, niistä julkisuuden miehistä joihin olen jossain vaiheessa elämääni ihastunut. Sitten on tietenkin ne tavismiehet joihin olen ollut ihastunut, mutta niistä en kyllä teille kerro.

Leffaukot

Matthew Broderick
Vanha totuus on että naiset rakastuvat miehiin jotka näyttävät heidän isiltään. Kuka hitto ei haluaisi tulla töistä kotiin tämän näköisen miehen luokse? Eritoten leffoissa Gozilla (olen ainoa ihminen tämän maapallon päällä joka siitä leffasta piti), WarGames ja tietysti, tietysti Ferris Buellerina, Matthew Broderick on aika läääh-materiaalia. Kuten Michael J Fox, Matthew (joo, mää kutsun sitä vaan Matthewks, ihan niinkun se usein kävis mun luona ja me katottais Idolsia yhdessä pizzaa syöden) on ihanan poikamaisen viaton ja samalla keskiluokkaisen kunnollinen, mutta sen lisäksi Matthew on jotenkin sopivan hömmelö, kun taas Michael J. on vähän enemmän businesslike. Matthew saa minun söpöilypisteet.

Michael J. Fox
80-luvulla sieluni taisteli. En osannut päättää halusinko miehekseni sleekin businesstyypin vai hiukan nuhjuisen, mutta söötin nörttityypin. Onneksi Kanada oli siunannut maailmaa Michael J. Foxilla, niin minun ei tarvinnut valita. Lisäksi olen aina pitänyt lyhyistä miehistä. Varma valinta-pisteet.

Eric Stoltz
Minulla on aina ollut määrätynlainen heikkous punatukkaisia miehiä kohtaan. Stoltz on julkkispunatukista ehkä söpöin ja on esittänyt usein lääh-tyyppisiä hahmoja kivoissa pukudraamoissa. Punatukkapisteet.

Frank Whaley as Arvid
Esitti iki-ihanaa Arvidia siinä kiduttavan karmeassa Swing Kids-leffassa. Arvid oli ihana! Sellanen rutistettavan säälittävä rampa joka kuitenkin oli toisaalta niin cool. Django Reinhardt-pisteet.

Jean-Pierre Léaud as Antoine
Ennenkuin olin kuullut leffasta nimeltä Cherbourgin sateenvarjot, paras ranskalaisleffa oli ehdottomasti Truffaultin Baises Voles, eli varastetut suudelmat, jonka videoversion katsoin melkein puhki joskus 9-vuotiaana. En tajunnut hölkäsen pöläystä nuoren miehen angstista tai filmin komediallisista piirteistä, mutta sydämeni oli vallannut Jean-Pierre Léaud. Iki-ihana, nolon kömpelö Antoine, jonka kasvot kummittelivat päässäni aina kun luin Lotta-kirjojen Paulista. Video katosi jonnekin vuosia sitten, ja Jean-Pierre-huumanikin haihtui, mutta ah, mikä onnenpäivä oli kun viime vuonna ykkönen näytti kaikki Truffaultin Jean-Pierre-leffat. Nyt se on taas videolla ja vaikka en ihan ymmärrä mikä siinä Jean-Pierressä oli niin mystisen ihanaa, niin hurmaava leffa se on edelleen. Pako kyllä myöntää että Antoinen kömpelö charmi, yhdistettynä Lotta-kirjojen Paulin perimiehekkyyteen (älkää kysykö miten tämä toimii, tyypit on ihan eri planeetoilta) on ikuisesti jonkinlainen unelmamiehen supercombo. Nolontyylikkäät pisteet.


Erik Johansson as Tobbe
Tätä en itsekään tajua. Muistatteko kuinka olitte salaa ihastuneet kavereidenne isoveljeen vaikka se olikin täysin ääliö? Johansson näytteli Eva och Adam-sarjassa ja sitä seuranneessa leffassa Evan isoveljeä Tobbea. Ja minä retkahdin totaalisesti, reilusti yli kaksikymppisenä! Mies ei ole erityisen näköinen, perusjätkä-Tobbe on tyhmä kun saapas, mutta, jeesus fuck, tässä ruotsalaisessa Felixin ketsupilla kasvaneessa miehessä on jotain sanoin kuvaamattoman seksikästä. Erityisesti leffassa mies oli panterapaitainen semijumala. Ehkä minulla on silti joku soft spot epäintellektuelleille heavy-miehille. En kyllä suostu myöntämään. Finnipisteet.


