Minä voin ihan hyvin.

Ei vaan aamulla jaksaisi herätä. Ei jaksa välillä yhtään mitään. Tänä aamuna purskahdin itkuun tajutessani että minun pitää avata pyörän lukko. En enää ikinä haluaisi avata pyörien lukkoja. Töissä välttelen ihmisiä ja painun vessaan itkemään. Haluisin vaan mennä nukkumaan ja nukkua ohi taantuman, talven, surun ja vuosien jos pystyisin kuitenkin unissanikin shoppaamaan. Ostin tämän:


ja se tietysti jämähti tulliin. Tänään sitten pyöräilin satamaan hakemaan sen. Ja se on ihana mutta liian iso yläosasta. Pitäisi jaksaa kaivaa jostain korjausompelimo.

Olen tilannut myös tämän:


OH I KNOW! voisin aloittaa muotiblogin! Too bad en tee koskaan kirpparilöytöjä, niin kuin kaikki oikeat muotibloggaajat.