Musaukot
Teemu Brunila
Söpö, söpö, söpö! Kerrankin mies jonka päässä trenditukka ei näytä koomiselta. Ja onko mikään niin coolia kun poppisfiilistely ja samalla oikeustieteellisessä opiskelu? Häh? "Kulta hei, me vaan tässä soitellaan omaks iloks ja ollaan silti tosi hyviä ja suosittuja, ja sit kuitenkin voin niin ku mennä töihin Roschier-Holmbergille niin on sellanen perusprovarillinen puolikin kondiksessa." Monipuolisuuspisteet turkulaisuuden takia laihdutettuna.

Bono
Onko Bonossa mitään vikaa? Ei. (No ehkä se Lemon-biisi) Allround nice guy. Jos kaikki olisi Bonoja, maailma olisi parempi paikka. Extraplussat pitkästä parisuhteesta. Kunnollisuuspisteet.

Prince
Yhden ohikiitävän hetken ajan Prince oli seksikäs. Sitten tulin järkiini. Weirdopisteet.

Muut ukot
Mikko Hyppönen
Mikko se tulee ja pelastaa kaikki maailman tietokoneet! Hyppönen edustaa listassani kaikkia söpöjä perusnörttimiehiä. I love you all! Onneksi viimeaikoina on taas ollut viruksia liikkeellä niin lehdet ovat olleet täynnä mikko hyppös-lärvilähiksiä. Nörttipisteet.

Steve Jobs
Kun luin John Scullyn Apple- elämäni haaste-kirjan, rakastuin totaalisesti Steve Jobsiin. Wunderkind jota kukaan ei ymmärtänyt ja joka kiukutteli kun no, väärinymmärretty wunderkind. oi, Stevie tule tänne niin minä silitän! No siltäkin on silmistä palo sammununut ja muutenkin on plösähtynyt koko mies. Hullu despootti-pisteet.

Franz Kafka
Minulla, kuten kaikilla kunnon koulupingoilla, oli oma angstinen kauteni lukioaikoina jolloin käytin mustia jakkuja, kuuntelin Satietä ja luin Kafkaa. Ja voih kuinka hän puhuikin suoraan minun sielulleni. Kuvissa hänen korpinmustat silmänsä pureutuivat sydämeeni ja syöksivät minut yhä tyylikkäämpään ahdistukseen. Oih ja ah! Kärsitään yhdessä, oi Franz! Kärsimyspisteet.

Mika Jenytin
Ensimmäinen julkkisishastukseni! Minne katosit Mika? Parasta illassa oli jos Mika Jenytin juontonsa päätteeksi iski silmää. Oi Mika, kuinka me sinua rakstimmekaan. Nostalgiapisteet.

Tiedättehän kaikki te, jotka käytätte silmälaseja, kuinka suihkussa käyminen on ihanan utuinen kokemus. Ihan niinkuin jos kesken luennon ottaa silmälasit pois ja luennoitsija näyttääkin amööbamaisesti liikkuvalta ruskealta utupilveltä ja power point-kalvot kubistiselta taiteelta? Samalla tavalla suihku on mukavan abstrakti kokemus. Tänään kuitenkin lyötiin märkä rätti kesken suihkun. Satuin vilkaisemaan shampoopullon takakylkeä ja huomasin että VO5-copywriterit olivat keksineet kivan tavan piristää päivääni. Shampoopullon takana luki: Whoever you are...Shine. Ihan niinkuin että: Me täällä VO5dellä ei kyllä silleen kauheesti välitetä että kuka sää oot, mut olisitko niin kiltti että viittisit silleen hehkuu onnellisesti. Ja jos vielä viittisit mainita sitä tän meidän tuotteen, niin olis kiva. Kun kato toi word-of-mouth on niin uskottavaa ja silleen. Tietenkin tarkoituksena oli varmaan sanoa että hei, kaikki naiset, ei ole väliä kuka olet, voit silti hehkua onnellisesti (VO5 tuotteilla), mutta hemmetti kyllä otti päähän kun jo suihkukaappiinikin tungetaan yltiöpositiivista elämänfilosofiaa. Mitä perkelettä se "Koska olet sen arvoinen" muuten tarkoitti? Ai että minä olen kymmenen euron ripsivärin arvoinen? "Hintasi on yksi Express Top Coat-lakkapullo." "Hei, me täällä Revlonilla ollaan sitä mieltä että sää oot tosi nasta tyyppi, et sä hei ansaitset tän Longitude extra Volym expressin." Kiitos paljon, mut mää haluaisin edelleen ajatella että olen arvokkaampi kun kaikki maailman puhdistusgeelit ja mattapuuterit yhteensä.

Samatapaiseen "Me täällä markkinoinnissa ollaan sun kavereita"-asenteeseen törmäsin Stokan nuorisovaateosastolla jonne kerran erehdyin kokeilemaan farkkuja. Yrittäessäni tunkea solakoita sääriäni niihin leptosomeille suunniteltuihin housuihin, satuin vilkaisemaan peiliin johon oli punaisilla tarrakirjaimilla kirjoitettu: You look great! Ironinen nauruni joka muistuttaa peltisahalla halkisahattavan pianon ulinaa, pelästytti kaikki sovituspoteroihin jonottavat teinitytsät. Ehkä minun olisi pitänyt tajuta että niitä farkkuja ei oltu suunniteltu meille jotka muistaa ajan jolloin Madonna ei ollut tähti.

Ainiin, pitää kuulemma kirjoitaa kivoista asioista. Kukkaset on kivoja ja niiden ympärilla lentelevät perhoset. Gilmore Girls on tosi lämminhenkinen sarja ja Dawson's Creek on tosi opettavainen, koska siitä teinit oppii kuinka paljon mukavempaa on koulussa ja yliopistoissa kun muistetaan pukeutua sävy sävyyn kaveriden kanssa.

Näin painajaista. Inhottavaa painajaista jossa vieras mies tuli sänkyni viereen ja yritti tappaa mattoveitsellä. Mitä ihme ainetta pelko vapauttaa ruumissa kun olen vieläkin, monta tuntia heräämisen jälkeen, ihan töhnäinen? Ihan kuin joku olisi ripotellut kanelia ihon ja lihaksien väliin. Sellasien paksun kerroksen, niin kuin kanelia ripotellaan pullalevylle kun tehdään korvapuusteja.

Sitten toinen asia joka ihmetyttää. Miksi julkkikset aina sanovat että he ei lähde esittelemään vaatekaappinsa sisältöä lehtiin? Ihan niin kun vaatekaapin sisältö olisi jotenkin kaiken julkisuushakuisuuden ja itsensä myymisen huippu? "Kevyttä hömppäjournalismia johon minä en ainakaan lähde mukaan." Eikö huomattavasti enemmän yksityisyyttä vähennä ne jutut jossa julkkis (sopivasti juuri uuden levyn/kirjan/telkkuohjelman julkistamisen aikaan) kertoo vaikeasta masennuksestaan tai kipeästä erostaan kun se, että julkkis pölisee kuinka "nämä sandaalit ovat löytö Barcelonasta, hankin usein vaatteeni ja kenkäni ulkomailta". En yhtään epäile, etteikö joku keskivertokaijasirpa saisi siitä apua masennukseensa kun huomaa että hittovie, Hilkka Ahdekin selvisi omasta masennuksestaan, ja se varmasti on vilpittömästi jonkun julkkiksen motivaatio kun näihin haastatteluihin suostuu, mutta mistä lähtien julkkisten on pitänyt olla jotain kansanedustajamaisia ukkosenjohdattimia jotka uhraavat oman elämänsä häpeiltävät yksityiskohdat julkisuuden alttarille, vain jotta he olisivat eläviä esimerkkejä siitä kuinka nämä häpeiltävät yksityiskohdat eivät saisi olla häpeiltäviä ja tabuja? Ihan niin kuin emme enää osaisi keskustella yhdestäkään epäkohdasta ilman julkkista joka olisi käynyt läpi epäkohdan helvetin. Kauheaa elämää semmoinen, sanon minä.

Heräsin yöllä kylmänhiki otsallani. Mitä jos Alanis Morrisette tekee vielä comebackin? EEEEEEEEIIIIIIIII!


:)

No niin, taas on vietetty viikonloppu erämaassa (lue: porukoiden mökillä) naistenlehtiä lukien ja kyllä on pakko sanoa että jos cosmot ja menaiset aiheuttavat naisille ulkonäköpaineita niin kyllä Kodin Kuvalehdet ja Kotiliedetkin aiheuttavat naisille sisältöpaineita. Näitten lehtien mukaan naisen pitää hankkia vähintään kolme lasta, perustaa vertaistukiryhmä masentuneille äideille netissä, koristella rintapielensä Heljä Liukko-Sundstöm-rintakoruilla ja jaksaa leipoa luomuhirssileipää moniallergisille lapsilleen. Sitten päivän päätteeksi voidaan vielä kehittää kuolevan pohjoiskarjalaisen kotikylän matkailupalveluita ja julkaista runokirja. Sitten kun superäiti on tämän saavuttanut, hän saa postiluukkuun uuden Kotilieden ja oppii että nyt pitää vielä tarjota sijaiskoti ongelmanuorille ("Entiset jengiläiset pääsevät irti vanhoista kuvioista ja oppivat kuinka terapeuttista hevosten harjaaminen voi olla") ja järjestää äidille hemmonttelu- ("Olen aina pitänyt oopperasta") ja muuttumisleikkiviikonloppu (Kaija-Sirpa kaipasi piristystä syksyyn: Toivoisin että uusi kampaus olisi helppohoitoinen, Kaija-Sirpa sanoi. -Olen pitkään suunnitellut punaista sävyä hiuksiini) Helsinkiin.

Rita Tainola, tuo julkkismaailman armoton kuningatarmehiläinen on kirjoittanut iltikseen Lindroosin syntympäivien takia järjestetystä näyttäytymis- ja lärvinlehteentunkemisjuhlista. Näin Tainola kuvaa Charpentierien pariskuntaa: Petri Charpentier oli ylpeä vaimostaan, sillä Tahitilla oli yksi illan näyttävimmistä asuista.

Koskakohan viimeksi joku on ollut ylpeä minusta kolttuni takia? Tuskin koskaan. Tahiti, Tahiti, missä shoppaat?

Stoka heitti curveballin. Juuri kun päätin etten osta enää yhtään Pilgirmkorua ennen uutta kesämallistoa, tulee 20% kanta-asiakastarjous. Itseasiassa kyllä tarvitsisin jonkun rintakorun pitämään shaaliani kurissa.

Kun minä olin pieni ja sanoin mielipiteeni siitä että pakasteherneet koskettivat lihaa lautasellani, äiti sanoi että älä aina valita. Whinetän edelleen aika paljon, tässäkin blogissa usein, mutta yritän pitää jotain rajaa. Jotkut ihmiset sen sijaan ei tunnu tekevän mitään muuta kun valittavan.


Paavo hei, älä aina valita!

Ainii!

Olen löytänyt uuden ruuan joka korvaa kaikki tähänastiset ruuat! Dan Caken (juu, se sama joka tekee niitä vähemmän kauniin näköisiä valmiskakkuja) Brownie-kakku. Pala kermavaahdon kanssa aamiaiseksi, niin voi hyvin tapella pdf-filejen kanssa kauppiksen kirjastossa koko päivän!

Lempipaikkani Helsingissä on tuhottu. Kukaan ei järjestänyt nimienkeruukampanjaa, kun Asematunneliin puhkaistiin uusi lonkero. Oliko pakko puhkaista siihen kohtaan asematunnelia joka on mielestäni kaikista paras? Tarkoitan sitä käytävää jota reunustavat vasemmalla (asemalta katsoen) Anttilan levyoaston umpeen teipatut ikkunat ja oikealla Alepan umpeenteipatut ikkunat. Se pätkä käytvää jossa kukaan ei ikinä kulje ja joka vielä viime viikolla päättyi johonkin ankeaan ritiläseinään? Kun Asematunnelin vilinä ahdisti (kuinka niissä rapuissa jotka päätyvät citykäytävään ei ikinä muodostu sellaisia luonnollisia ylös-alas-kaistoja niinkuin kaikissa muissa vilkkaissa rapuissa?) autiolle käytävälle saattoi aina paeta. Nyt päädyssä on lasiovet ja niiden takana uusia liiketiloja, ergo sum liikenne "minun" käytävälläni lisääntyy.